Manchester United on estänyt useilta tunnetuilta toimittajilta pääsyn manageri Erik ten Hagin tiistaiseen lehdistötilaisuuteen. Jukka, mitä ihmettä Old Traffordilla tapahtuu?

Se onkin järkyttävän hyvä kysymys. Manchester United on ilmoittanut, että muutamalla erittäin arvostetulla jalkapallotoimittajalla ja medialla ei ole asiaa ten Hagin tämänpäiväiseen lehdistötilaisuuteen. Näiden toimittajien joukossa ovat ainakin Sky Sportsin Kaveh Solhekol, Manchester Evening Newsin Samuel Luckhurst, The Mirrorin David McDonnell ja ESPN:n Rob Dawson.

Unitedin ilmoituksen mukaan kysymys ei ole siitä, että kyseiset toimittajat olisivat kirjoittaneet Unitedista negatiivisesti, vaan siitä, etteivät he ole olleet ennen juttujen julkaisemisesta yhteydessä Unitediin ja antaneet sille mahdollisuutta kommentoida väitteitä.

Kiistan ytimessä ovat maanantaina ja tiistaina levinneet uutiset, joiden mukaan osa pukukopista olisi kääntynyt manageri ten Hagia vastaan niin pelillisten kuin johtamiseen liittyvien syiden vuoksi. Nämä uutiset perustuivat ymmärrettävästi nimettömiin lähteisiin seuran sisältä.

Tästä United on vetänyt niin sanotusti herneet nekkuunsa ja ilmoittanut, että näiden juttujen kirjoittajilla ei ole asiaa ten Hagin tiedotustilaisuuteen.

Miten kommentoit United ratkaisua?

Tämä on järkyttävä päätös yhdeltä maailman suurimmista jalkapalloseuroista ja kertoo, millä tasolla Old Traffordilla maailmanmenoa pähkäillään. Ymmärtäisin hyvin, jos nyt puhuttaisiin Pohjois-Koreasta, vanhasta Itä-Saksasta tai Putinin hallinnosta, mutta nyt puhutaan kuitenkin Manchester Unitedista.

Olisi todella mielenkiintoista tietää, kenen sielu on niin pieni, että asioihin pitää reagoida tällä tavalla. Onko se ten Hagin vai jonkun muun?

Ratkaisu on joka tapauksessa täysin käsittämätön ja matalaotsaisuudessaan ääriluokkaa.

Mistä tämä päätös kertoo?

Se kertoo tietenkin siitä, millaisessa kriisissä United tällä hetkellä on ja miten kovat paineet Old Traffordin kattilassa jylläävät.

Joukkueen alkukausi on ollut valtava pettymys. Se on pelannut eri kilpailut mukaan lukien 21 ottelua, joista se on hävinnyt 10 ottelua. Valioliigassa United on jäänyt sarjaa johtavasta Arsenalista jo yhdeksän pistettä ja sen mestaruusunelmat ovat haihtuneet savuna ilmaan. Mestarien liigassa se uhkaa jäädä alkulohkossaan viimeiseksi ja Liigacupista se putosi hävittyään Newcastlelle kotikentällään 0-3.

Kaiken lisäksi Unitedilla on ollut ongelmia joukkueen sisällä. Jadon Sancho on hyllytetty kurinpidollisten syiden vuoksi ja Antony oli välillä sivussa saatuaan niskaansa naisystävänsä pahoinpitelysyytteet.

Myös osa seuran jättihankinnoista on epäonnistunut pahasta. Etenkin kesällä hankittu maalivahti Andre Onana on maksanut Unitedille floppiesityksillään pisteitä Valioliigassa ja romuttanut käytännössä Unitedin mahdollisuudet päästä jatkoon Mestarien liigan lohkopeleistä.

Vaikka ten Hagin on sanottu nauttivan edelleen seurajohdon luottamusta, hänen potkunsa eivät voi olla kaukana. Ehkä ten Hag ei ole vielä viimeisellä rajalla, mutta ei tästä pitkä matka hollantilaisen potkuihin ole.

Kun tällaiseen tulenarkaan tilanteeseen myös pukukopin seinät alkavat vuotaa, silloin pinna on varmasti niin ten Hagilla kuin seurajohdollakin koetuksella.

Tähän saumaan sopii kuitenkin hyvin vanha sanonta: Jos perse ei kestä merivettä, silloin pitää uida järvessä.

Oletko törmännyt pitkällä urallasi Veikkaajassa ja Urheilulehdessä vastaavanlaisiin asioihin Suomessa?

Olen, useamman kerran. Tosin en kyllä muista, olisiko meiltä koskaan estetty pääsyä lehdistötilaisuuteen – mutta ainakin kerran Veikkaajan aikoina yksi meidän toimittajista heitettiin ulos lehdistötilaisuudesta, kun joku seuran tappimies ilmoitti, että tilaisuus ei jatku, jos Veikkaajan toimittaja ei poistu paikalta.

Kysymys on enemmänkin ollut siitä, että meidät on pantu haastatteluboikottiin. Itselleni rakkain boikotti oli se, kun Suomen lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Mauro Berruto kielsi koko joukkueelta haastattelujen antamisen Urheilulehdelle, koska lentopalloasiantuntijamme Petteri Häyrinen arvosteli passari Mikko Eskoa.

Boikotti kesti vajaan vuoden, kunnes Berrutto pyysi  soittamaan hänelle ja keskustelemaan asiasta. Otimme railakkaasti yhteen puhelun aikana, kunnes Berruto totesi naureskellen, ettei hän ole ollut missään vaiheessa oikeasti tosissaan boikottimme suhteen. Hän vain halusi osoittaa joukkueelle, että jos jotain joukkueen jäsentä vastaan hyökätään, hän puolustaa pelaajiaan kuin leijona pentujaan.