Historian ensimmäinen TalviSuperpesis alkaa ensi viikolla Vimpelin ja Mansen välisellä ottelulla. Pekka, millaisin miettein odotat uutta talvisarjaa?

Uudistus on lähtökohtaisesti positiivinen kehitysaskel, sillä näin saadaan kavennettua pitkän harjoituskauden ja lyhyen sarjakauden välistä epäsuhtaa ja tuotua pelaajille tervetullutta vaihtelua harjoituskauteen. Myös pesäpallon seuraajat saavat seurattavaa talvikuukausiksi, sillä Ruutu näyttää kaikki miesten ja naisten TalviSuperin ottelut suorina.

Tässä on kuitenkin turha lähteä rumpujen kanssa marssimaan, sillä vaikka uudistuksessa on paljon positiivista, niin eihän halleissa pelattava pesäpallo ole sama peli, jota kesällä pelataan.

Pelillisesti suurin ero tulee sitä kautta, että useimmissa halleissa läpilyönnit eivät ole niin tuhoisia kuin ulkokentillä. Tämän vuoksi polttolinja voi pelata supistetummassa muodossa ja kopparit lähempänä. Tämä vääristää sitä kuvaa, millainen tilanne joukkueilla on kesällä.

Lisäksi alustat ja ylipäätään hallit ovat erilaisia. Pallo liikkuu hallialustoilla hitaammin, mikä heijastuu suoraan pelaamiseen. Sen lisäksi koppien lyöminen on erilaista, koska monissa halleissa suojellaan kattorakenteita erilaisilla verkoilla ja pallon osuessa verkkoon pitää tulkita, mitä siitä seuraa.

Koska halleja ei ole jokaisella paikkakunnalla, joukkueet ovat eri arvoisessa asemassa. Osalle joukkueista kaikki ottelut ovat vierasotteluita ja esimerkiksi Pattijoki, Kempele, Kouvola ja Hamina joutuvat matkustamaan pahimmillaan toiselle puolelle Suomea.

Lisäksi muutamat ottelut alkavat aamuvarhaisella ja vaikka Superpesis Oy onkin antanut tällaisissa tapauksissa joukkueille matkustaa pelipaikkakunnalle jo edellisenä päivänä, niin eihän se mikään optimaalinen tilanne oli, että kaksi joukkuetta matkustaa Suomen halki kohtamaan toisensa ottelussa, joka alkaa aamuhämärän aikaan ja yhden pelin pelattuaan ne matkustavat taas Suomen halki kotipaikkakunnalleen.

Millaisia johtopäätöksiä joukkueiden voimasuhteista voidaan ja kannattaa tehdä hallipelien perusteella?

Ensimmäinen iso kysymys on, miten eri joukkueet lähestyvät hallisarjaa. Lähtevätkö he pelaamaan oikeasti tuloksesta vai painottavatko he enemmän harjoittelua ja uusien pelaajien sisään ajamista ja erilaisia pelaajakokeiluita?

Jos joukkueet pitävät hallipelejä vain harjoituksellisina tapahtumina, silloin kokonaiskuvan piirtämisen kanssa kannattaa olla tarkkana.

Esimerkiksi toissa kaudella kaikki ihmettelivät sitä, että Vimpeli putosi ulos hallifinaaleista hävittyään JymyJusseille ja muutenkin sen esitykset halleissa olivat huolestuttavia. Kun varsinainen kausi alkoi, Vimpeli meni saman tien menojaan ja voitti lopulta ylivoimaisesti Suomen mestaruuden.

Vimpeli painotti hallipeleissä uusien nuorten pelaajien, lähinnä Aleksi Lassilan sekä Mikko ja Lauri Vihriälän ajamista joukkueeseen – ja kesällä Mikko Vihriälä ja Lassila olivat Vimpelin avainpelaajia niin sisällä kuin ulkona.

Hallikausi antaa muutenkin joukkueille hyvän tilaisuuden testata uusia pelaajia ja peluuttaa pelaajia uusilla pelipaikoilla ja uusissa rooleissa.

Viime talvena hyvä esimerkki oli Kouvola. Se nosti loukkaantuneena olleen Patrik Vartaman tilalle hallikaudella avaukseen Aapo Kinnusen ja peluutti häntä talven hallipeleissä kakkosena. Kun Elias Pitkänen joutui käsileikkaukseen, Kinnunen siirtyi kolmoseksi ja pelasi sensaatiomaisen kauden.

Varmasti Kinnusen lahja olisi huomattu muutenkin, mutta hallikausi oli hänen kannaltaan suuri mahdollisuus – ja sen mahdollisuuden käyttäminen heitti Kinnusen lopulta Vuoden tulokkaaksi kesällä.

Mitä siis ensi viikolla alkavassa TalviSuperissa kannattaa seurata?

Ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, että seitsemässä kärkijoukkueessa peräti viidessä on uusi pelinjohtaja. TalviSuper antaa ensimmäisen kuvan siitä, miten uudet pelinjohtajat ovat alkaneet istua uusiin joukkueisiin.

Erityisen mielenkiintoista on seurata Petri Pulliaisen ensimmäisiä askeleita Vimpelin pelinjohtajana. Myös Iiro Haimi hyppää suuriin ja mielenkiintoisiin saappaisiin Sotkamossa, ja Hyvinkäällä alkaa Jarkko Pokelan ja Sami Österlundin aika.

Mikko Korhonen on tuttu mies Kempeleelle, mutta hänkin on silti uuden haasteen edessä Joensuun pettymysten jälkeen. Kempeleen pronssille päättyneellä kaudella johtanut Petri Tuuva ottaa puolestaan komentoonsa Kouvolan.

Toinen mielenkiintoinen kysymys kärkiseuroissa on muutamat pelaajamuutokset.

Joensuussa Joni Lehikoinen korvaa etukentällä Iiro Kuosan ja Niko Korhonen ottaa Elmeri Liedon paikan linjassa. Hallikausi antaa varmasti viitteitä siitä, miten Mikko Huotari rakentaa etukentän ja linjan ja millaista roolia Huotari kaavailee loukkaantumisen jälkeen kentälle palaavalle Samuel Tirkkoselle.

Sotkamossa kenties mielenkiintoisin seurattava on Veeti Kokko. Ollaanko häntä ajamassa jo ensi kaudella etukentälle Hannes Pekkisen rinnalle vai iskeekö avauksesta kauden lopussa pudonnut Juho Keinänen vielä takaisin? Hallipeleissä taistellaan myös linjan neljännestä paikasta Kalle Kuosmasen, Jere Vikströmin ja Ville Kotron rinnalla.

Hyvinkää hankki syksyllä Iiro Kuosan ja Atte Kontion, mutta jos mitään yllättävää ei satu, Kuosa ottaa etukentän johtavan pelaajan roolin ja Kontio menee polttolinjaan. Mansessa ainoa avoin kysymys on, kestääkö Elmeri Liedon käsi heittämisen jo hallikauden aikana. Hallikauden alkaessa käsi tuskin on vielä täydessä tikissä.

Vimpelissä, Kempeleessä ja Kouvolassa ei tapahtunut juurikaan muutoksia joukkueissa. Elias Pitkänen palaa varmasti lautasen ääreen, mikä on ilman muuta yksi seurattava asia Kouvolan kannalta – kuten myös Juha Korhosen siirtyminen Hyvinkään Koplan toiseksi lyöjäjokeriksi.

Entä sitten pienemmät seurat? Minne kiikarisi niissä kohdistuu?

Kiteellä kävi melkoinen tuuli, sillä kauden jälkeen joukkueesta lähti viisi pelaajaa ja tilalle hankittiin neljä uutta pelaajaa. Myös Sami Partanen on vasta pelinjohtajana pitkän tien alussa, sillä hän hyppäsi Kiteen puikkoihin heinäkuussa. Hallipesis antaa varmasti ensimmäisiä merkkejä siitä, millaisella ilmeelle Partanen ja Kitee suuntaavat kohti uusia haasteita.

Toinen isojen muutosten joukkue on sarjanousija Hamina, joka oli yksi siirtomarkkinoiden suurista voittajista. Haminan ensi kauden joukkue on paperilla yllättävänkin kova ja se voi materiaalinsa puolesta hyvinkin haastaa Kiteen ja Pattijoen.

Hallikausi antaa ensimmäiset signaalit siitä, onko Hamina oikealle reitillä ja saako kokematon pelinjohtaja Eerik Häkämies revittyä joukkueesta maksimit irti? Jännitystä lisää se, että Marko Hovi on vahvaotteinen seurajohtaja, joka vaatii tuloksia ja reagoi nopeasti, jos niitä ei tule.

JymyJussit on myös mielenkiintoisessa tilassa. Joukkue menetti koko ykköskärkensä, ja Atte Kontion, Viljo Sillanpään ja Tuomas Raunion lähtö heikensi myös ulkopeliä. Lisäksi JymyJussit menetti hyvää työtä myös valmennuksellisesti tehneen pelinjohtajansa Jussi Parvin ja kokeneella Mikko Vainionpäällä on iso työ saada JymyJussit lentämään ensi kaudella.

Alajärvi hankki Viljo Sillanpään takakentälle ja erinomaisen kauden pelanneen lyöjäjokerin Petteri Kortelaisen. Kaksikko nostaa varmasti Alajärven tasoa, varsinkin, kun heidän sopeutumisensa Ankkureihin sujuu varmasti helposti.

Pattijoelle nuotitus on tutuissa uomissaan ja Imatralla suurin kysymys tiivistyy siihen, miten vahvalta joukkue näyttää syksyllä tapahtuneiden muutosten jälkeen. Yksi mielenkiintoinen seurattava pelaaja Imatralla on, millaisessa iskussa viime talven hallipeleissä tapahtuneen loukkaantumisen seurauksena koko kauden sivussa ollut Joona Sikiö. Sikiön toipuminen vastaisi kovan luokan pelimiehen hankintaa.