Miesten TalviSuperpesiksessä pelattiin jälleen iso kierros viikonloppuna. Pekka, missä asennossa merimerkit ovat nyt kesää ajatellen?

En lähtisi tekemään joukkueiden voimasuhteista kesää ajatellen vielä kovin tarkkoja päätelmiä. Se on toki selvää, että nämä monessa yhteydessä rummutetut seitsemän kärkiseuraa ovat ja tulevat olemaan vahvoja myös kesällä ja ero kuuteen muuhun seuraan on selvä.

Hallipesiksessä olosuhteet ovat kuitenkin erilaiset kuin kesällä ja ne vaihtelevat vielä halleittain.

Esimerkiksi nyt pelattiin Alajärvellä, jossa on erinomainen alusta, jossa pallo kulkee lyhyissä lyönneissä ja saumalyönneissä samalla tavalla kuin kesällä, mutta vastaavasti hallin seinät tulevat vastaan pahimmillaan vastaan vain muutaman metrin päässä rajoista. Esimerkiksi koppareiden oli vaikea ottaa kiinni lähelle rajaa jatkeille lyötyjä palloja kiinni, sillä heidän piti varoa törmäämästä seinään.

Muutenkin hallin koot ja korkeudet vaihtelevat alustoista puhumattakaan. Kaiken lisäksi osa joukkueista ei välttämättä lyö kaikkea kiinni TalviSuperissa menestymiseen, vaan painottavat kesään tähtäävää prosessiaan.

Siksi tarkkaa analyysiä mielenkiintoisempaa on seurata, miten joukkueiden kokoonpanoissa olevat avoimet kohdat ratkaistaan ja millaisessa iskussa yksittäiset pelaajat ovat.

Aloitetaan näiden kysymysten purkaminen ottelussa Sotkamo-Pattijoki?

Sotkamon osalta mielenkiintoisin kysymys on se, miten Jymy korvaa Niko Korhosen lähdön Joensuuhun ja kuka ottaa linjassa neljännen paikan ja kuka ottaa toisen etukenttäpaikan.

Linjassa nytkin sivussa ollut Kalle Kuosmanen, Jere Vikström ja Ville Kotro ovat varmoja tapauksia, mutta neljäs paikka on auki. Siihen ovat vaihtoehtoina Elmeri Purmonen, Aleksanteri Huotari ja mustana hevosena isoja kehitysloikkia ottanut Jere Heikkinen.

Jos Purmosen nopeutta hyödynnetään etenijäjokerina, silloin linjassa pelaisi kolmikosta joko Huotari tai Heikkinen, jotka molemmat ovat myös hyviä kotiuttajia. Sekin on toki mahdollista, että Huotari pelasi Hannes Pekkisen parina etukentällä, kuten hän pelasi viime syksynäkin suurimman osan mitalipeleistä.

Se, mihin ratkaisuun Sotkamossa päädytään, selviää lopulta kesältä, mutta tuossa muuttujat suunnilleen ovat. Jymyllä on joka tapauksessa hyvä tilanne Korhosen lähdöstä huolimatta. Heillä on linjaan ja etukentälle useampia varavaihtoehtoja ja sen lisäksi heillä on aina mahdollisuus hälyttää kotiin esimerkiksi Veeti Kokko, jos tarvis sitä vaatii.

Pattijoki on vuoden vanhempi ja kokeneempi ja varmasti taas askeleen vahvempi. Oikeastaan ainoa isompi kysymys näyttäisi olevan se, siirretäänkö Topi Still pysyvästi kolmoseksi, jolloin Antti Karjaluoto voitaisiin siirtää viitoseksi. Tämä muutos ei välttämättä heikentäisi yhtään kärkeä, mutta Karjaluodosta saataisiin yksi elintärkeä kotiuttaja lisää.

Manse oli yllättävän tiukoilla Seinäjoen kanssa. Mitä tämä ottelu kertoi?

JymyJussit on ennenkin ollut terävä halleissa ja nyt se pisti myös Mansen ahtaalle. Vaikuttaisi myös hieman siltä, että Manse on yksi näistä joukkueista, joille TalviSuperpesiksen voitto ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys.

Mansen kokoonpanossa suurin muuttuja on Sotkamon tapaan polttolinjan neljäs pelaaja. Elmeri Liedosta tulee kuntouduttuaan ilman muuta linjan johtava pelaaja ja Juuso Myllyniemen paikka linjassa on kiveen hakattu. Severi Tikkakoski on myös sisäpeliroolinsa vuoksi varma tapaus linjassa, mutta neljännen linjan paikan edessä on Superin pisin jono Kalle-Tapio Huuskosta ja Konsta Hyötyläisestä alkaen.

Muut paikat lienevät kohtalain selviä. Toki Henri Puputti voi pelata välillä jokerina, mutta tosipaikassa hän muodostaa Topias Liljan kanssa koppariparin.

JymyJussit heikkeni syksyn siirtomarkkinoilla, mutta sen tilanne näyttää huomattavasti paremmalta mitä syksyllä pelättiin. Etenijäjokeri Justus Teppo on tällä hetkellä ilmiömäisen hyvässä vireessä niin kentällemenoissa kuin etenemisessä.

Toinen erinomaisessa vireessä oleva pelaaja on Veeti Kettunen. Kukaan ei ole epäillyt koskaan hänen ulkopeliään, mutta Mansea vastaan hän oli mailassakin erinomaisessa vireessä.

JymyJusseilla on myös hyvä lyöjäjokerikaksikko. Uuden jatkosopimuksen juuri tehnyt Aapo Hiltunen ja Markus Hallasuo lyövät kyllä kesälläkin miestä kotiin, jos vain kärki tekee tilanteita.

Mikko Vainionpäätä on pelinjohtajana kritisoitu, mutta pelaajat pitävät Vainionpään raikkaasta ja kovalyöntisestä peluuttamisesta.

Alemmassa kastissa ennakolta vahvimmat Pattijoki ja Kiteen saavat vilkuilla kesän aikana olkansa yli, sillä sieltä on tulossa kova ja tasainen ryhmä, johon myös JymyJussit kuuluu.

Kouvola otti arvokkaan päänahan kaatamalla Hyvinkään. Mitä tämä ottelu kertoi?

Hyvinkää oli ottelussa ilman muuta pelillisesti parempi joukkue ja jo nyt voidaan sanoa, että se tulee olemaan selvästi vahvempi kuin viime kaudella. Hyvinkään ote kuitenkin herpaantui toisen jakson lopussa ja Kouvola pääsi kiepauttamaan itsensä jakson voittoon tekemällä viimeisessä vuoroparissa kaksi juoksua ja voittamalla kotiutuslyöntikisan.

Hyvinkäällä on myös samansuuntainen tilanne kuin Mansella. Heilläkin oikeastaan ainoa avoin muuttuja liittyy polttolinjaan. Konsta Lehtola ottaa Iiro Kuosan rinnalla toisen etumiehen paikan, jolloin syksyllä JymyJusseista hankittu Atte Kontio pelaa linjassa. Tahkon etukenttä tulee lukkari Petteri Alanen mukaan lukien olemaan ilman muuta yksi Superin TOP3-etukentistä.

Kontio on hyvä ulkopelaaja, mutta hänen paikkaansa ulkona korostaa hänen tärkeytensä sisällä kolmosena. Näin Tahkon polttolinjan muodostaisivat Kontio, Jesse Eskelinen, Santtu Patova ja Valentin Ikonen. Myös Sasu Toikka ja Samu Kyhyräinen voitaisiin heittää tarvittaessa linjaan.

Kontion pelaaminen kolmosena tarkoittaisi sitä, että Patova voitaisiin siirtää takaisin viitoseksi, jolloin Tahkolla olisi neljää vahvaa kotiuttajaa – Patova, Ikonen sekä lyöjäjokerit Juha Niemi ja Toikka.

Kouvolla on kieltämättä yksi iso kysymys, joka voi sotkea sen kautta. Lukkari Elias Pitkänen ei vielä pysty heittämään täystehoisesti ja vaikka Aleksi Vainio pelasikin viime kesänä odotettua paremman kauden, Kouvola antaisi Vainion pelatessa siimaa muille kärkijoukkueille.

Toinen avoin kysymys on kopparikaksikko. Kouvola voi peluuttaa jopa kolmea lyöjäjokeria, jotka ovat Patrik Wahlsten, Juha Korhonen ja Teemu Nikkanen. Tällöin koppariparina olisi Tommi Mäentausta ja ulkopelin spesialisti Valtteri Hämäläinen. Jos Kouvola peluuttaa Nikkasta takana, kuten viime kauden lopulla, silloin Hämäläinen putoaa pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.

Kun Kouvola oli pari vuotta sitten parhaimmillaan, sen vahvuutena oli ennen muuta rautainen ulkopeli. Ongelmana ei ole edelleenkään etukenttä ja polttolinja, mutta kuka pelaa kesällä lukkarina ja miten Kouvola rakentaa takakenttänsä. Niihin kysymyksiin ulkpelissä ratkeaa paljon. Sisäpeli sillä kyllä toimii.