Xavi muutti mieltänsä ja jatkaa sitten FC Barcelonan päävalmentajana myös ensi kaudella. Jukka, mikä Xavin sai muuttamaan mieltään?

Itse asiassa paljon tärkeämpi kysymys on se, miksi Xavi ilmoitti tammikuussa jättävänsä Barcelonan päävalmentajan tehtävät kesken sopimuskauden eli jo tämän kauden päätyttyä.

Tässä nousee pakostakin esille kysymys, pettikö häneltä yksinkertaisesti kantti kantaa sitä taakkaa, jota Barcelonan tarpominen hänelle aiheutti.

Xavin ilmoitus tuli sen jälkeen, kun Barcelona oli hävinnyt sensaatiomaisesti – ja joidenkin mukaan häpeällisesti – Villarrealille 3-5 ja ero La Ligaa johtaneeseen Real Madridiin oli venähtänyt 10 pisteeseen.

Mestaruushaaveet olivat käytännössä menneet ja kaiken päälle tuli nöyryyttävä tappio Villarrealille. Siinä kohtaan oli kaksi vaihtoehtoa – joko ottaa paska vastaan tai ilmoittaa, että minä lähden ja toivoa, että pahimmat paineet kattilasta katoaisivat.

En tiedä, saammeko koskaan kysymykseen rehellistä vastausta, miksi Xavi tuossa kohtaa päätti erota kauden päätyttyä, mutta jos kysymys oli siitä, että hän murtui paineiden alle ja halusi vain päästä ulos tukalasta tilanteesta, se ei lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Xavin yllätyspäätös herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Toki Xavi on edelleen seuralegenda, jolla on seuralegendasuoja niin kopissa, Barcelonan organisaatiossa kuin kannattajienkin keskuudessa. Jos hänen paikallaan olisi ollut joku Barcelonan ulkopuolien valmentaja luokkaa Thomas Tuchel, hän olisi kaivanut samanlaisella ratkaisulla itselleen haudan.

Xavi voi ja todennäköisesti saakin uuden mahdollisuuden, mutta eivät ne paineet minnekään häviä. Paineita ei myöskään helpota se, että Barcelona putosi Mestarien liigan puolivälierissä PSG:lle. Espanjalaislähteiden mukaan putoaminen PSG:lle olisi päättänyt Barcelonan yritykset taivutella Xavi pyörtämään eroamispäätöksensä ja jatkamaan päävalmentajana, mutta niin ei todellisuudessa käynyt.

Miksi Barcelonan johto oli halukas pitämään Xavin edelleen päävalmentajana?

Yksi keskeinen syy on se, että Barcelonan taloudellinen tilanne on edelleen äärimmäisen tukala eikä sen ole helppo houkutella huippuvalmentajia.

Seuralla arvioidaan olevan velkaa noin 2,7 miljardia euroa ja vaikka siitä osa onkin pitkäaikaista lainaa, La Liga valvoo Barcelonan rahan käyttöä ilman minkäänlaista armoa.

Barcelonan palkkakulut saivat olla vielä toissa kaudella 648 miljoonaa euroa kaudessa, mutta viime kesänä summa pudotettiin 270 miljoonaan euroon ja helmikuussa 204 miljoonaan euroon.

Tämä tarkoittaa, ettei Barcelona pysty rekisteröimään kesällä kaikkia nykyisiä pelaajiaan ensi kaudeksi, ellei se myy pelaajia sitä ennen. Sama pätee myös pelaajasiirtoihin. Barcelonan kädet olivat sidotut viime kesän siirtoikkunassa ja tammikuussa, ja vaikka Barcelonaan linkitetään koko ajan toinen toistaan kuumottavampia pelaajia, mitään limiittiä ei todellisuudessa ole.

Kaikki hankinnat pitää rahoittaa käytännössä pelaajien myynneillä ja kaikkien uusien pelaajien palkkoja varten nykyisiä palkkakuluja on karsittava ensin tuo La Ligan määrä 64 miljoona euroa ja sen päälle uusien pelaajien palkkojen verran.

Jokainen voi miettiä, millaiset edellytykset Barcelonalla on tässä asetelmassa haastaa Real Madrid, jonka palkkakatto on 727 miljoonaa euroa eli yli kolminkertainen Barcelonan palkkakattoon verrattuna.

Barcelona saattoi puheiden tasolla haaveilla Kylian Mbappen hankkimisesta, mutta todellisuudessa puheet Mbappen hankkimisesta olivat pelkkää tuuleen huutelua. Barcelonalla ei ole moneen, moneen vuoteen varaa hankkia Mbappen tasoisia pelaajia muuten kuin kasvattamalla heitä omista junioreista tai hiomalla halvoista pelaajista uusia timantteja.

Miten monta vuotta Barcelonalla menee kuopasta nousemiseen?

Barcelonan tilanteesta ei ole mitään nopeaa ulospääsytietä, vaikka seura pääseekin muuttamaan tämän vuoden lopulla takaisin remontissa olevalle Camp Noulleen. Barcelona on pelannut kotiottelunsa Barcelonan olympiastadionilla, jonka kapasiteetti on lähes puolet pienempi kuin Camp Noun kapasiteetti ja kaiken lisäksi lippujen myynti ei ole ollut toivotulla tasolla.

Ongelma on se, että Barcelona joutui seuran pelastaakseen myymään tulevaisuuden tuottojaan esimerkiksi tv-sopimusten osalta. Kun osa tulevista tuloista on jo syöty, myös osa korjausliikkeiden tehosta on syöty.

Monet pelkäsivät, että Barcelona hyytyisi taloudellisessa puristuksessa keskitason seuraksi La Ligassa, mutta nämä pelot ovat ainakin tällä hetkellä turhia. Barcelona pysyy siipirikkonakin yhtenä La Ligan kärkiseuroista. Nytkin se roikkui siedettävän hajuraon päässä mestaruustaistelussa mukana sunnuntaiseen el clásico -tappioon saakka.

Barcelonaa auttaa myös se, että monet pelaajat unelmoivat edelleenkin pelaamisesta Barcelonasta ja he ovat valmiit jopa tinkimään tulotasostaan. Esimerkiksi Bernardo Silva siirtyisi saman tien Manchester Citysta Barcelonaan, jos Kataloniasta tulisi vihreää valoa. Varmasti myös Barcelona haluaisi Silvan, mutta miten he pystyvät rahoittamaan Silvan siirron ja hänen palkkansa?

Joukkue on toki täynnä loistavia yksilöitä, mutta kuten viime kesänäkin nähtiin, sopimuksen alaisia pelaajia ei voida siirrellä kuin shakkinappuloita. Sama ongelma on edessä tänäkin kesänä. Halua myydä on, mutta onko pelaajilla halua lähteä?

On myös hyvä kysymys, miten suuri hädän pitäisi olla, jos Barcelona olisi valmis myymään esimerkiksi Lamine Yamalin, josta PSG on hurjimpien väitteiden mukaan valmis maksamaan 200 miljoonaa euroa.