Pattijoen Urheilijat

Lähtötilanne

Pattijoen tilanne näytti syksyllä 2021 uhkaavalta, sillä sen Superpesis-lisenssi oli vaakalaudalla vaikean taloustilanteen vuoksi.

Sen jälkeen moni asia Pattijoella on muuttunut. Tulipaloa ei ole saatu vain sammutettua, vaan Pattijoki on tehnyt pienen ihmeen. Se on saanut taloutensa kuntoon, rakentanut Rännärille erittäin lupaavan joukkueen ja se on tällä hetkellä haastajajoukkueista lähimpänä saavuttaa seitsemän kärkiseuraa.

Kaiken lisäksi Pattijoki on onnistunut sitomaan lähes kaikki kirkkaimmat tähtensä vuoteen 2025 tai vuoteen 2026 ulottuvilla sopimuksilla.

Pattijoki on alkavalla kaudella askeleen tai kaksi kokeneempi ja kypsempi pelaamaan Superissa. Ongelmana on vain se, että kärkiseurat ovat myös kiristäneet tahtiaan, eikä Pattijoki varsinaisesti ole vahvistunut pelaajasiirtojen kautta, kuten kärkiseurat.

Siksi tämän kauden kysymys Pattijoen kohdalla kuuluu, mihin sen kehitysaskeleet riittävät? Riittävätkö ne oikeasti haastamaan kärkiseurat vai onko ero seitsemän kärkiseuran viimeisiin junanvaunuihin todellisuudessa kasvanut?

Kausi 2024

Pattijoen nykyisessä joukkueessa on paljon hyviä ja jopa erinomaisia elementtejä.

Mikael Mäkelä on kiistatta Superin parhaita kärkimiehiä ja liukkaimpia etenijöitä pesien välillä. Antti Kiiskinen oli loistolöytö kakkoseksi Sotkamosta. Kolmosena viime kaudella pelasi Antti Karjaluoto, mutta tällä kaudella kolmosena saa vastuuta myös Topi Still. Stillin pelatessa kolmosena, Karjaluoto siirtyy Tuukka Sarkkisen rinnalle toiseksi numerolla lyövistä pääkotiuttajista.

Pattijoki saa rakennettua myös kohtalaisen kakkoskärjen, jota pelinjohtaja Perttu Westersund tulee nykyoppien mukaisesti myös käyttämään.

Yksi mielenkiinnon kohde on tundralta tullut Topi Stillin veli, Vili Still. Hänellä on potentiaalia murtautua Pattijoen avaukseen joko tällä tai viimeistään ensi kaudella.

Jokeriosaston lupaavin helmi 22-vuotias lyöjäjokeri Martti Viitasalo. Jopa Pattijoen oma usko toiseen lyöjäjokeriin Juuso Keski-Koukkariin on välillä horjunut, mutta Keski-Koukkari on sitkeästi pitänyt pintansa ja soi toissa kesänä työstään upean palkinnon saamalla kutsun Itä-Länteen.

Ulkona joukkueen seuratuin ja kohutuin tähti on lukkari Topi Still. Kovapäinen Still lukeutuu jo nyt Superin parhaisiin lukkareihin ja kaiken lisäksi hänellä on vielä paljon kehityspotentiaalia.

Pattijoen ulkokentän vahvin osa on polttolinja, jossa Kiiskinen, Mäkelä, Sarkkinen ja Karjaluoto muodostavat perusvahvan nelikon.

Kuuden heikoimman joukkueen suurin ero kärkiseuroihin tulee ulkopelissä yleensä takakenttien tasossa. Pattijoen takakenttä ei ole sarjan heikoin, mutta toisaalta yksikään kärkiseura ei vaihtaisi omaa takakenttäänsä Oskari Lukkarin ja Teemu Juntusen muodostamaan Pattijoen takakenttään.

Etukenttä on myös arvoitus, joskin siinä on potentiaalia. Ville Veittikoski oli hyvä hankinta viime kaudella toiseksi etumieheksi. Toisen etumiehen tontille – kaikkien ollessa terveenä – ehdolla ovat kokenut Teemu Suni ja Kannuksessa lainalla viime kaudella pelannut oma juniori Konsta Launonen. Suni on kokemuksensa turvin ehkä aavistuksen luotettavampi ulkona, mutta Launosella olisi enemmän käyttöä sisäpelissä.

Westersund on pelinjohtajana merkitty mies. Westersundin arvoa markkinoilla nostaa myös se, että hän on tehnyt vahvaa valmennustyötä Pattijoella.

Westersund pelaa suurseuroille tyypillistä, modernia prosenttipesäpalloa. Se riittää sarjan heikoimpia joukkueita vastaan, mutta entä silloin, kun Pattijoen pitäisi horjuttaa ennakolta vahvempia joukkueita?

Arvio

Vaikka marginaalit kuuden heikoimman joukkueen kesken ovat ennätyksellisen pienet, Pattijoki on joukkueista se, jolla on kaikista pienin todennäköisyys joutua karsimaan sarjapaikastaan. Jos niin kävisi, silloin Pattijoella olisi tapahtunut kesällä jotain fataalia.

Toisaalta matka ylöspäin ei ole yhtään lyhentynyt, vaan pikemminkin kasvanut. Siksi Pattijoen todennäköinen maksimi tällä kaudella on se, että se sijoittuu runkosarjassa sijoille 8-9, jolloin se välttää säälipleijareissa kohtaamisen jonkun seitsemän kärkiseuran kanssa. Jos Pattijoki murtautuu seitsemän parhaan seuran joukkoon runkosarjassa, silloin sen on venyttävä yli 100-prosenttiseen suoritukseen tai jonkun kärkiseuran kyykättävä todella pahasti.

Viime kaudella Pattijoki kohtasi säälipleijareissa Kiteen, jolle se putosi niukasti 1-2. Nyt paikka puolivälierissä olisi parannus viime kauteen, mutta riittäisikö sekään tyydyttämään Pattijoen nälkää?

Tulevaisuus

Pattijoen seurajohdolle on nostettava hattua siitä, että se on saanut nuoret tähtipelaajat tekemään pitkiä jatkosopimuksia. Se ei ole tapahtunut pelkästään puhumalla, sillä Pattijoen pelaajabudjetti on noussut viime kauteen verrattuna enemmän kuin millään muulla Superin seuralla – sikäli kun seurojen itsensä ilmoittavat budjettiluvut ovat vedenpitäviä.

Pattijoen pelaajabudjetti on tällä 255 000 euroa, missä kasvua viime kauteen verrattuna on peräti 55 prosenttia.

Nykyisessä joukkueessa on vielä käyttämätöntä kehityspotentiaalia, mutta murtautuakseen kärkiseurojen kanssa samoihin saleihin, Pattijoen on vahvistettava myös joukkuetta. Tässä mielessä tapetilla oleva Onni Määtän kaappaaminen Kempeleestä olisi juuri oikeanlainen raskaansarjan peliliike Pattijoelta – varsinkin, kun Määttä vahvistaisi Pattijoen heikointa ulkopelilohkoa, etukenttää.

Pattijoen haasteena on ensi kautta ajatellen se, että Kempele on vastaavasti iskenyt silmänsä Tuukka Sarkkiseen. Vaikka Pattijoki voittaisikin Määtän ja Sarkkisen vaihdossa, Sarkkisen mahdollinen lähtö söisi Määtän tulon hyötyjä.

Vaikka Pattijoella on nyt pitkät sopimukset Stillin, Mäkelän, Kiiskisen ja Viitasalon kanssa, nekin loppuvat kahden tai viimeistään kolmen vuoden päästä. Siksi Pattijoen haaste ei häviä mihinkään. Kaiken lisäksi Pattijoen suurimpia tähtiä ja Westersundia eivät tavoittele mitkä tahansa seurat, vaan lähes kaikki kärkiseurat Vimpelistä alkaen.