Barcelonan ja Bayern Münchenin valmentajakuvioissa tapahtuu käänteitä sellaista vauhtia, että heikompien on vaikea pysyä mukana. Jukka, missä Barcelonan ja Bayernin valmentajavalinnoissa mennään?

Sanalla sanoen komediateatterissa.

Barcelona on soutanut ja huovannut kilpaa Xavin kanssa siitä, pitäisikö seuralegendan jatkaa Barcelonan valmentajana vai ei.

Alun perin Xavi ilmoitti itse jättävänsä Barcelonan päävalmentajan tehtävät tämän kauden jälkeen. Kyseessä oli niin sanottu klassinen housuunruilauttamisreaktio Barcelonan hävittyä kotiyleisönsä edessä Villarrealille 3-5 tammikuussa.

Kun Barcelonan anemiaan tuli kevään aikana hieman eloa, Barcelonan johto alkoi taivutella Xavia pyörtämään päätöksensä – ja Xavi pyörsi. Nyt ollaan kuitenkin sitten tilanteessa, että Barcelonan seurajohto ei halua Xavin jatkavankaan päävalmentajana, vaan harkitsee hänen erottamistaan.

Tämän viimeisen käänteen takana olisi espanjalaisen COPE-radioaseman mukaan se, että seuran presidentti Joan Laporta olisi suuttunut Xavin julkisuudessa esittämistä kommenteista seuran taloudellisesta tilanteesta.

Bayernin näytelmä on vielä astetta koomisempi.

Bayern erotti vuosi sitten maaliskuussa Julian Nagelsmannin ja palkkasi hänen tilalleen Thomas Tuchelin. Kun Bundesliigan tämän kauden mestaruustaistelu alkoi karata Bayernin käsistä Bayer Leverkusenille, Bayern ja Tuchel sopivat, että Tuchel jättää Allianz Arenan kesällä, vaikka hänellä olisi vielä vuosi sopimusta jäljellä.

Sitten alkoi farssin toinen näytös, jonka aikana Bayern etsi epätoivoisesti uutta päävalmentajaa Tuchelin tilalle.

Bayer Leverkusenin Bundesliigan mestariksi luotsanneen Xabi Alonson kieltäytydyttä, tehtävää tarjottiin – yllätys yllätys – vuosi sitten pois potkitulle Nagelsmannille, mutta myös hän kieltäytyi kunniasta.

Sen jälkeen myös Itävallan maajoukkuetta luotsaava Ralf Rangnick sanoi Bayernille ”ei”. Neuvottelut Hansi Flickin paluusta Allianz Arenalle eivät ole juurikaan edenneet – osin siksi, että seurajohdossa ei ole oltu varmoja, olisiko Flickin palkkaaminen sittenkään paras ratkaisu.

Ja sitten istuttiinkin neuvottelupöytään jälleen Tuchelin kanssa, josko tämä kuitenkin suostuisi jatkamaan Bayern päävalmentajana. Tuchel oli ilmoittanut jo pariin otteeseen, ettei hän muuta päätöstään eikä häntä motivoi myöskään Bayernin tapa hoitaa asia, jossa Tuchel on vasta varamiehenvaramiehenvaramies.

Tuchel suostui kuitenkin neuvottelemaan Bayernin kanssa, mutta hän vahvisti perjantaina, etteivät osapuolet päässeet sopimukseen eikä hän näin ollen jatka Bayernin päävalmentajana.

Joko nyt tiedetään, ketkä luotsaavat Barcelonaan ja Bayernia ensi kaudella?

Vaikka Barcelonan ja Bayernin lottokoneessa ei olekaan yhtä paljon palloja kuin Veikkauksen vempeleessä, palloja on niin paljon ja arvonta yhtä arvaamaton, että turha edes yrittää täyttää kumpaakaan lottokuponkia.

Mistä nämä Barcelonan ja Bayernin poukkoilevat valmentajaratkaisut kertovat?

Me naureskelemme usein Suomessa eri lajien seurojen valmentajavalinnoille, mutta tilanne ei ole välttämättä yhtään sen parempi ja ammattimaisempi jalkapallon huipullakaan.

Jalkapallossa on toki lukuisia seuroja, joissa valmentajat valitaan ammattimaisen ja nykyisen jopa hyvinkin tieteellisen prosessin perusteella. Yksi parhaita esimerkkejä tästä kehityssuunnasta on Liverpool.

Mutta sitten on näitä perinteisemmän linjan seuroja, joihin ikävä kyllä tällä hetkellä kuuluvat myös Barcelona ja Bayern München. Näissä seuroissa päävalmentajan valinta on selkeä vallan symboli. Voisin käyttää asiasta rumempaakin ilmaisua, mutta kysymys on yhtä kaikki samasta asiasta – siitä, että käyttämällä valtaa päävalmentajan valittaessa korostetaan omaa asemaansa ja siihen liittyvää valtaa.

Näin ovat toimineet isommat ja pienemmän seurajohtajat ja rautakanslerit – ja näin toimii jopa osa kaikista suurimmista ja mahtavimmista urheiluseuroista eri puolilla maailmaa.

Se, että valmentaja valitaan enemmän tai vähemmän oman nenän tai mutun perusteella, ei tarkoita, etteikö valmentajan valinta voisi myös onnistua. Osan nenä haistaa ja ymmärtää lajimielessä ja psykologisessa mielessä asioita paremmin ja kyllähän sokeakin kana voi löytää jyvän, vaikkei näkisikään mitään.

Ongelmana on vain se, että jos valmentajan valinnan takana ei ole vahvaa ammattimaista prosessia ja ammattimaista ymmärrystä, valmentajan valinta – kuten myös hänen erottamisensa – menee arpomiseksi ja silloin todennäköisyys tehdä vääriä valintoja ja ratkaisuja on suurempi.

Bayern on juuri tällaisesta arpomisesta irvokas esimerkki. Vaikka seurajohdossa pitäisikin olla varsin paljon jalkapalloymmärrystä, niin mistä muusta esimerkiksi Nagelsmannin potkut ja sen jälkeiset uskomattomat käänteet kertovat kuin siitä, että Bayernin johdon minäkuva on pahasti vääristynyt.