Niissä valokuvissa on edelleen skotlantilaisen jalkapallohistorian kauneinta taikapölyä:

Pieni kaljuuntuva mies purjehtii supertähtiä vilisevän Hollannin puolustuksen läpi ja tekee maalin, joka jää elämään ikuisesti skotlantilaisen jalkapallon pyhimmille sivuille.

Skotlanti johtaa Archie Gemmillin maalilla 3-1 ja sensaatiomainen jatkopaikka ja Hollannin pudottaminen jatkosta jo alkulohkovaiheessa Argentiinan MM-kisoissa 1978 on enää maalin päässä.

Sitä maalia ei kuitenkaan koskaan tule. Johnny Rep iskee kolme minuuttia myöhemmin Hollannille 3-2-kavennusmaalin ja ihme on murskana: Skotlanti matkustaa kotiin ja Hollanti jatkaa matkaansa, joka päättyy vasta MM-loppuottelussa 1-3-tappioon isäntämaa Argentiinalle.

Miten pieni, vajaan viiden miljoonan asukkaan Ison-Britannian osa, voi horjuttaa suurta ja mahtavaa 70-luvun Hollantia?

Vastausta ei tarvitse kaivaa syvältä. Se löytyy katsomalla Skotlannin kokoonpanoa ja sen kirkkaimpia nimiä: Kenny Dalglish, Graeme Souness, Joe Jordan, John Robertson – ja tietenkin Archibald Gemmill, Tartan Armyn tulisieluinen ruumiillistuma.

***

Argentiinan MM-kisojen ikimuistoisista päivistä on kulunut 46 vuotta. Tänä aikana maailmankartalta on hävinnyt kokonaisia valtioita ja niiden mukana monia jalkapallon arvokisoista tuttuja maajoukkueita. Tilalle on saatu uusia valtioita ja uusia maajoukkueita.

Yksistään näihin Saksan EM-kisoihin tavoitteli paikkaa 53 UEFA:n jäsenmaata, kun heti Argentiinan MM-kisojen jälkeen alkaneisiin vuoden 1980 EM-kisojen karsintoihin osallistui vain 31 maata.

Skotlanti ei ole kadonnut valtiolliselta kartalta 46 vuodessa mihinkään. Se on edelleen  Ison-Britannian pohjoisin kolkka, jossa osa asukkaista haluaisi itsenäistyvän, osa ei.

Skotlanti löytyy edelleen myös jalkapallokartalta – mutta ei entiseltä paikaltaan. Maa, jota pidettiin ennen vuoden 1978 MM-kisoja yhtenä kisojen suurimmista ennakkosuosikeista, on valunut jalkapallokartalla kadotuksen rajamaille.

Se ei tuota enää Kenny Dalglishin, Dennis Law’n, Graeme Sounessin, Billy McNeillin, Dave Mackayn, Billy Bremnerin tai edes Archie Gemmillin tasoisia maailmanluokan pelaajia.

Nyt tähtikartalta löytyy Andy Robertsonin, Scott McTominayn, Kieran Tierneyn ja John McGinnin kaltaisia yksittäisiä pelaajia, jotka ovat kyllä perushyviä jalkapalloilijoita, mutta eivät mitään taikureita. Ei edes Robertson.

Sama tyly tarina näkyy myös Skotlannin maajoukkueen viimeisten vuosikymmenten menestyksessä.

Skotlanti selviytyi vuosina 1974-1998 MM-kisoihin viidesti. Ainoa miinus tuli vuoden 1994 MM-kisoissa USA:ssa, jonne Tartan Army ei selviytynyt.

EM-kisoihin Skotlanti selviytyi ensimmäisen kerran vuonna 1992 ja toisen kerran 1996. Sen jälkeen tuli 25 vuoden tauko, kunnes Skotlanti palasi EM-areenalla kesällä 2021 ja nyt toistamiseen.

***

Skotlannin maajoukkueen menestyskäyrät kertovat sen, missä kohtaa skotlantilaisen jalkapallon alamäki alkoi näkyä.

Todellisuudessa virta oli lähtenyt kulkemaan skotlantilaisen jalkapallon kannalta väärään suuntaan jo samaisena MM-vuonna 1978. Tuona kesänä Englannin liiga salli EEC:n painostuksesta ulkomaalaisten pelaajien siirtymisen Englantiin. Tottenham käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja hankki riveihinsä kaksi Argentiinan MM-sankaria, Osvaldo Ardilesin ja Ricky Villan.

Vaikka ulkomaalaisten pelaajien määrä oli rajoitettu 1990-luvulle saakka joukkueessa vain kolmeen pelaajaan, tulvaportti oli aukaistu – ja 90-luvulla portit ruuvattiin kokonaan auki.

Uusi aika oli tuhoisaa skotlantilaiselle jalkapallolle, sillä Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja Irlanti laskettiin niin sanottuihin ”kotimaihin”, joista englantilaiset liigaseurat saivat hankkia pelaajia yhtä vapaasti kuin Englannista.

1990-luvulla asetelma muuttui dramaattisesti. Yhtäkkiä liigaseurat saattoivat etsiä uusia pelaajia käytännössä mistä päin maailmaa tahansa eikä EU:n ulkopuolelta tulleiden pelaajien kohdalla kitsasteltu työlupien kanssa. Skotlanti ja muut ”kotimaat” jäivät tässä kaupankäynnissä muun maailman jalkoihin.

***

Toinen iso megatrendi oli raha. Valioliiga-aikakauden alkaessa kaudella 1992-1993 Ison-Britannian rikkain jalkapalloseura oli Manchester United, jonka vuosittaiset tulot olivat 25 miljoonaa puntaa. Kakkosena oli Glasgow Rangers, jonka tulot olivat 20 miljoonaa puntaa. Celtic oli yhdeksän miljoonan punnan tuloillaan Britannian tulolistalla kuudentena.

Kaudella 2020-2023 mittakaavat olivat muuttuneet dramaattisesti. Manchester Cityn tuli olivat 713 miljoonaa puntaa, Manchester Unitedin 648 miljoonaa puntaa ja Liverpoolin 594 miljoonaa.

Celticin tulot olivat toissa kaudella 120 miljoonaa puntaa ja Rangersin 84 miljoonaa puntaa. Molempien skottijättien tulot olivat yksinään suuremmat kuin muiden Skotlannin Valioliigan seurojen yhteensä.

Raha tai oikeammin sen puute on näkynyt skotlantilaisessa jalkapallossa kahdella kohtalokkaalla tavalla.

Kun rahaa ei ole ollut, skottiseurat ovat menestyksennälässään toimineet siten, kuten lyhytsyklisessä tulosurheilussa toimitaan: ne eivät ole satsanneet rahaa omiin junioriakatemioihinsa, vaan hankkineet pelaajia sieltä, mistä niitä on halvalla saanut – ulkomailta.

Kehityksellä on ollut väistämättömät seuraukset. Skotlannin Valioliigassa seurojen omat juniorit saavat tällä hetkellä kaikista eurooppalaisista sarjoista neljänneksi vähiten peliaikaa seurojen edustusjoukkueessa.

Tämä koskee myös Celticiä ja Rangersia. Esimerkiksi toukokuussa pelatussa Skotlannin Cupin finaalissa Celticillä oli avauksessa kentällä vain kolme skotlantilaista pelaajaa – ja Rangersille ei yhtään.

Ongelmaa on korostanut se, että vielä 1960-, 1970 ja jopa 1980-luvulla juniorit oppivat perustaitonsa pitkälti pelaamalla jalkapalloa keskenään. Se metodi ei ole riittänyt enää pitkään aikaan. Tarvitaan myös ammattitaitoista ja osaavaa valmennusta kaikilla nykyjalkapalloon liittyvillä osa-alueilla, mutta siihen skottiseurat eivät ole halunneet rahojaan satsata.

***

Skotlannin entiset tähtipelaajat ovat perustellusti kritisoineet skottiseurojen johtajia siitä, etteivät skottiseurat satsaa omaan pelaajatuotantoon. Myllystä toki pulpahtelee yksittäisiä Kieran Tierneyn kaltaisia kultajyviä, mutta ne ovat tänä päivänä poikkeuksia.

Lisäksi monet skottipelaajat ovat saaneet juniorikoulutuksensa Englannissa. Nyt kehityksen odotetaan vain kiihtyvän, sillä englantilaisseurat eivät voi Brexitin seurauksena tehdä enää alle 18-vuotiaiden ulkomaalaisten pelaajien kanssa ammattilaissopimuksia. Skotlantia ei vanhan käytännön mukaan lasketa ulkomaiksi, minkä seurauksena englantilaisseurojen kykyjenetsijät ovat palanneet skotlantilaisiin junioriotteluihin ryminällä.

Skotlannin maajoukkueessa on vuosien aikana pelannut myös useita Englannissa syntyneitä ja Englannissa koko ikänsä asuneita pelaajia. Esimerkiksi Scott McTominay syntyi Englannissa ja liittyi Manchester Unitedin junioreihin jo viisivuotiaana. Silti hän edustaa maajoukkuetasolla Skotlantia, sillä hänen isänsä on skotti.

***

Jalkapallojohtajat ovat saaneet muutenkin kuraa niskaansa – osin aiheesta, osin aiheetta.

Yksi kohtalokas päätös, joka suisti Skotlannin Valioliigan taloudellisen romahduksen partaalle, oli päätös hylätä 2000-luvun alussa SkyTV:n tv-sopimus ja yrittää rakentaa sen tilalle oma tv-yhtiö.

Hankkeen kaaduttua kuusi Skotlannin Valioliigan seuraa ajautui konkurssiin tai joutunut velkasaneeraukseen – Motherwell, Dundee, Livingstone, Gretna, Hearts ja Rangers, joka pudotettiin vuoden 2012 konkurssin jälkeen Skotlannin neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle.

Jalkapallojohtajien huonon maineen takana on myös surullisen kuuluisa episodi vuoden 1954 MM-kisoissa. Skotlannin Jalkapalloliitto lähetti MM-kisoihin ”säästösyistä” vain 13 pelaajaa, mutta kustansi kaikkien Jalkapalloliiton hallituksen jäsenten ja heidän vaimojensa matkan Sveitsiin.

Manööveriä ei otettu kovin kevyesti vastaan työnväenluokkaisessa jalkapalloyhteisössä – eikä sitä unohdettu kovin helposti. Siksi jalkapallojohtajien arvosteleminen on ollut likimain kansallisharrastus. Huijareita mitkä huijareita.

***

Skotlannissa on tiedostettu ongelmat, mutta todellisuudessa mikään ei ole muuttunut. Kahta peräkkäistä EM-kisapaikkaa on juhlittu, mutta juhlapuheiden lomassa on muistutettu, että paikka edellisissä EM-kisoissa tuli Kansojen liigan C-tason kautta. Nyt kisoihin mentiin sen sijaan paraatiovista lohkosta, jossa taakse jäi muun muassa Norja.

Kaikki eivät kuitenkaan pelkästään iloitse kisapaikasta. He pelkäävät, että kisoihin pääsyy sumentaa näkökenttää ja juhlahumu peittää alleen ne perusongelmat, jotka ovat romahduttaneet skotlantilaisen jalkapallon.

Jos ongelmia ei tunnisteta ja tunnusteta, miten ne voidaan korjata?

Ei mitenkään.

EM-kisojen avausottelu Saksa-Skotlanti perjantaina 14.6. klo 22.00 YLE TV2