Florida Panthersin sensaatiomainen Stanley Cupin mestaruus on käynnistänyt mielenkiintoisen ja kiivaan väittelyn, kumpi pitäisi valita Vuoden urheilijaksi – Aleksander Barkov vai Lukas Hradecky.

Voisin toki sanoa, että lajien ja saavutusten vertaaminen on enemmän viihdettä kuin urheilua, mutta koska me suomalaiset joka tapauksessa rakastamme tällaisia vertailuja, en ala tässä kohtaa hurskastella.

Oma valintani on selkeä: Aleksander Barkov.

Vaa’an kallistaa Barkovin eduksi hänen pelillinen roolinsa ja painoarvonsa Floridan tiellä historialliseen Stanley Cupin mestaruuteen.

Barkov oli Hradeckyn tavoin joukkueensa kapteeni, mutta sen lisäksi hän oli joukkueensa paras ja tärkein pelaaja.

Barkovin mestariteossa Stanley Cupin finaalisarjassa oli maailman parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Edmonton Oilersin Connor McDavidin riisuminen aseista.

McDavid rikkoi kevään pudotuspeleissä Wayne Gretzkyn historiallisen pudotuspelien syöttöennätyksen keräämällä yhteensä 34 syöttöpistettä, mutta finaaleissa Barkovin kenttä teki hänestä kuolevaisen. McDavid teki ensimmäisen maalinsa vasta neljännessä finaaliottelussa, jonka Edmonton voitti 8-1. McDavid kokonaissaldoksi seitsemästä ottelusta jäi kolme maalia ja kahdeksan maalisyöttöä. Komeita lukemia, muttei niin komeita kuin kaikki odottivat.

***

Hradecky pelasi myös loistokauden, kun Bayer Leverkusen voitti Bundesliigan mestaruuden häviämättä yhtään ottelua. Hradecky pelasi tiellä mestaruuteen peräti 15 nollapeliä, mikä on yhden kauden ennätys Bundesliigassa.

Vaikka maalivahdin rooli jalkapallossa on elintärkeä ja vaikka Hradecky pelasi likimain täydellisen kauden, hän ei ollut kuitenkaan joukkueensa paras ja tärkein pelaaja. Esimerkiksi tilastosivusto WhoScored.com-sivuston ottelukohtaisessa arvosanavertailussa Hradecky sai vasta joukkueensa 14:nneksi korkeimmat arvosanat.

Maalivahtien arvosanat ovat toki kautta linjan kenttäpelaajiin verrattuna pienempiä, mutta pelaajakohtaisessa vertailussa Hradeckyn edellä oli silti useampi pelaaja Florian Wirtzin, Alex Grimaldon ja Granit Xhakan johdolla.

***

Urheiluvuosi on vasta puolivälissä, joten teoriassa Barkov ja Hradecky voisivat saada vielä uusia haastajia – varsinkin, kun edessä on muun muassa Pariisin olympialaiset.

Barkovin ja Hradeckyn haastaminen ei onnistu kuitenkaan enää helpolla, ei välttämättä edes olympiavoitolla. Aiempina vuosina Vuoden urheilija -valinnoissa ovat painottuneet yksilölajit ja olympiavoitot. Aika on kuitenkin muuttunut joukkueurheilijoiden kannalta oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Jari Litmasen avattua ladun vuonna 1995 Vuoden urheilijaksi on valittu joukkueurheilulajin urheilija jo viidesti. Viimeksi näin tapahtui viime vuonna, kun Vuoden urheilijan tittelin pokkasi Lauri Markkanen.

Kuka siis voisi edes teoriassa haastaa Barkovin ja Hradeckyn Vuoden urheilijana?

Vastaus riippuu siitä, puhutaanko nyt siitä, kuka tuon tittelin ansaitsisi saada vai kuka voittaisi äänestyksen?

Teoriassa Barkovin ja Hradeckyn voisi haastaa vain yleisurheilun olympiavoittaja. Jos esimerkiksi Oliver Helander heittäisi keihäässä olympiakultaa ja toisi Suomeen ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan 24 vuoteen, loppuvuosi kiisteltäisiin siitä, kuka kolmikosta pitäisi valita Vuoden urheilijaksi.

Keihään ja minkä muunkin yleisurheilulajin olympiakultaan on kuitenkin pitkä matka, joten tässä kohtaa on turha mennä asioiden edelle.

Nyt valinta kohdistuisi Barkoviin. Yksiselitteisesti.

Jos Barkov valittaisiin Vuoden urheilijaksi, samalla Vuoden urheilija -valintojen historiasta poistuisi yksi erikoinen musta-aukko. Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji ja suomalaiset jääkiekkoilijat ovat valloittaneet maailmaa neljä vuosikymmentä, mutta tähän mennessä jääkiekkoilijaa ei ole kertaakaan valittu Vuoden urheilijaksi Suomessa.

Ei kertaakaan.

Nyt se on kuitenkin lähellä.