Legendaarinen Brian Clough oli tunnettu monen muun asian lisäksi loistavista sanallisista lohkaisuistaan. Hän tokaisi kerran, että meillä on loistava joukkue paperilla, mutta valitettavasti ottelu pelattiin nurmella.

Cloughin tokaisu tiivistää Tottenhamin tämänhetkisen tilanteen. Monia asia näyttää paperilla hyvältä, mutta mihin paperilla näyttävä hyvä suunnitelma riittää?

Tottenhamin kohdalla vain osanottoon.

Tottenhamin edellisestä liigamestaruudesta on kulunut 63 vuotta, sen edellisestä FA Cupin voitosta 33 vuotta ja jos sitä kirottua Audi Cupia ei lasketa, sen edellisestä pokaalista, Liigacupin voitosta, on kulunut 16 vuotta.

Voittamattomuus ei tarkoita, etteikö Tottenham olisi ollut joskus lähellä voittaa jotain suurta. Kaudella 2015-2016 se taisteli Leicesterin kanssa kauden loppumetreille saakka Valioliigan mestaruudesta, kunnes se jäi kuuluisassa kahden hevosen kilpajuoksussa kolmanneksi.

Keväällä 2019 Tottenham eteni jopa Mestarien liigan finaaliin, jossa se oli kuitenkin täysin aseeton Liverpoolia vastaan.

***

Tottenhamilta ei ole puuttunut myöskään loistavia suunnitelmia. Se on palkannut Euroopan halutuimpia kultasormia Frank Arnesenista alkaen johtamaan jalkapallotoimintojaan ja hakenut managereita rohkeasti ympäri Eurooppaa. Nytkin sitä valmentaa australiankreikkalainen manageri Ange Postecoglou.

Hyvät suunnitelmat eivät ole koskaan olleet Tottenhamin ongelma, ainoastaan niiden toteutus ja sokeus tunnistaa lahjakkuutta.

Kaksi esimerkkiä.

Liverpoolin viime vuosien tähtijoukkueen tärkein rakennusarkkitehti oli tänä vuonna takaisin Anfieldille palannut Michael Edwards. Edwards ei kuitenkaan aloittanut uraansa Liverpoolissa – vaan Tottenhamissa, joka päästi hänet lähtemään Liverpooliin vuonna 2011.

Ipswichin takaisin Valioliigaan nostanut Kieran McKenna on yksi Englannin valovoimaisimmista uusista ja nuorista managereista. Ja missä hän aloitti valmennusuransa valmistuttuaan Loughbourghin yliopistosta?

Tietenkin Tottenhamissa, josta hänen annettiin ilman taistelua siirtyä Manchester Unitediin kesällä 2016.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä Tottenhamin kulisseissa oikeasti tapahtui kevään 2019 Mestarien liigan finaalin jälkeen, kun Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy päätti erottaa puolta vuotta myöhemmin Tottenhamin takaisin huipulle nostaneen Mauricio Pochettinon.

***

Pelaajat, managerit ja jalkapallojohtajat vaihtavat toki seuroja, mutta esimerkit kuvaavat Tottenhamin ongelmaa. Sillä saattaa olla käsissään kaikki voittamiseen tarvittavat palikat, mutta se ei saa rakennettua niistä voittavaa yhtälöä.

Yksi Tottenhamin Molokin kitaan hukkuneista managereista, Antonio Conte, vei Tottenhamin ongelman syvempiin vesiin – seuran sisäiseen kulttuuriin.

Conte tiivisti ongelman näin:

”He ovat tottuneet tähän. He eivät pelaa minkään tärkeän asian puolesta. He eivät halua pelata paineen alla, he eivät halua pelata stressin alla. Tottenhamin tarina on tämä. Täällä on ollut 20 vuotta sama omistaja ja he eivät ole voittaneet mitään. Jos he haluavat jatkaa näin, he voivat vaihtaa managereita, lukuisia managereita, mutta tilanne ei muutu. Uskokaa minua.”

***

Myös Tottenhamin nykyinen näkymä pitää peilata suurempaa kuvaa vastaan.

Sillä on nytkin järkevältä näyttävä jalkapalloilullinen suunnitelma, jonka pohjakorttina on tulevaisuus.

Joukkueeseen tehtiin viime kauden aikana useita hyviä hankintoja, jotka olivat valtaosin nuoria pelaajia – Micky van de Ven, Guglielmo Vicario, Radu Drăgușin, Brennan Johnson ja tammikuussa hankittu Lucas Bergvall.

Heinäkuun alussa Tottenham maksoi peräti 40 miljoonaa Leedsille 18-vuotiaasta Archie Graysta.

Kesän harjoitusotteluiden perusteella varsinkin Bergvall näyttää sensaatiomaiselta löydöltä. Lisäksi Spurs sai hänet likimain ilmaiseksi, sillä se maksoi 18-vuotiaasta keskikenttälupauksesta Djurgårdenille vain 8,5 miljoonaa puntaa.

Bergvallin lisäksi toinen äärimmäisen mielenkiintoinen pelaaja on tänään 17 vuotta täyttävä laituri Mikey Moore. Moore pääsee varmasti maistamaan Valioliigan vauhtia jo tällä kaudella, mutta Bergvall saattaa nousta jo tällä kaudella avaukseen.

Tottenham olisi mieluusti ostanut uudeksi kärkimieheksi nuoremman pelaajan, mutta lopulta sen oli pakko maksaa 65 miljoonaa puntaa syyskuussa 27 vuotta täyttävästä Dominic Solankesta.

Solanke on mielenkiintoinen hankinta. Hän teki viime kaudella Bournemouthissa 19 liigamaalia, mutta se oli hänen urallaan ainoa kerta, kun Solanke ylitti Valioliigassa ylitti 10 maalin rajan.

Solanke ei jää Tottenhamin kesän viimeiseksi hankinnaksi. Kiikarissa on ainakin vielä yksi uusi keskikenttäpelaaja.

***

Tottenhamin tilanne näyttää tällä hetkellä juuri samalta kuin Cloughin kuuluisassa tokaisussa: Paperilla kaikki näyttää hyvältä.

Koossa on nuori ja lupaava joukkue, jossa on potentiaalia ja laatua. Vakioavauksessa on vain yksi yli 30-vuotias pelaaja, 32 vuotta heinäkuussa täyttänyt Heung-min Son.

Manageri Ange Postecoglou oli yksi viime kauden sensaatioista, joka on nostettu kesän aikana jopa yhdeksi ehdokkaaksi Englannin maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi.

Lisäksi seuran taloudellinen tilanne on niin vahva, että se voi vahvistaa huoletta joukkuetta tulevien siirtoikkunoiden aikana ilman huolta siitä, että se ylittäisi Valioliigan kulurajoitukset.

***

Kaikki siis hyvin – vai onko?

Ensimmäinen iso kysymys on, kuinka hyvä manageri Postecoglou oikeasti on.

Tottenham aloitti viime kauden sensaatiomaisesti ja johti Valioliigaa lokakuussa viiden pisteen erolla. Mutta kauden edetessä vauhti alkoi hyytyä.

Vastustajat oppivat kauden edetessä pelaamaan äärimmäisen hyökkäysvoittoista ja hyökkäyssuuntaan persoonallista angepalloa vastaan. Kysymys ei ollut niinkään hyökkäyspelin pysäyttämisestä kuin siitä, millaisia mahdollisuuksia Tottenhamin hyökkäävä pelityyli avasi vastahyökkäyksille.

Tällainen kehitys on kauden sisäisessä evoluutiossa normaalia arkea, mutta Tottenhamin kannalta huolestuttavaa oli, ettei Postecogloun lääkekaapista löytynyt juurikaan vastalääkkeitä.

Tai jos löytyi, Postecoglou ei halunnut niitä käyttää.

Kun itsekin repaleinen Chelsea repi Tottenhamin korkean puolustuslinjan hajalle ja murskasi Spursin marraskuun Tottenhamin omalla kotistadionilla 4-1, Postecoglou vakuutti, ettei hän muuta koskaan hyökkäysvoittoista taktiikkaansa, vaikka joukkueesta ajettaisiin ulos kuusi pelaaja.

Chelsea vastaan heitä ajettiin ulos kaksi pelaajaa, mutta Tottenham hyökkäsi silti kuin raivohullu.

Kauden lopussa Postecoglou vakuutti, ettei hän palkkaa koskaan erikoistilannevalmentajaa, vaikka Tottenhamin yksi suurista ongelmista kauden aikana oli ollut erikoistilannepelaaminen.

Tottenham teki itse erikoistilanteista 11 maalia, joka oli yhdeksän maalia vähemmän kuin esimerkiksi Arsenalilla – ja sitä vastaan tehtiin 14 erikoistilannemaalia, kun Arsenalia vastaan niitä tehtiin vain 7.

Pelkästään erikoistilanteiden kautta joukkueiden maalieroon tuli 16 maalin ero.

Eikä ongelma näytä poistuneen nytkään. Kun Bayern München kaatoi lauantaina Tottenhamin harjoitusottelussa Lontoossa, Bayernin kolmesta maalista kaksi syntyi erikoistilanteista – ja kolmas Vicarion heikosta avauksesta maalipotkussa.

Ongelma korostuu etenkin siinä, miten Tottenhamin puolustus on organisoitu ja roolitettu erikoistilanteissa. Tottenhamia vastaan tehtiin viime kaudella kulmapotkuista kuusi maalia siten, että maali syntyi kulman jälkeen ensimmäistä kosketuksesta. Määrä oli suurin koko Valioliigassa.

***

Kesä on osoittanut myös sen, ettei Postecoglou ole muuttanut muutenkaan filosofiaansa. Tottenham hyökkää edelleen angepallon oppien mukaisesti täydellä kaasulla ja silläkin riskillä, että hyökkäyspelaamiseen panostaminen avaa vastustajille mahdollisuuksia nopeisiin vastaiskuihin.

Esimerkiksi Bayern München repi lauantaina useita kertoja Tottenhamin heikosti organisoidun puolustuksen hajalle nopeilla hyökkäyksillä ja olisi hieman paremmalla viimeistelyllä voittaa ottelun 4-2 tai 5-2.

On totta, että Tottenhamin kannattajat rakastavat hyökkäävää jalkapalloa, mutta he rakastavat myös tuloksia. Jos peukalot käännettiin aikoinaan alas samanlaista hurlumheijalkapalloa peluuttaneelle ikoniselle Ossie Ardilesille, ne käännetään alas myös Postecogloulle – kuten on jo osalla kannattajista tapahtunut.

Ongelma ei ole kuitenkaan pelkästään kannattajien kärsivällisyydessä. Historia on osoittanut, että kaikista kärsimättömin mies löytyy johtokunnan huoneesta.

Prosessin puhuminen kuulostaa hienolta, mutta prosessissa on yksi iso haaste: sen rakentamisessa pitää olla kärsivällinen – ja sitä kärsivällisyyttä Tottenhamilta ja etenkään seuran puheenjohtajalta Daniel Levylta ei ole löytynyt.

***

Se koskee myös tulevaa kautta. Tottenhamilla on joukkueessa kiistatta taitavia yksilöitä, joista osa on  jojohdolla jo maailmanluokkaa ja osalla on potentiaalia kehittyä maailmanluokan jalkapalloilijaksi.

Ongelma alkaa kuitenkin siitä, onko Postecoglou oikea mies johtamaan tätä prosessia. Vaikka hänen avauskaudessaan oli paljon hyvää, siihen mahtui myös paljon kysymysmerkkejä. Postecogloulla on oikeus uskoa omaan filosofiaansa, mutta jalkapallossa on kuitenkin yksi oleellinen muuttuja – vastustaja.

Jos Postecoglou ei halua tai pysty muuttamaan ja säätämään Tottenhamin pelaamista tulevalla kaudella, siltä on turha odottaa suuria. Jopa eurokentille pääsy voi kiristyneessä kilpailutilanteessa olla ylivoimainen haaste.

Jos kausi ei ala odotusten mukaisesti ja tulokset eivät seuraa angepalloa, mitä sitten tapahtuu?

Kaatuuko Postecoglou miekkaansa vai viheltääkö Levy jälleen kerran pelin poikki?

Pstecogloun erottaminen voi kuulostaa viime kauden perusteella kaukaiselta ja kohtuuttomalta asialta, mutta joskus myös managerin vaihtaminen voi olla osa prosessia.

Tottenhamin kohdalla se voi olla jopa toimiva vaihtoehto.