Newcastle otti viime kaudella takapakkia, sillä edelliskauden neljäs sija ja paikka Mestarien liigassa vaihtuivat kahdeksanteen sijaan ja jäämiseen ulos eurokentiltä. Jukka, miltä Newcastlen tilanne näyttää uuden kauden kynnyksellä?

Jaa-a, se onkin hyvä kysymys.

Newcastle oli toissa kaudella äärimmäisen vaikeasti voitettava joukkue. Se hävisi Valioliigassa vain viisi ottelua ja päästi vain 33 maalia. Lukemat olivat tarkalleen samat kuin mestaruuden voittaneelle Manchester Citylla.

Viime kaudella tilastot kuitenkin muuttuivat. Suurin ongelma oli, että Newcastlen päästettyjen maalien määrä nousi 0,86 maalista 1,64 maaliin per ottelu eli Newcastle päästi jokaisessa ottelussa keskimäärin 0,78 maalia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Newcastle sai toki nostettua tehtyjen maaliensa määrän 68:sta maaliin 85 maaliin, mutta maalimäärän nousu ei kompensoinut päästettyjen maalien määrän nousua – varsinkin kun se teki yksistään kahdessa ottelussaan Sheffield Unitedia vastaan peräti 13 maalia ja kahdessa ottelussaan Aston Villaa vastaan 8 maalia.

Manageri Eddie Howe sanoi kauden jälkeen, ettei hän haluaisi perustella heikkoa kautta loukkaantumisilla, mutta Newcastlella oli kieltämättä poikkeuksellisen paljon loukkaantumishuolia. Lisäksi viime kesän tähtihankinta Sandro Tonali määrättiin lokakuussa vedonlyöntirikkeiden seurauksena pelikieltoon, joka loppuu vasta tämän kuun lopulla.

Tonalille oli kaavailtu keskikentällä ja koko Newcastlen puolustuspelaamisen rakenteessa suurta roolia. Nuori Lewis Miley teki minkä voi, mutta ei hän mikään Tonali ole.

Toinen vieläkin kohtalokkaampi takaisku oli ykkösmaalivahti Nick Popen loukkaantuminen. Hän oli sivussa viisi ja puoli kuukautta, jona aikana Newcastle päästi 23 sarjaottelussa keskimäärin 2 maalia ottelussa, kun Popen pelaamissa 15 liigaottelussa Newcastlen verkkoon tehtiin vain 1,07 maalia per ottelu.

Siis yksi maali vähemmän per ottelu Popen ollessa kentällä!

Toki Tonalin poissaolo ajoittui pitkälti samoille kuukausille kuin Popen poissaolo, joten kysymys ei ollut vain Popen ja kakkosmaalivahti Martin Dúbravkan välisestä erosta, mutta olihan tuo ero käsittämätön.

Eli korjautuvatko Newcastlen ongelmat, kun Tonalin pelikielto loppuu tämän kuun lopussa ja Pope ottaa taas ykkösmaalivahdin paikan itselleen?

Kysymys on monimutkaisemmasta kokonaisuudesta, mutta jos Pope ja Tonali pelaavat ehjän kauden, näemme varmasti erilaisen ja yksistään jo sitä kautta paremman ja vahvemman Newcastlen.

Newcastlen kautta uhkaa kuitenkin se, että se saattaa joutua myymään yhden avainpelaajistaan varmistaakseen, että se pysyy Valioliigan kulurajoitusten raameissa tällä käynnissä olevalla tilikaudella, joka päättyy ensi vuoden kesäkuussa.

Tätä painetta lisää se, että Newcastle haluaisi vahvistaa puolustustaan ja se on neuvotellut jo useamman viikon Crystal Palacen kanssa keskuspuolustaja Marc Guehin ostamisesta.

Nyt Tynesidella seurataan, mitä Newcastle tekee, ostaako se Guehin tai jonkun muun topparin – ja jos ostaa, tarkoittaako se jonkun avainpelaajan myymistä?

Anthony Gordon haluaisi siirtyä Liverpooliin, mutta hän ei ole ainoa muiden seurojen himoitsema tähtipelaaja. Manchester City on ollut pidempään kiinnostunut Bruno Guimarãesista ja Arsenal on kytännyt yhtä pitkään 21 liigamaalia viime kaudella tehnyttä Alexander Isakia.

Gordon voisi liikahtaa 70-80 miljoonalla punnalla, mutta Guimarães ja Isak liikkuvat tuskin alle 100 miljoonalla punnalla.

Valioliigan siirtomarkkinat ovat sen verran viheliäinen näytelmä, että Newcastlen kannattajien kannattaa varautua kaikkeen. Gordonin siirto on näistä todennäköisin, mutten olisi yllättänyt, jos Manchester City maksaisi 100 miljoonaa puntaa Guimarãesista. Isakin siirtoa Arsenaliin tai mihinkään muuhun seuraan pidän epätodennäköisenä.

Mitä Newcastlelta voidaan odottaa tulevalla kaudella?

Kuten sanoin, kesän siirtoikkunan loppumetrit voivat muuttaa näkymää jonkin verran, mutta pidän selvänä, että Newcastle tulee pelaamaan paremman kauden kuin viime vuonna. Popen ja Tonalin paluu ovat isoja plussatekijöitä, samoin se, jos Newcastle saa takalinjoilleen Guehin tasoisen topparin.

Newcastle yksi ongelma viime kaudella oli, että sen esitykset heilahtelivat laidasta laitaan. Se pelasi parhaimmillaan jopa paremmin kuin edellisellä kaudella, mutta välillä varsinkin sen vierasottelut olivat melkoista kompurointia.

On selvää, että Howe haluaa palauttaa Newcastlen samanlaiseen moodiin kuin toissa kaudella, jolloin se oli todella vaikeasti voitettava vastustaja. Siksi pääpaino tulee todennäköisesti olemaan puolustuspelaamisen kuntoon laittamisessa ja ylipäätään puolustuspelin painottamisesta. Jos se maksaa toisessa päässä maaleja, se saa maksaa.

Jos joukkueessa ei tapahdu enää suuria muutoksia, Howe saa varmasti joukkueen pelaamisen vakautettua, eivätkä sen peliesitykset heilu enää samalla tavalla kuin viime kaudella.

Tätä helpottaa  se, ettei Newcastle selvinnyt täksi kaudeksi eurokentille. Yksi viime kautta sotkenut tekijä oli, että se selviytyi ensimmäisen kerran 21 vuoteen Mestarien liigan lohkopeleihin – eikä se ollut niihin vielä valmis, vaikka pelaaminen Mestarien liigassa maistui niin pelaajille kuin faneille.

Mikä on konkreettinen loppusummasi?

Newcastle on tämän kauden käärme, joka on lymynnyt kesän hiljaisuudessa, mutta iskee kauden aikana yllättäen ja säälittä.

Sen sijoitus on tarkasti sanottuna viides.