Kempele jysäytti melkoisen paukun pudottamalla Vimpelin ulos jo puolivälierissä voitettuaan viidennen ottelun Saarikentällä 2-1 (4-1, 1-11, 5-0). Pekka, mihin ottelu ratkesi?

Kahteen isoon asiaan.

Toinen oli Kempeleen pelinjohtajan Mikko Korhosen päätös jättää pelaamatta toisella jaksolla kaksi viimeistä sisävuoroa.

Ratkaisua kummeksuttiin, mutta siinä oli takana loistava logiikka. Vimpeli oli saanut hurmoksen päälle ja tuo hurmos oli pakko jotenkin katkaista – ja nyt se katkaistiin.

En tiedä, olisiko Vimpelin pitänyt aloittaa supervuoro sisällä ja jatkaa sitä kautta hurmoksellista sisäpeliään. Se on kuitenkin nyt ollutta ja mennyttä, ja siihen turha sen enempää tarttua.

Joka tapauksessa kaikki mahdolliset ja mahdottomat palkinnot Korhoselle kovasta ”sotkamolaisesta” ratkaisustaan. Minusta ratkaisussa ei ollut mitään urheilun hengen vastaisa. Niinhän jalkapallossakin 2-3 maalin johdossa oleva joukkue lyö usein jarrut päälle, eikä enää edes yritä maalintekoa.

Tässä on turha pohtia myöskään sääntöjen muuttamista. Kolme paloa voi tehdä helposti pelaamallakin, jos ne halutaan tehdä.

Toinen iso asia oli Vimpelin ulkopeli.

Vimpeli sisäpeli ei ole rullannut tällä kaudella odotetulla tavalla, mitä kuvaa se, että se löi runkosarjassa lähes 100 juoksua vähemmän kuin viime kaudella.

Silloin kun juoksuja ei tule paljon, korostuu ulkopelin merkitys ja sen virheettömyys. Ulkopelin lipsuminen oli Vimpelin ongelma jo useissa runkosarjan otteluissa ja myös Kempeleelle tässä sarjassa kärsityssä kahdessa tappiossa.

Ja niin se oli ongelma myös sunnuntaina. Ensimmäisen jakson neljästä juoksusta kaksi tuli ulkopelin avustuksella ja samoin supervuorossa kahdessa ensimmäisessä juoksussa ensin Elmeri Anttila punnitsi palloa ja sen jälkeen Mikko Kanalalle sattui pieni kiinniottovirhe – ja tilanne olikin jo 2-0.

Sellaisiin virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa tällaisissa otteluissa. Nyt kahden palon sijasta tuli kaksi juoksua ja Kempele oli saanut yhdessä humauksessa niskalenkin Vimpelistä ja samalla koko ottelusarjasta.

Supervuoron kolme viimeistä juoksua tulivat hyvillä lyönneillä ja hyvillä otoilla, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Kempele pudotti ennakkosuosikkina ottelusarjaan lähteneen Vimpelin, vaikka sen runkosarja päättyikin alavireisissä merkeissä. Mikä Kempeleen heräämisen selittää?

Kempeleellä on totta kai hyvä ja vahva materiaali, mikä on kaiken pohjalla. Se, mistä Kempele löysi sitten uuden tuulen peliinsä, selittyy pitkälti sillä, että se löysi kauden kriittisillä hetkillä toimivan kokoonpanon niin sisä- kuin ulkopelissä.

Teemu Hollannin nostaminen kärkeen ja toiseksi koppariksi oli todella toimiva ratkaisu. Hollanti oli Kempeleen kärkenä ilmiömäinen ja sen lisäksi hän täytti paikkansa kovan kätensä ansiosta kopparina erinomaisesti eikä hänen räpylänsäkään juurikaan vuotanut.

Toki onnistujia oli laajalla rintamalla. Tuomas Jussila pelasi kauden parhaat ottelunsa tässä sarjassa ja oli uskomatonta, että hän toi sunnuntaina neljästä juoksustaan kolme sen jälkeen, kun hän oli loukannut jalkansa avausjaksolla.

Toivottavasti Jussilan jalka saadaan tiistaihin mennessä pelattavaan kuntoon, sillä Kempele tarvitsee ehdottomasti Jussilaa johtamaan ulkopeliään ja kantamaan myös sisällä joukkuetta välieräsarjassa Mansea vastaan.

Muutenkin Kempeleen ykköskärki pelasi Aatu Saastamoista myöten sunnuntaina todella hyvän ottelun. Kokenut Sami Haapakoski teki ottelun ratkaisuhetkillä kovia suorituksia ja samoin Antti Korhonen löi kaksi tärkeää juoksua.

Lisäksi lukkari Jani Lassille on annettava jälleen iso, iso tunnustus – niin tästä otteluista kuin koko ottelusarjasta.

Vimpelille jää kaudesta ilmeisen katkera maku?

Varmasti jää, sillä vaikka talvi oli pelinjohtajavaihdoksineen sekava, Vimpeli oli ennen kautta yhdessä Sotkamon kanssa vahvin mestarisuosikki.

Vimpeli ei saanut missään vaiheessa kautta sisäpeliään rullaamaan toivotulla tavalla ja kuten sunnuntaina taas nähtiin, myöskään sen ulkopeli ei ollut tällä kaudella valettu betoniin.

Peiliin katsomisen paikka on kaikilla aina johtavia pelaajia, peli- ja valmennusjohtoa sekä erityisesti seurajohtoa myöten.

Vimpeli on ollut välierissä 15 kertaa peräkkäin. Oli selvää, että jossain kohtaa putki katkeaa – ja nyt se sitten katkesi. Vimpelillä on ollut käytännössä sama joukkue jo kolme kautta peräkkäin. Jussi Parvin tulo pelinjohtajaksi tuo mukanaan uusia tuulia, mutta ehkä joukkuetta olisi hyvä uudistaa ainakin muutaman palan verran.