Jalkapallon MM-kisat vuonna 2034 pelataan Saudi-Arabiassa. Jukka, onko tämä päivä ilon vai surun päivä jalkapallossa?

Tämä on ennen muuta moraalittomuuden ja kaksinaamaisuuden päivä.

Moraalittomuutta tässä päätöksessä edustaa urheilu. Urheilun suurkilpailuja on ilman minkäänlaista omatunnon tuskaa myönnetty toinen toistaan kiistanalaisimpiin maihin.

Jalkapallon MM-kisat pelattiin vuonna 2018 Venäjällä, joka oli vallannut osan Ukrainasta neljää vuotta aiemmin. Vuonna 2022 MM-kisat pelattiin Qatarissa, jonka ihmisoikeusloukkaukset olivat koko maailman tiedossa. Kiinassa, joka on myös tunnettu heikosta ihmisoikeustilanteesta, on viimeisen 16 vuoden aikana järjestetty kesä- ja talviolympialaiset.

Kansainvälisen jalkapalloliiton ja ylipäätään koko jalkapallon moraali on muutenkin tahrautunut. On ollut lahjusskandaaleita, joihin ovat sotkeutuneet lukuisat jalkapallojohtajat Sepp Blatterista ja Michel Platinista alkaen – ja on ollut Manchester Cityn 115 casen kaltaisia sotkuja liittyen taloudellisiin väärinkäytöksiin.

Kansainvälisessä jalkapallossa, kuten koko urheilussa, liikkuu tänä päivänä niin valtavat rahavirrat, että ne altistavat jalkapallon ja urheilun eri portaissa työskentelevät ihmiset erilaisille väärinkäytöksille, jotka yleensä liittyvät rahaan ja valtaan. Ongelman toisessa päässä ovat rikollisjärjestöt ja toisessa päässä ihmiset, jotka vain venyttävät omaa moraaliaan eri motiiveista lähtien.

Kaksinaamaisuuteen syyllistymme me, tavalliset jalkapallofanit.

Murisemme nyt ja vielä monta kertaa ennen vuotta 2034, mutta katsomme silti MM-kisat nenä kiinni tv-ruuduissa. En ole tässä suhteessa yhtään sen yksinaamaisempi. En hyväksynyt MM-kisojen myöntämistä Qatarille, mutta katsoin silti jokaisen ottelun, jonka saatoin vain katsoa.

Niin teen myös Saudi-Arabian MM-kisoissa, jos vain henki vielä silloin pihisee.

Miten Fifa on päätynyt ratkaisuun, että vuoden 2034 MM-kisat pelataan Saudi-Arabiassa?

En lähde esittämään mitään lahjonta- tai muita epäilyjä, koska niistä ei ole mitään näyttöjä, mutta kyllähän koko kisojen hakuprosessi on ollut mestarinäyte Fifan mädännäisyydestä.

Fifa juoni puheenjohtaja Gianni Infantinon johdolla tilanteen sellaiseksi, että kisoja saattoi hakea vain yksi maa – Saudi-Arabia.

Tämä temppu tehtiin siten, että vuoden 2030 kisat junailtiin Espanjaan, Portugaliin ja Marokkoon. Neroutta – tai härskeyttä – tässä oli se, että kun mukana on Marokko, Fifan vuorotteluperiaatteen mukaan vuoden 2034 MM-kisat voitiin myöntää vain Aasian tai Osenian alueen maille, joihin myös Saudi-Arabia lasketaan.

Seuraava temppu oli se, että kun muut mantereet oli blokattu, Aasian ja Oseanin maille annettiin vain vajaat neljä viikkoa aikaa ilmoittaa, hakevatko ne kisoja. Saudi-Arabialla oli – yllätys, yllätys – hakemus jo valmiina, mutta muista maista vain Australia edes yritti pykätä hakemuksensa määräajassa, mutta sekin ilmoitti lopulta luopuvansa hakemasta kisoja.

Näin oltiin tilanteessa, että Saudi-Arabia oli vuoden 2034 MM-kisojen ainoa hakija.

Jos tässä unohdetaan kaikki moraaliset arvot, niin olihan tämä raskaansarjan koplaus Fifalta – ja me kaikki joudumme vain nielemään tämän kaiken.

Mistä muusta tämä kertoo kuin Fifan moraalittomuudesta?

Jalkapallo oli pitkään kahden mantereen urheilua, Euroopan ja Etelä-Amerikan. 1970-luvulla alettiin ymmärtää, että jalkapallolla olisi valtava maailmanlaajuinen kaupallinen potentiaali. Siksi jalkapalloa alettiin levittää systemaattisesti Aasian ja Afrikan mantereille – ja nyt vuoroon ovat tulleet Lähi-idän rikkaat öljyvaltiot.

Afrikan ja varsinkin Aasian markkinoissa jalkapalloa kiinnostivat valtavat ihmismäärät ja heihin liittyvä taloudellinen potentiaali. Esimerkiksi Valioliigan ottelut näkyvät noin 200 maassa ja otteluita seuraa vajaat kaksi miljardia katsojaa. Kuvaavaa on, että Englannissa Valioliigan seuraajia heistä on vain reilut 20 miljoonaa.

Öljyvaltioissa jalkapalloa kiinnostaa ensisijaisesti vain raha – se raha, joka löytyy öljyvaltioiden ja niiden kuningashuoneiden takaa ja öljyvaltiossa toimivien yritysten takaa.

Esimerkiksi Saudi-Arabian valtiollisen sijoitusyhtiön on arvioitu tehneen vuoden 2034 MM-kisoihin liittyen jo noin tuhat sponsorisopimusta jalkapalloon kytkeytyvien tahojen kanssa. Mikä oireellista, mukana on myös jalkapallo-organisaatioita ja jopa jalkapalloliittoja.

Tässä yhteydessä olisi helppo lyödä yksin Fifaa, mutta tämä sama pohjaton rahan ja vallan ahneus riivaa yhtä lailla myös jalkapalloseuroja – ja pitkälle vietynä myös pelaajia, valmentajia ja kaikkia niitä tahoja, jotka ovat mukana ammattilaisjalkapallossa.

Yksi asia, jolla kisojen järjestämistä Saudi-Arabian ja Qatarin kaltaisissa valtioissa on perusteltu, on ollut se, että kisojen ja sitä kautta maailman huomion avulla parannetaan kyseisissä maissa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Onko tästä näyttöä?

Fifan itsensä tekemä tutkimus osoitti, että Qatarissa asioita saatiin paremmalle mallille, mutta kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat asettaneet Qatarissakin saavutetut tulokset kyseenalaisiksi.

On toki saatu parannuksia, mutta vaakakupissa pitäisi olla hyötyjen lisäksi myös haitat, joita kisojen myöntäminen ihmisoikeuksia rikkoville maille aiheuttavat.

Problematiikan voisi pelkistää siten, että vaikka kymmenestä ongelmasta kahteen saadaan parannus, vaarana on, että samalla kahdeksan muuta ongelmaa saavat jatkaa elämäänsä normaalisti – ja vieläpä jonkinlaisella kansainvälisen yhteisön hiljaisella siunauksella.

Jos Fifa olisi oikeasti halunnut vaikuttaa Saudi-Arabian lukemattomiin ihmisoikeusloukkauksiin, se olisi voinut myöntää kisat Saudi-Arabialle ehdollisena – esimerkiksi siten, että saatte kisat, jos nämä ja nämä asiat on saatu näillä mittareilla mitattuna kuntoon vuoteen 2030 mennessä.

Nyt jää nähtäväksi, mikä oikeasti muuttuu Saudi-Arabiassa vai muuttuko mikään.

Ihmisoikeusjärjestöt pitävät Saudi-Arabiaa tällä hetkellä poliisivaltiona, jossa ihmisten perusoikeuksia poljetaan jatkuvasti. Naisten asema on heikko, maassa ei ole sananvapautta, homoseksuaalisuus on rikoslaissa kielletty, poliisi voi pidättää ja vangita ihmisiä mielivaltaisesti ja Saudi-Arabiassa on yksistään tänä vuonna jo teloitettu 300 ihmistä.

Sen lisäksi Saudi-Arabiassa on arviolta 13 miljoonaa siirtotyöläistä, jotka työskentelevät hengenvaarallisissa olosuhteista. Guardianin selvityksen mukaan vuonna 2022 yksistään Bangladeshista lähtöisin olevia siirtolaisia kuoli epäselvissä olosuhteissa yhteensä noin 1500 eli neljä ihmistä päivässä.

Tällaisessa maassa siis vuoden 2034 MM-kisat pelataan.

Joko tiedetään, mihin aikaan vuodesta MM-kisat pelataan?

Sitä pidetään selvänä, että kisat pelataan samalla tavalla talvikuukausina, kuten Qatarissa. Yleinen otaksuma on, että kun sääolosuhteet ja uskonnolliset kalenterit yhdistetään, vuoden 2034 MM-kisat pelattaisiin tammi-helmikuussa.

Ajatuksena talvikisat ovat syvältä, mutta kai tässä on pitkin hampain myönnettävä, että MM-kisat voidaan Qatarin kokemusten perusteella pelata myös talvella eikä niistä aiheutunut lopulta niin paljon vahinkoa edes kansallisille sarjoille.

Vuoden 2030 MM-kisat pelataan Espanjassa, Portugalissa ja Marokossa. Onko se oikea ratkaisu?

Jos unohdetaan tämä infantinolainen koplaus, kisojen jakaminen eri maihin on omalla tavallaan hieno ratkaisu.

Näin MM-huumasta pääsee nauttimaan useampi maa verrattuna siihen, että jos jatkossa noudatettaisiin tiukasti vuorotteluperiaatetta.

Jos kisat jaettaisiin tiukasti neljän mantereen – Euroopan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan, Afrikan ja Aasian – kesken, kisat tulisivat kullekin mantereelle 16 vuoden välein. Näin seuraavien 50 vuoden aikana Espanjan, Portugalin ja Marokon yhteiskisojen lisäksi MM-kisat saisi järjestettäväkseen vain kaksi eurooppalaista maata – laskennallisesti vuonna 2046 ja 2062.