Haminan Palloilijat

Lähtötilanne

Hamina lähtee uuteen kauteen haastavasta tilanteesta. Alajärvi ja Imatra ovat selvästi vahvistuneet ja kuroneet kiinni etumatkaa viime kaudella runkosarjassa niiden yläpuolelle sijoittuneisiin seuroihin.

Haminan materiaali on sen sijaa samaa tasoa kuin vuosi sitten, jolloin se varmisti sarjapaikkansa vasta karsintaotteluissa Ykköspesiksen kakkosta Kankaanpäätä vastaan.

Vaihtuvuus Haminassa oli viime kauden jälkeen tuttuun tapaan suurta. Aleksi Rantala pakkasi tavaransa jo kesken kauden ja syksyllä Haminasta lähti tai lähetettiin viime kauden joukkueesta Juho Hacklin, Waltteri Hämäläinen, Elmo Peltonen ja Juha Toikka. Myös lainalla viime kaudella pelannut Akseli Pitkänen palasi takaisin Kouvolaan.

Uusia kasvoja joukkueesta ovat Sotkamosta pysyvällä siirrolla hankittu Jere Heikkinen, Seinäjoen JymyJusseista tullut Juuso Vuorenmäki sekä kasvattajaseuraansa maailmankiertueelta palannut kokenut Sasu Toikka. Lisäksi Hamina lainasi Sotkamosta Eemil Salmisen.

Uutena pelinjohtajana aloittaa Toni Kohonen, jolle kesän Superpesis-kausi on vasta ensimmäinen pelinjohtajana.

Joukkue

Hamina hävisi TalviSuperissa kaikki viisi otteluaan ja kaikki 10 pelaamansa jaksoa. Sen juoksuero oli 10-52.

TalviSuper piirsi hyvän kuvan Haminan haasteiden suuruudesta ja sen toisesta keskeisestä ongelmasta – ulkopelistä. 52 annettua juoksua viidessä ottelussa on kylmä lukema, varsinkin, kun halleissa juoksujen lyöminen on nihkeämpää kuin ulkokentällä.

Toinen selkeä heikkous Haminan tämän kauden joukkueessa on etenemisnopeus – tai tarkemmin sanottuna joukkueen hitaus. Teemu Rouhiainen on Haminan nopein ja paras etenijä. Myös Salminen ja Johannes Kiri ovat hyviä etenijöitä, mutta sen jälkeen taso alkaa pudota.

Sisällä tärkein asia on ratkaista se, miten joukkue saa ykköskärkensä toimimaan siten, että Haminan kohtalaisen vahvalle kotiutusosastolle ja etenkin lyöjäjokeri Lauri Rönkölle saadaan ruokaa.

Haminan on pelattava vahvuuksillaan ja yksi sen sisäpelin ehdoton ase on Rouhiaisen röyhkeä kärkimiespeli. Rouhiainen on ulkopelihaasteistaan huolimatta sisällä selkeästi numero ykkönen.

Ykköskärjen muiksi pelintekijöiksi ovat Henri Heikkilä, Antti Kortteenperä ja tarvittaessa myös Elias Lahti joko numerolla tai jokerina.

Lyöjäosastolta löytyy syvyyttä. Rönkkö on kotiuttajana korvaamaton, mutta myös Heikkisellä, Sasu Toikalla ja Elias Lahdella on potentiaalia mailassa.

TalviSuper osoitti, että Haminalla riittää ulkopelissä suuria haasteita, eivätkä TalviSuperin ottelut juurikaan selventäneet, miten ongelmat aiotaan ratkoa.

Mico Huttunen on noussut ykköslukkariksi. Hän on nykyaikainen moderni lukkari, jolla on samat vahvuudet kuin muillakin uuden sukupolven lukkareilla. Elias Lahti on toinen vaihtoehto lukkariksi, mutta Huttunen on lähtökohtaisesti joukkueen ykköslukkari.

Etukentälle on kolme vaihtoehtoa. Salminen on toinen etumies ja toiseksi etumieheksi ovat vaihtoehtoina Erik Lahti ja Perttu Toikka.

Polttolinjan miehitys ja roolitus ovat avoinna. Vahvimmin polttolinjaan ovat ehdolla Heikkinen, Kortteenperä, Sasu Toikka ja Heikkilä. Heille on Elias Lahden johdolla useampi haastaja.

Haminan polttolinja ja samalla koko ulkopeli huutaa johtavaa pelaajaa. Hyvin peliä lukeva kokenut Sasu Toikka olisi luonnollinen valinta rooliin, mutta hän oli TalviSuperissa vähällä vastuussa. Yksi vaihtoehto voisi olla turvautua samanlaiseen lainaratkaisuun kuin viime kesänä, jolloin Kouvolasta lainattu Akseli Pitkänen pelasi suurta tonttia Haminan polttolinjassa.

Takakenttä on ollut vuosia Haminan murheenkryyni. Vuorenmäki oli hyvä hankinta taakse, sillä hän on perusvarma koppari. Kesä näyttää, missä vedossa kakkoskoppariksi ehdolla olevat Rouhiainen ja Kiri ovat ja kumpi heistä saa enemmän vastuuta Vuorenmäen parina.

Arvio

Hamina lähtee kauteen samasta asetelmasta kuin Jukurit tällä kaudella Liigaan. Se on materiaalivertailussa selvällä takamatkalla edellään oleviin seuroihin. Toki Alajärvi ja Imatra voivat pelata odotettua heikomman kauden, mutta jos mitään yllättävää ei tapahdu, Hamina jää runkosarjassa viimeiseksi.

Haminan paras mahdollisuus on sama kuin Jukureilla – onnistua kauden tärkeimmissä otteluissa, joissa ratkaistaan ensin se, mikä joukkue putoaa suoraan Ykköspesikseen ja mikä joukkue karsii Ykköspesiksen kakkosta vastaan.

Jukurit onnistui monien mielestä mahdottomassa ja Haminalla on mahdollisuus samaan. Se vaatii kuitenkin sitä, että Kohonen – jolla on pelinjohtajana vielä paljon todistettavaa – pystyy virittämään Haminan parhaaseen iskuun elo-syyskuun taitteessa.

Isompi kuva

Hamina on elänyt viime vuosina kädestä suuhun. Käsi on ruokkinut sitä sen verran, että miesten joukkue on sahannut viimeiset vuodet Ykköspesiksen ja Superpesiksen väliä. Toki sitäkin voi pitää saavutuksena – varsinkin, kun Haminalla pelasi viime kaudella myös naisten joukkue Superpesiksessä.

Jos Haminassa ollaan tyytyväisiä nykyiseen tapaan toimia, olkoon niin.

Toinen tie on miettiä, onko kädestä suuhun elämiselle vaihtoehtoa.

Hamina on perinteinen pesäpallokaupunki, jossa on moneen paikkakuntaan verrattuna vahva yleisöpotentiaali. Ja vaikka juniorimylly nyt jo yskiikin, Hamina on kasvattanut niin miesten kuin naistenkin pesäpallokentille viime vuosina lukuisia Superin tasoisia pelaajia.

Miesten ja naisten pesäpallolle on Haminassa omat kannattajansa – ja kirjaimellisesti omat vallihautansa. Fakta on kuitenkin se, että kahden Superpesis-joukkueen pyörittäminen on haastavaa. Se on haastavaa jopa Joensuun, Jyväskylän ja Seinäjoen kaltaisilla paikkakunnilla, saati sitten 20 000 asukkaan Haminassa.

Siksi Haminassa on uskallettava esittää kysymys, mitä haminalaisessa pesäpallossa halutaan. Missä Haminan Palloilijat haluaa olla viiden vuoden päästä? Riittävätkö seuran ja Haminan talousalueen resurssit kahden huippujoukkueen pyörittämiseen vai pitäisikö satsata vain jompaankumpaan. Siis miehiin tai naisiin.

Tavoitteita on helppo asettaa, mutta varsinainen haaste on ymmärtää, mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii taloudellisesti ja toiminnallisesti – ja mitä se vaatii valmennuksellisesti?

Tämän kauden malli on hyvä esimerkki siitä, millaisia haasteita Haminalla on edessään yksistään jo urheilullisesti.

Kohonen on 2020-luvulla jo kuudes pelinjohtaja miesten joukkueella ja yhtä yksinäinen joukkuetta vetäessään ja taktisia pähkinöitä miettiessään kuin useimmat hänen edeltäjistään. Voidaanko näin ohuella valmennusorganisaatiolla oikeasti rakentaa valmennus kestävälle ja pitkäjänteiselle pohjalle ja toimiiko pitkässä juoksussa fysiikkavalmennuksessa nykyinen etämalli?

Haminalaisella pesäpallolla on pitkät perinteet ja Haminasta löytyisi myös pesäpalloilullista ja liiketaloudellista osaamista ja jopa suoria yhteyksiä valtakunnan tason päättäjiin. Nyt osa resursseista on hukattu pitkälti henkilötason politikoinnin vuoksi.

On myös hyvä kysymys, mikä Superpesis Oy:n rooli voisi ja pitäisi olla Haminan kaltaisen seuran strategisessa suunnittelussa ja paikallisten ongelmien ratkaisemisessa.

Haminassa tarvittaisiin nyt eräänlaista valtakunnansovittelijaa, jonka tärkein tehtävä olisi saada kaikki haminalaiset pesäpallovoimat soutamaan samaan suuntaan – ja löytää yhdessä haminalaisten kanssa se suunta, mihin kannattaa soutaa.

Nyt pääkallonpaikalta tuleva ”tuki” on konkreettisimmillaan sitä, että Pesäpalloliitto uhkaa heittää Haminan miesten ja naisten joukkueet ulos Superista, jos Vallikentälle ei rakenneta ensi kaudeksi katettua katsomoa 1500 katsojalle.