Manchester United sai Matheus Cunhan kaupan lisäksi maaliin myös toisen jättikaupan Bryan Mbeumon 65 miljoonan punnan siirron ratkettua viimeinkin. Jukka, miltä Manchester Unitedin tilanne näyttää näiden kahden hankinnan jälkeen?

Paremmalta, mutta keskeneräiseltä.

On varmaa, että Manchester United hankkii vielä siirtoikkunan viimeisen puolentoista kuukauden aikana lisää pelaajia. Siksi tässä pitää vielä odottaa syyskuun 1. päivän iltaan saakka ennen kuin tiedämme, millaisella joukkueella Manchester United pelaa tulevalla kaudella.

Viime kausi osoitti myös raa’alla tavalla sen, ettei kysymys ole vain materiaalista, vaan mitä siitä saadaan irti. Moni muu seura olisi jo erottanut marraskuussa palkkaamansa manageri Rúben Amorimin heikkojen tai suoraan sanottuna surkeiden tulosten vuoksi.

Amorim teki erinomaista työtä Sportingissa, mutta laskeutuminen Valioliigaan epäonnistui pahasti. Kukaan ei odottanutkaan, että Manchester United olisi voittanut surkean alkukauden jälkeen liigamestaruuden, mutta aika harva odotti myöskään sitä, että Amorimin ohjissa Unitedin pistekeskiarvo putoaa potkut saaneen Erik ten Hagin alkukauden pistevauhdista.

Amorim on osoittanut olevansa hyvä valmentaja, mutta tärkein kysymys Manchester Unitedin tulevan kauden kannalta on, miten Amorimin osaaminen näkyy kentällä? Saako hän joukkueen materiaalista maksimitehot irti ja missä vaiheessa?

Manchester Unitedin päättyneen kauden materiaalia ja viime vuosien hankintoja voidaan haukkua naama väärällään, mutta fakta on, että Amorimin olisi pitänyt saada viime kaudella materiaalista paljon enemmän irti kuin mitä hän sai. Hänellä oli kuusi kuukautta aikaa kääntää kurssia, mutta kurssi kääntyi vain heikompaan suuntaan.

Manchester Unitedin otteita seurataan aina suurennuslasilla, mutta tulevalla kaudella ja varsinkin ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana kaikki mahdolliset suurennuslasit, kamerat ja tutkat on suunnattu Old Traffordille ja ennen kaikkea Amorimiin.

Pidätkö kuitenkin Mbeumon ja Cunhan kauppoja järkevinä hankintoina?

Asiaa on lähestyttävä kahdesta näkökulmasta: Millaisia hankintoja Mbeumo ja Cunha ovat omina itsenään ja miten siirrot asettuvat suurempaan viitekehykseen?

Manchester Unitedin tilanne siirtoikkunan auetessa oli haastava. Se ei voinut tarjota pelaajille tulevalla kaudella Mestarien liigaa eikä itse asiassa minkäänlaisia europelejä.

Sen lisäksi myös seuran taloudellinen tilanne on vaikea. United on tehnyt kuutena kautena peräkkäin tappiota ja tilanteen raadollisuutta kuvaa se, että se on joutunut Sir Jim Ratcliffen rajujen säästötoimien aikana irtisanomaan jo 450 työntekijää ja leikkaamaan muutenkin kuluja julmalla kädellä.

Tilannetta ei helpota, että Unitedilla on aiemmilta vuosilta noin 330 miljoonaa siirtosummavelkaa, joka sekin rajoittaa sen mahdollisuuksia tässä siirtoikkunassa.

Cunhan ja Mbeumon hankinnat ja lähes 130 miljoonaa punnan siirtokorvausten maksaminen heistä on kova temppu – varsinkin, kun Manchester Unitedin pitää ostaa minimissään vielä 2-3 uutta vahvistusta joukkueeseen.

Sir Jim ja Unitedin johto ovat saaneet paljon kuraa niskaansa, mutta he ovat toimineet tässä siirtoikkunassa taloudellisesti varsin rohkeassa etunojassa.

Se, ettei United pelaa alkavalla kaudella Mestarien liigassa ja muissakaan eurocupeissa, tekee sen tuloihin reippaasti yli 100 miljoonan punnan loven.  On mielenkiintoista seurata, miten lähellä Valioliigan kulurajoitusten limiittejä Manchester United uskaltaa ja joutuu tänä kesänä menemään ja millainen varasuunnitelma sillä on, jos nyt alkanut uusi tilikausi menee kulurajoitusten osalta pitkäksi.

Chelsea on kahtena tilikautena pelastunut myymällä hotelleita ja naisten joukkueen ja Aston Villa teki samoin naisten joukkueensa kanssa. Kolmas vaihtoehto on vetää limiitit tänä kesänä överiksi ja myydä ensi vuoden kesäkuussa pelaajia samalla tavalla kuin Chelsea ja Aston Villa ovat tehneet, jolloin tilikausi ehditään vielä pelastaa.

Mbeumo ja Cnunha ovat Valioliigassa tasonsa osoittaneita erinomaisia pelaajia ja juuri sellaisia pelaajia, joita Amorim tarvitsee omaan pelitapaansa. Molemmat ovat myös pelaajia, joilla olisi ollut ottajia sellaisissa seuroissa, jotka olisivat voineet tarjota heille Mestarien liiga -jalkapalloa. Tästä lisäpisteet Unitedille.

Cunhasta tulee Bruno Fernandesin rinnalle toinen suuri aivo Unitedin hyökkäyspelaamiseen. Sen lisäksi hän on myös vaarallinen viimeistelijä, kuten Wolverhamptonissa päättyneellä kaudella isketyt 15 liigamaalia osoittavat.

Mbeumo on suoraviivaisempi hyökkääjä. Brentfordissa hän eteni oikeaa laitaa pitkin kuin taisteluhärkä. Mbeumo teki päättyneellä kaudella 20 liigamaalia, mutta sen lisäksi hän loi myös paikkoja ja antoi seitsemän maalisyöttöä.

Cunha on ehkä sillä tavalla varmempi hankinta, että brasilialainen pystyy sopeutumaan useampaan rooliin ja myös tekemään itse itsestään paremman pelaajan kentällä.

Mbeumon haasteena on, että Amorimin on osattava räätälöidä hänelle oikeanlainen rooli Unitedin pelisysteemissä. Päättynyt kausi oli Mbeumon ensimmäinen, jolloin hän ylitti Valioliigassa 10 maalin rajan. Sitä ennen hän oli tehnyt Valioliigassa kolmessa kaudessa 98 ottelussa vain 22 maalia eli keskimäärin vain himpun verran yli 7 liigamaalia kaudessa.

Muutenkin yksi Amorimin päähaasteista tulevalla kaudella on se, miten hän organisoi Unitedin pelaamisen ja miten hän roolittaa eri pelaajat osaksi pelitapaansa.

Cunha ja Mbeumo ovat molemmat hyökkäyssuunnan pelaajia ja tulevat pelaamaan kärjen alapuolella kahden kympin roolissa Amorimin 3-4-3-muodossa. Kun myös Bruno Fernandesin vahvuutena on ylöspäin pelaaminen, yksi avainkysymyksistä tulee olemaan keskikentän tasapaino.

Leedsiä vastaan lauantaina pelatun maalittoman harjoitusottelun jälkeen Amorim nosti yhdeksi haasteeksi myös sen, että keskikentän keskeltä puuttuu nopeutta. Bruno Fernandes pitää kaikissa skenaarioissa paikkansa keskikentällä, mutta Amorim haluaisi Manuel Ugarten ja Casemiron tilalle nopeampijalkaisimpia keskikentän puolustavan roolin pelaajia.

Ketä odotat Manchester Unitedin vielä hankkivan kesän siirtoikkunassa?

Päätargetit ovat uusi huippuluokan maalintekijä ja juuri tuo Amorimin kaipaama keskikentän pohjapelaaja.

Unitedin kärkimiehistä Rasmus Højlund teki päättyneellä kaudella neljä ja Joshua Zirkzee kolme liigamaalia. Marcus Rashford ehti tehdä myös neljä koppaa ennen kuin joutui Amorimin hampaisiin ja pois potkimaksi. On selvää, että näillä vieheillä ei ole käyttöä tulevallakaan kaudella ellei Amorim taio ihmeitä.

Nyt kysymys on, millaisen hyökkääjän hankintaan Unitedin rahat ja vetovoima riittävät. Potentiaalisten hankintojen lista kertoo kuitenkin jo sen, millaisesta korista United joutuu kärkimiehiä etsimään. Esimerkiksi Liverpool on jo sopinut Hugo Ekitekin kaupasta ja jahtaa Alexander Isakia, mutta Unitedin listalta löytyy lähinnä Nicolas Jacksonin, Moise Keanin ja Dusan Vlahovicin kaltaisia kakkos- tai kolmoskorin pelaajia.

Ehkä yksi Valioliigassa tasonsa jo todistanut pelaaja voisi olla Ollie Watkins, josta Aston Villa on valmis luopumaan sopivasta rahasta.

Keskikentän pohjalle United haluaa varmasti löytää myös hieman halvemman pelaajan. Yksi potentiaalinen vaihtoehto on Amorimin entinen luottosotilas, Sportingin Morten Hjulmand, mutta hänenkin hintansa nousee helposti 40 miljoonan punnan luokkaan.

United haluaisi myös uuden maalivahdin, mutta Aston Villan Emiliano Martinezin siirtosummaa ja palkkaa Unitedilla ei ole suuria haluja maksaa. Toki siirtoa ei ole vielä kuopattu, mutta United yrittää varmasti löytää ensin halvemman vaihtoehdon ja nähdä, miten paljon se pystyy kaapimaan rahaa myymällä pelaajia, tai sitten se lähtee kauteen Andre Onanan vetämällä maalivahtiosastolla.

Ketä Manchester United on myymässä ja millaisia rahoja se voisi heistä saada?

Chrstian Eriksen, Jonny Evans ja Victor Lindelöf on jo saksittu kuormasta, mutta he keventävät vain palkkakuormaa, sillä jokaisen sopimus päättyi kesäkuussa.

Varmoja lähtijöitä ovat myös Marcus Rashford, Jadon Sancho, Alejandro Garnacho, Antony ja Tyrrel Malacia.

Rashford on saamassa haluamansa unelmasiirron Barcelonaan. United olisi halunnut luonnollisesti heti käteen 30-40 miljoonan punnan siirtosumman, sillä se olisi voinut laittaa summan lyhentämättömänä kululimiitteihin. Nyt kyseessä on vuoden laina 30 miljoonan punnan osto-optiolla, mutta sekin tarkoittaa vuodessa 15 miljoonan punnan säästöä palkkakuluissa.

Sancho on puolestaan lähellä siirtoa Juventukseen, mutta hänen siirtosummansa on pudonnut Unitedin neljä vuotta sitten maksamasta 73 miljoonasta punnasta noin kahdeksaan miljoonaan puntaan.

Garnacho, josta Amorim haluaa kaikin keinoin eroon, on taloudellisessa mielessä tärkein myytävä pelaaja, sillä hänen hintansa voi nousta jopa 60-70 miljoonan punnan luokkaan ja mikä tärkeintä, kaikki rahat voidaan pistää saman tien lyhentämättöminä kululimiitteihin.

Ainoa ongelma on, että kaikki ostavat seurat haistavat veren ja tulevat varmasti painamaan siirtosumman mahdollisimman alas tai hankkimaan argentiinalaisen jopa lainasopimuksella.

Antonylla olisi useampia ottajia, mutta United haluaisi hänestä kuitenkin jotain vastinetta kolme vuotta sitten maksamilleen 85 miljoonalle punnalle. Malacia on palaamassa Hollantiin, mutta myös siellä seurat osaavat venyttää neuvotteluja halvemman diilin toivossa.

Højlund, Zirkzee, Casemiro ja Onana ja mikseivät myös Ugarte, Lizandro Martinez, Mason Mount ja Luke Shaw voisivat myös liikkua, jos heille löytyisi ostaja. Ongelmana ei ole vain siirtosumma. Esimerkiksi Casemiro kuittaa viikossa 300 000 punnan palkkaa eikä sellaista summaa maksa hänelle mitkään muut kuin korkeintaan saudiseurat.

Tärkeintä Unitedin tulevan kauden käsikirjoituksessa on kuitenkin se, miten Amorim onnistuu tehtävässään. Jos hän ei saa taiottua dramaattista parannusta Unitedin pelaamiseen, Manchester Unitedilla ja Amorimilla ei ole toivoa. Jos taas Amorim onnistuu haasteessaan, sitten voidaan alkaa miettiä, miten lähellä United on Mestarien liigan viivaa ja sitä kautta Valioliigan kärkeä – ja miten joukkuetta pitäisi vahvistaa jatkossa.

Nyt Unelmien Teatteri täyttyy kuitenkin kysymysmerkeistä, joista suurin on Rúben Amorim.