Englannissa on käynnissä mielenkiintoinen väittely – pitäisikö Manchester Unitedin myydä Bruno Fernandes ja ostaa niillä rahoilla Brightonin Carlos Baleba?

Toisin sanoen pitäisikö Manchester Unitedin myydä joukkueensa viime kauden paras pelaaja ja synkkyyden ajan kirkkain valonsa ja ostaa 21-vuotias kamerunilainen, joka on pelannut Valioliigassa vasta kaksi kautta?

Helppoon kysymykseen on helppo vastaus: Pitäisi

***

Bruno Fernandes siirtyi Manchester Unitediin tammikuussa 2020 80 miljoonalla eurolla Sportingista. Portugalilaistaituri oli ehtinyt luvata jo siirtyä Tottenhamiin, kunnes United tuli ohituskaistaa pitkin viime metreillä Spursin ohi ja nappasi silloin 25-vuotiaan Fernandesin Unelmien Teatteriin.

Fernandes siirtyi oikeaan seuraan – väärään aikaan.

Manchester United oli menettänyt Sir Alex Fergusonin aikaiset maagiset voimansa ja siitä oli tullut tavallinen kuolevainen muiden kuolevaisten joukossa.

Fernandesin siirtyessä OT:lle joukkuetta valmensi Ole Gunnar Solskjær. Hänen jälkeensä puikoissa ovat olleet vuorotellen Ralf Rangnick, Erik ten Hag ja uusimpana yrittäjänä Rúben Amorim.

Ten Hag toi keväällä 2023 Liigacupin ja vuotta myöhemmin FA Cupin, mutta todellisuudessa United on ollut kentällä ja sen ulkopuolella täysin tuuliajolla.

Pahin mahalasku oli viime kausi, jolloin United sijoittui Valioliigassa 15:nneksi. Se oli sijoitus, jota kukaan ei olisi voinut Sir Alexin menestysvuosien huumassa ennustaa.

***

Bruno Fernandes täyttää reilun viikon päästä 31 vuotta. Hän on edelleen kiistatta erinomainen jalkapalloilija, jopa Unitedin tämän hetken paras pelaaja.

Mutta nyt ollaan toisenlaisen kysymyksen edessä. Miten pitkään Unitedin kannattaa rakentaa tulevaisuutensa Fernandesin varaan?

Unitedissa on aloitettu selkeästi prosessi, joka tähtää Unitedin nostamiseen takaisin Valioliigan ja Euroopan huipulle.

Rangnick puhui aikoinaan erosta Liverpooliin kuudesta vuodesta. Vaikka saksalaisen arviossa olisi ollutkin tussia, ero Valioliigan kärkipaikalle ei ole ainakaan lyhentynyt. Puhutaan siis parhaassakin tapauksessa vuosista, todennäköisesti 3-5 vuodesta.

Olisiko Unitedin joukkueessa enää tilaa 34-36-vuotiaalle Fernandesille? Olisiko hän edelleenkin kaikkien kunnianhimoisten suunnitelmien kurkihirsi vai pelkkä lisäarvo, joka voisi tulla juonimaan pelin käänteitä samalla tavalla kuin Christian Eeriksen viime kaudella?

***

Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa, mutta Fernandesin kohdalla sitä ei välttämättä tarvitsekaan ennustaa kovin pitkillä kiikareilla.

Kun Amorim ja pelaajahankinnoista vastaava rekrytointiosasto päättivät aloittaa kesällä uuden aikakauden OT:lla, he löivät ensimmäiseksi rahansa kiinni hyökkääjiin. United hankki kesän aikana Matheus Cunhan, Bryan Mbeumon ja Benjamin Šeškon, joista se maksoi yhteensä yli 200 miljoonaa puntaa.

Heissä voi olla paljon potentiaalia, mutta heissä on myös taktinen dilemma: kun Šeško nousee avaukseen, hän menee kärkeen ja Mbeumo ja Cunha pelaavat hänen alapuolellaan kahtena kymppinä.

Fernandes on jo nyt pelannut alempana, sillä Amorim on nostanut pakasteessa olleen Mason Mountin Šeškon sopeutumista odotellessa toiseksi kympiksi.

***

Amorim on peluuttanut kauden kahdessa ensimmäisessä Valioliigan ottelussa keskikentän keskellä Fernandesia ja Casemiroa.

Fernandesin peluuttamisessa alempana ongelmana on, että hän on aina ollut parhaimmillaan ylöspäin pelatessa. Hänen suurin heikkoutensa on ollut puolustuspelaaminen ja on edelleen.

Amorim on tehnyt selväksi Unitedin johdolle, että hän haluaa keskikentän pohjalle uuden ja dynaamisen keskikenttäpelaajan. Siksi United yritti ostaa Baleban. Hinta vain nousi niin korkealle – yli 100 miljoonan punnan –, että Unitedin oli vetäydyttävä neuvottelupöydästä.

Baleba olisi ollut täydellinen pala Amorimin palapeliin. Energisyytensä ja liikkuvuutensa vuoksi hän olisi pystynyt paikkaamaan Fernandesin puolustuksellisia heikkouksia ja tasapainottamaan Unitedin keskikentän pelaamista.

Amorimin ei ole helppo siirtää Fernandesia portugalilaiselle paremmin sopivampaan rooliin, sillä silloin se tietäisi suunnitelmien muuttamista lähinnä Šeškon suhteen. Cunha on pelannut jo nyt itsensä Manchester Unitedin pelin sydämeen ja myös Mbeumon avaus uudessa seurassaan on ollut lupaava. Šeškolla voi sen sijaan mennä vielä pitkään ennen kuin hän sopeutuu Valioliigan vaatimustasoon.

***

Mitä siis Amorimin pitäisi tehdä?

Saudiliigassa pelaava Al-Ittihad on tehnyt portugalilaisesta 100 miljoonan punnan tarjouksen ja se on valmis heittämällä tuplaamaan Fernandesin nykyisen 15,6 miljoonan vuosipalkan.

Jos United ottaisi rahat, se saisi ostettua vielä tässä siirtoikkunassa Baleban enemmän tai vähemmän niillä rahoilla, jotka se saisi Fernandesin myymisestä. Samalla se saisi kaipaamansa jalat keskikentän keskelle ja samalla palapelin palat liikahtaisivat siten, että myös Kobbie Mainoolle löytyisi rooli Unitedin keskikentällä.

Amorim oli vielä viime kaudella sitä mieltä, että Mainoo on parhaimmillaan kymppinä, mutta hän näkee nyt Mainoon parhaana paikkana sittenkin pelata alempana keskikentän keskellä.

Mainoo oli toissa kauden suurin sensaatio Old Traffordilla, mutta hän on joutunut katsomaan kauden molemmat Valioliigan ottelut penkiltä ja 20-vuotias suurlupaus harkitsee turhautumisensa keskellä jopa siirtymistä muualle.

Fernandesin myyminen ja joukkueen nuorentaminen palvelisi myös Unitedin tulevaisuuden projektia. Baleba on vasta 21-vuotias ja hänen parhaat pelivuotensa ovat edessäpäin. Fernandes on sen sijaan jo laskeutuva lentokone, jonka jaloissa tuskin kytee samanlaista ihmettä, jollaisen Mohamed Salah taikoi viime kaudella Liverpoolissa.

***

Ratkaisu ei ole kuitenkaan helppo. Amorim tietää, että lyhyellä tähtäimellä Fernandesin myyminen olisi riski, joka voisi vaikuttaa Unitedin menestykseen ja jopa Amorimin asemaan tällä kaudella.

Toisaalta tulevaisuuden tekeminen on pakko aloittaa jossain kohtaa – eikä tällainen tilanne, että joku puolihullu saudiseura maksaisi 31 vuotta täyttävästä pelaajasta vielä 100 miljoonaa puntaa uusiudu Fernandesin kohdalla välttämättä enää koskaan.

Toki pallo on myös Fernandesilla itsellään, mutta hänkin osaa laskea ja haistaa, mistä päin Old Traffordilla tuulee ja mitä se tarkoittaa hänen kannaltaan.

Siksi Bruno Fernandesin paras paikka Manchester Unitedissa on lankulla.