Huuhkajien historiaan kirjoitettiin perjantaina synkeä luku, kun yksi maailman kaikkien aikojen surkeimmista jalkapallokääpiöistä, Malta, kävi kaatamassa Jacob Friisin Huuhkajat MM-karsintojen päätösottelussa 1-0 Olympiastadionilla.

Ottelu oli Maltan 119:s MM-karsintaottelu – ja vasta sen neljäs voitto. 115:sta muusta MM-karsintaottelustaan Malta on hävinnyt 101. Tasapelejä sillä on tilillä 14.

Saldo on synkeä Maltan kannalta, mutta vielä synkeämpää luettavaa se on Huuhkajien kannalta. Miten ihmeessä Huuhkajat lentää niin matalalla, että sen voi potkia kumoon maasta käsin? Yhtään sen ylempänä Malta ei ole maajoukkuejalkapallossa.

Tappiota voidaan pitää häpeällisenä ja nöyryyttävänä, mutta tärkein sana tässä yhteydessä on sana pysäyttävä.

Tappion pitäisi pysäyttää Suomen Palloliitto tekemään johtopäätökset Friisin ensimmäisestä vuodesta Huuhkajien päävalmentajana.

Friis oli jo alun perin riskivalinta Palloliitolta. Katsomaton kortti, jota ei ollut testattu isojen poikien kanssa samassa korttipöydässä.

Nyt on testattu – ja on johtopäätösten aika.

***

Ylen studiossa pohdittiin ottelun jälkeen, mitä asioita Friisin pitäisi korjata ennen ensi syyskuussa alkavia vuoden 2028 EM-karsintoja.

Tosiasiassa ainoa oikea kysymys tässä kohtaa on se, onko Friis näiden näyttöjen jälkeen oikea mies korjaamaan Huuhkajien pelaamisessa olevia ongelmia?

Friisin aika ei ole ollut pelkkää mustaa janaa.

Kesäkuinen 2–0-voitto Puolasta oli tuloksellisesti lupaava. Suomen kesässä voitiin maistella ajatusta, että jos Suomi pelaisi syyskuun vierasottelussa Puolaa vastaan vähintään tasapelin, silloin voitaisiin alkaa valmistautua ainakin MM-jatkokarsintaan.

Ei tullut tasapeliä Chorzówissa, voitosta puhumattakaan. Tuli 1–3-tappio ja ote jatkokarsinnoista alkoi kirvota.

Toinen positiivinen asia Friisin vuodessa on ollut se, että hän aloitti syksyllä Huuhkajien nuorennusleikkauksen. Friis halusi selkeästi katsoa ensin MM-kortin vanhemman kaartin kanssa, mutta kun se kortti oli katsottu, Friis alkoi ajaa sisään Huuhkajien seuraavaa sukupolvea.

Toisaalta Puola-voitto ja Huuhkajien nuorennusleikkaus on syytä pistää perspektiiviin. Puola oli kesäkuussa keskellä raastavaa sisäistä kapinaa, minkä vuoksi esimerkiksi joukkueen suurin tähti, Robert Lewandowski, oli vetäytynyt väliaikaisesti maajoukkueesta.

Myös nuorennusleikkauksen olisi aloittanut jokainen muukin valmentaja.  Se ei ollut mitään salatiedettä, jonka vain Friis olisi ymmärtänyt.

***

Friisin ajassa on valmennuksellisesti kaksi huolestuttavaa kysymystä.

Niistä ensimmäinen on hänen kykynsä organisoida pelin eri vaiheita rakenteiden kautta.

Jalkapallokeskustelussa puhutaan paljon eri ryhmityksistä. Vaikka ryhmitykset ovat keskeisiä asioita jalkapallossa, niiden takana on vielä syvempi taso: pelilliset ja organisatoriset perusopit, pelin fundamendit. Miten eri tilanteet jalkapallossa pitää pelata ja miten pelaajat pitää ohjeistaa ja organisoida tilanteiden ja niitä seuraavien jatkotilanteiden ratkaisemiseksi?

Malta-ottelu oli tässä mielessä kuvaava esimerkki Friisin haasteista. Tunnistiko joku muka ne peli- ja ratkaisumallit, joilla Friis oli ohjeistanut esimerkiksi Huuhkajien keskikentän puolustamaan eri tilanteissa ja käynnistämään Huuhkajien hyökkäysvaiheen?

Oliko kysymys siitä, ettei keskikentällä ollut parhaiden aikojen Rasmus Schülleria, Glen Kamaraa tai Tim Sparvia – vai oliko kysymys myös Friisin ongelmasta?

***

Toinen avoin kysymys on se, mikä on Friisin Huuhkajien pelillinen identiteetti?

Kun Roy Hodgson luotsasi Huuhkajia vuoden 2008 EM-karsinnoissa, kenellekään ei jäänyt epäselväksi, millaista jalkapalloa Huuhkajat pelasi hänen alaisuudessaan.

Hodgsonin ajan jalkapallolle voidaan antaa monta nimeä, mutta kysymys oli ennen muuta inhorealistisesta jalkapallosta. Hodgson näki, että vuoden 2008 EM-karsinnoissa Huuhkajat saattoi pelata vain yhdenlaista jalkapalloa. Puolustaa kahdeksalla pelaajalla ja hyökätä Jari Litmasella ja Aleksei Eremenko Juniorilla.

Myös Markku Kanervan aikakauden alussa Huuhkajille oli kiveen hakattu ja tunnistettava pelitapa. Se toi historiallisen paikan vuoden 2020 EM-kisoissa, mutta kisojen päästessä käyntiin koronaepidemian seurauksena vuoden myöhässä kesällä 2021, Kanervan pelitapa oli alkanut jo sulaa. Kanerva sai Huuhkajien peli-identiteetin hetkellisesti paremmaksi, mutta lopulta se suli sellaiseksi, että Kanerva itse meni pesuvetensä mukana.

Jopa paljon arvostelua osakseen saaneella Mixu Paatelaisella oli selkeä pelimalli, miten Huuhkajat hänen aikanaan pelasi. Paatelainen menetti kuitenkin julkisuuspelin, kun hänen käyttämästään ”joulukuusesta” tuli yleinen naurunaihe.

Yksi suomalaisen jalkapallon suurimmista dilemmoista on edelleen se, että Paatelaiselle kävi kuten Kahlil Gibranin viisaalle kuninkaalle, jonka valtakunnassa tyhmät määrittelivät viisauden. Gibranin kuningas antoi tyhmille periksi, Paatelainen ei – ja siksi hänet kaadettiin.

Nyt ilmassa on samanlaisia huolestuttavia signaaleita kuin Stuart Baxterin ja Hans Backen aikana. Friis on Baxterin tavoin sujuvasanainen puhuja.

Kysymys ei ole siitä, etteikö Friis ymmärtäisi jalkapalloa ja sen taktisia lainalaisuuksia. Varmasti ymmärtää, mutta sujuvasta puheesta ja taktisesta ymmärryksestä on vielä pitkä matka siihen, miten puheet ja tietämys siirtyvät kentälle – varsinkin maajoukkuejalkapallossa, jossa valmentajalla ei ole käytössään kuin rajallinen aikaikkuna oppiensa viemisessä konkretiaan.

***

Valmentajan asemaa arvioidessa on pakko katsoa myös tuloksia.

Friisin ajassa on muutamia lupaavaksi laskettavia valmennuksellisia signaaleita ja pelillisiä kehityskäyriä ja ainakin yksi lupaava – tai ainakin hyvältä näyttävä – tulos, se Puola-voitto.

Silti vuoden 2025 tuloksellinen saldo on synkeä. Vierastasapeli Liettuassa, ruma 0–4-tappio Hollannille, vaatimaton esitys ja 1–3-tappio Puolalle sekä yksi kaikkien aikojen häpeällisimmistä tappioista kotikentällä Maltalle.

Riittävätkö nämä Friisin näytöiksi?

Se on hyvä kysymys.

Tulokset voisi siirtää syrjään, jos niiden takana olisi nähtävissä selkeä pelillinen kehitysprosessi.

Esimerkiksi Hodgsonin ura Huuhkajien päävalmentajana alkoi kolmella tappiolla ja neljällä tasapelillä ja hätäisimmät olivat vaatimassa jo hänen potkujaan.

Tulosten takana Hodgsonin prosessi kehittyi kuitenkin koko ajan oikeaan suuntaan. Kahdeksannessa ottelussa Suomi kaatoi EM-karsintojen avauksessa Puolan vieraskentällä ja siitä alkoi yhdet kaikkien aikojen arvokisakarsinnoista. Paikka vuoden 2008 EM-lopputurnauksessa kaatui kivikovassa karsintalohkossa, jossa pelasivat muun muassa Portugali, Belgia, Serbia ja Puola, vasta viimeisessä ottelussa vierastasapelillä Portugalia vastaan Portossa.

***

Palloliiton on katsottava nyt totuutta silmiin ja ratkaistava, vieläkö se näiden näyttöjen jälkeen uskoo Friisiin. Riittävätkö nämä tulokset ja Friisin pelillisen prosessin suunta siihen, että tanskalainen saa jatkaa tehtävässä?

Rohkeudesta Friisin erottaminen ei Palloliiton johdossa ole kiinni, ei myöskään rahasta. Kysymys on vain ja ainoastaan näkemyksestä ja vaihtoehdosta.

Jos Friis pannaan lankulle, kuka olisi vaihtoehto?

Ja olisiko sekään oikeasti este Friisin erottamiselle?

Näkymä on nyt se, että Friisin johdolla Huuhkajat lentää kohti seinää. Jos sitä ei pelätä, hyvä. Jos sen sijaan Huuhkajille ja suomalaiselle jalkapallolle halutaan parempaa, silloin kannattaa ainakin yrittää jotain muuta kuin friisiläistä lentoa.

Suomeksi sanottuna se tarkoittaa Huuhkajien päävalmentajan vaihtamista saman tien.