Jalkapallovalmentajien maailma on kova ja armoton. Jos tuloksia ei tule, valmentajasta tehdään ensimmäinen ja yleensä myös ainoa syntipukki. Ja vaikka tuloksia tulisikin, mono saattaa silti heilahtaa.

Valmentajat voivat pitää kohteluaan ja potkujaan kohtuuttomina, mutta he tietävät pelin hengen. Sitä kuvaa hyvin Martti Kuuselan käyttämä sanonta, jonka mukaan maailmassa on vain kahdenlaisia jalkapallovalmentajia – niitä, jotka ovat saaneet potkut ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut.

Veikkausliiga-valmentajat eivät voi kerskailla suurilla tuloillaan, mutta maailmalla suurten seurojen valmentajat voivat tarvittaessa lievittää potkujensa tuomaa tuskaa rahalla.

Maailman tämän hetken parhaimmin palkattuna päävalmentajana pidetään Atlético Madridin Diego Simeonea, jonka väitetään kuittaavan kaudesta 30 miljoonaa euroa.

Siis yhdestä kaudesta.

Viime viikkoina myrskyn silmään ajautuneella Tottenhamin päävalmentajalla Thomas Frankilla uni ei välttämättä tule joka yö silmään, mutta hän voi käydä vilkaisemassa aina pankkitilinsä saldoa, jonne tupsahtaa joka yö 25 000 euroa – yhteensä 9,2 miljoonaa euroa vuodessa.

***

Valmentajien maailmassa kovuus ja armottomuus ei ole vain seurojen omistajien oikeus. Myös valmentajat osaavat olla yhtä lailla kovia, armottomia ja juonikkaita.

Yksi nouseva trendi valmentajien seurapiireissä on se, että jos meno seurassa ei syystä tai toisesta enää maistu ja valmentaja haluaa sopimuksesta eroon, hän alkaa potkia aisan yli kovaa, kuuluvasti ja tarvittaessa myös härskisti.

Tavoitteena on, että seuran mitta täyttyisi ja valmentaja erotettaisiin.

Valmentaja voisi toki itsekin erota, mutta eroamisen ja erottamisen ero on kriittinen. Jos seura pistää valmentajan lankulle, se joutuu pääsääntöisesti maksamaan valmentajalle täyden korvauksen sopimuksen loppuajalta, ellei valmentaja ole suostunut sopimusta tehdessään jonkinlaiseen lieventävään klausuuliin.

Esimerkiksi Manchester United on pyrkinyt tekemään palkkaamiensa managereiden sopimuksiin ylimääräisiä koukeroita, joilla se varautuu managereidensa erottamiseen.

David Moyesilla oli sopimuksessaan pykälä, että jos Manchester United ei selviydy neljän parhaan sakkiin, Moyes voidaan erottaa halvemmalla kuin hänen sopimuskautensa loppuajan palkka maksamalla.

Rúben Amorim olisi saanut täyden palkan jäljellä olevasta sopimusajastaan vain siinä tapauksessa, että hänet olisi erotettu 12 ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt kenkä heilahti 14 kuukauden jälkeen.

***

Amorim ehti ennen aiemmin tässä kuussa saamiaan potkujaan aloittaa hyökkäyksen Manchester Unitedia kohtaan.

Hän arvosteli ensin avoimesti Manchester Unitedin nuoria pelaajia – vieläpä suoraan nimeltä.

Manchester Unitedin sisällä oli vaadittu, että Amorim peluuttaisi enemmän nuoria pelaajia, mutta Amorim kysyi, miten hän voisi antaa peliaikaa Harry Amassille, joka on vaikeuksissa Sheffield Wednesdayssa, tai Obi Chidolle, joka ei mahdu aina edes Manchester Unitedin alle 21-vuotiaiden joukkueen avaukseen.

Potkua edeltävällä viikolla Amorim ilmoitti olevansa Manchester Unitedin manageri eikä päävalmentaja, vaikka hänen sopimuksessaan niin lukikin. Amorim kehotti myös kaikkia hoitamaan omat työnsä Unitedin sisällä. Hän kyllä hoitaa omansa.

Seuraavalla viikolla Amorim sai potkut. Ainoa avoin kysymys oli, oliko hän itse päättänyt erota ja viimeisten metrien julkisen teatterin tarkoituksena oli vain varmistaa, että hänet erotetaan eikä hänen tarvitse erota?

Todennäköisesti oli

***

Nuno Espríto Santo toimi aiemmin tällä kaudella samalla tavalla päästäkseen pois Nottinghamista.

Hän totesi julkisesti pariinkin otteeseen, kuinka hänen ja seuran kreikkalaisen omistajan Evangelos Marinakisin aiemmin hyvät välit olivat katkenneet ”yhden ihmisen” tultua seuraan. Vaikka Nuno ei sanonut ”yhden ihmisen” nimeä ääneen, kaikki tiesivät, että syy välien katkeamiseen oli Arsenalista tulleen Edun palkkaaminen Nottinghamin maailmanlaajuisten operaatioiden johtajaksi.

Nuno ei hyväksynyt Edun tekemiä pelaajahankintoja ja sanoi kauden alussa, että Nottinghamin materiaali on kaukana ideaalisesta.

Nunon ei tarvinnut pitkään hiillostaa Marinakisia, kunnes sai haluamansa potkut.

***

Viime vuosien legendaarisin purkaus nähtiin maaliskuussa 2023, kun Tottenhamin silloinen manageri Antonio Conte avasi sanaisen arkkunsa Southamptonin noustua Spursia vastaan viimeisen vartin aikana kahden maalin takaa 3–3-tasapeliin.

Conte nimesi siekailematta seuran puheenjohtajan (Daniel Levyn) syylliseksi siihen, ettei Tottenham ollut voittanut mitään hänen aikanaan. Toki Tottenham oli voittanut Liigacupin 2008, mutta ilmeisesti Conte laski Liigacupin yhtä arvostetuksi palkinnoksi kuin Tottenhamin kuuluisan Audi Cupin voiton kesällä 2019.

Hänen mukaansa Tottenham oli seura, jossa ei oltu valmiita laittamaan sydäntä peliin ja pelaamaan paineiden ja stressin alla. Conte ei pitänyt Tottenhamin silloista joukkuetta joukkueena, vaan yksilöinä, jotka eivät olleet valmiita auttamaan toisiaan kentällä.

Oli selvää, mihin Conten raju hyökkäys johti – potkuihin seuraavalla viikolla.

***

Suomalaisessa urheilussa julkisen kritiikin kulttuuri on vielä kaukana siitä, mitä maailmalla saadaan lukea ja kuulla. Valmentajat eivät juurikaan arvostele pelaajia tai seurajohtoa julkisuudessa eivätkä pelaajat valmentajaa.

Moni odotti esimerkiksi Jarkko Wissin avaavan jossain kohtaa ajatuksiaan siitä, ettei KuPS käyttänyt hänen sopimuksessaan ollutta vuoden optiota, vaikka Wiss luotsasi heti avauskaudellaan KuPSin Veikkausliigan mestariksi ja Konferenssiliigaan, jossa KuPS eteni Wissin johdolla lopulta ensimmäisenä suomalaisjoukkueen eurocupien jatkopeleihin.

Viaplay haastatteli Wissia joulukuussa 2–2-vierastasapeliin päättyneen Crystal Palacen -pelin jälkeen. Ottelu oli Wissin viimeinen KuPSin päävalmentajana ja joku saattoi odottaa, että nyt sieltä tulee.

Tuli kuitenkin vain diplomatiaa ja ehkä muutama sarkastinen hymynkare, mutta siinä kaikki.

Sellaisia me suomalaiset olemme.