Tammikuun siirtoikkuna sulkeutui maanantaina monissa Euroopan maissa. Pakko aloittaa tapaus Sandro Tonalista. Jukka, mistä ihmeestä Tonalin siirtokohussa Arsenaliin oli kysymys?

Tonali-kohun käsikirjoitus oli lyhyesti sanottuna tämä:

Arsenal ilmoitti sunnuntaina, että Mikel Merinolla on jalassa murtuma, joka vaatii leikkausta. Tämä pitää Merinon sivussa 3-4 kuukautta eli pahimmillaan koko loppukauden.

Testi

Uutinen Merinon loukkaantumisesta oli tämän päivän kohun alkupiste.

Ensimmäisenä siitä innostui Tonalin agentti, joka tiedusteli Arsenalilta, olisivatko he missään oloissa kiinnostuneita Tonalin hankkimisesta.

Tämän jälkeen joku vuoti tiedon Tonalista ja Arsenalista SkyNews Saksan jalkapallotoimittaja Florian Plettenbergille. Plettenberg on ammattitoimittaja, jonka uutiset pitävät yleensä paikkaansa. Näin ollen uutisen vuotajan on täytynyt olla niin luotettava, että Plettenberg uskoi häneen – joko siltä istuimelta tai hän alkoi kaivaa asiaa. Ja pian uutinen oli valmis.

🚨💣 EXCLUSIVE | Arsenal are exploring a surprising Deadline Day move for Sandro #Tonali.

Very difficult at this stage, as Newcastle have rejected an initial approach.@SkySportDE 🇮🇹 pic.twitter.com/13lSEw5pmK

— Florian Plettenberg (@Plettigoal) February 2, 2026

Sen jälkeen tuli kiistovaihe. Sanottiin, ettei Arsenal ole ollut missään yhteydessä Newcastleen. Tällä perusteella uutiselle alettiin naureskella, kunnes siirtouutisten uskottavin guru, The Athleticin David Ornstein uutisoi, että Tonalin agentti oli tarjonnut Tonalia Arsenalille, mutta Arsenal ei ollut edennyt asiassa.

🚨 Sandro Tonali offered to Arsenal by agent so #AFC explored but no contact with Newcastle United; nothing will happen this window. 25yo’s camp put idea to Andrea Berta so looked into as per any player of interest. #NUFC exit now impossible @TheAthleticFC https://t.co/Dj1rlbgFbH

— David Ornstein (@David_Ornstein) February 2, 2026

Jos Ornsteinin tiedot pitävät paikkaansa – kuten varsin huoletta voidaan olettaa –, silloin kysymys on vakavasta asiasta. Tonalin agentti olisi tuskin ottanut yhteyttä Arsenaliin ilman Tonalin itsensä suostumusta. Sitten voidaankin kysyä, mistä se kertoo?

Niin, mistä se kertoo?

Se kertoo siitä, että Tonali haluaa selkeästi tutkia ja haistella markkinoita. Newcastlella voi hyvinkin olla maailman rikkaimmat omistajat, mutta todellisuus on se, että Newcastle on jäänyt nykyisten kulurajoitusten maailmassa polkemaan paikallaan.

Se on tällä hetkellä Valioliigassa vasta kymmenentenä ja sen mahdollisuudet selviytyä ensi kaudeksi Mestarien liigaan ovat vähintäänkin kyseenalaiset.

Kuuden pisteen ero viidentenä olevaan Liverpooliin ei ole mahdoton kiinni otettava, mutta Newcastle kärsi viikko sitten kotonaan 0–2-tappion Aston Villalle ja lauantaina vieraissa 1–4-tappion Liverpoolille. Näissä tappioissa on Newcastlen kannalta se huolestuttava viesti, mitä ne kertoivat Newcastlen ja sen edellä olevien seurojen välisestä erosta.

Tässä tilanteessa olisi täysin loogista Tonalin kannalta, että hän alkaa potkia tallin seiniä. Hän tuskin uskoi itsekään, että Newcastle myisi hänet nyt. Siksi näkisinkin tämän kaiken kohun pelkästään maaperän pohjustamiselle sitä varten, että Tonali vaihtaa kesällä seuraa – on se sitten Arsenal tai joku toinen Newcastlen selvästi tasokkaampi seura.

Me voimme ihmetellä koko kohua, mutta näin tämä tivoli toimii. Sen ytimessä ovat seurat, pelaajat, pelaaja-agentit ja mediat. Siirtomarkkinoilla on selkeät pelisäännöt, mutta niitä kierretään jatkuvasti kahdesta syystä: siksi, että moraali on jalkapallossa aina ollut hauras käsite – ja siksi, että kielletyn ja sallitun välinen ero pelaajasiirroissa on veteen piirretty viiva.

Jos agentti lähestyy jotain seuraa tai seura agenttia, milloin kysymys on sääntöjen mukaisesta kielletystä lähestymisestä ja milloin yleisellä tasolla käydystä kahden jalkapallotoimijan välisestä rupattelusta.

Muistan aina tapaus Chris Waddlen sadan vuoden takaa.

Waddlella oli seitsenvuotinen sopimus Tottenhamin kanssa ja hän viihtyi täydellisesti Tottenhamissa. Samoin Tottenham oli enemmän kuin tyytyväinen Waddleen. Ainoa, joka ei ollut tyytyväinen, oli Waddlen agentti, jonka oli määrä saada jättiläismäinen rahallinen siivu Waddlen mahdollisesta siirrosta uuteen seuraan.

Mitä siis agentti teki siinä tilanteessa?

Soitti eri seuroihin ja esitti hypoteettisen kysymyksen, olisivatko nämä halukkaita ostamaan Waddlen kaltaisen pelaajan, jos tällainen pelaaja olisi myytävänä? Ja sitten sama toisin päin: Voisiko Tottenham harkita Waddlen myymistä, jos siirtosumma olisi näin ja näin paljon – ja voisiko Waddle olla itse valmis siirtymään Marseilleen, jos tämä saisi näin ja näin suuren palkan?

Ja niinpä niin: Kuka siirtyikään Britannian historian suurimmalla siirtosummalla kesällä 1989 Tottenhamista Marseilleen?

Tammikuun siirtoikkunan viimeinen päivä jäi hieman vaisuksi – vai?

Siirtoikkunoiden viimeisistä päivistä on tullut eräänlaisia vuoden kohokohtia kannattajien mielissä. Siksi päivään ladataan suuria odotuksia. Myös mediat tietävät, että siirtoikkunan viimeisillä metreillä uutisia odotetaan kieli pitkällä ja pienetkin uutiset potkitaan herkästi turvoksiin.

Siksi tämä päivä tuntuu varmasti vaisulta – varsinkin, kun päivän suurin uutinen oli tuo Tonalin ympärillä pyörinyt tivoli.

Kaiken lisäksi päivän toteutuneista uutisista suurin oli ei toteutunut siirto eli Crystal Palacen hyökkääjän Jean-Philippe Matetan 30 miljoonan punnan AC Milan -siirron kaatuminen.

Milan oli sopinut kaiken valmiiksi, mutta lääkärintarkastuksen jälkeen se päätti perua siirron. Italialaistietojen mukaan Matetan polvi olisi niin heikoissa kantimissa, että se pitäisi leikata, mikä tietäisi pitkää poissaoloa pelikentillä.

Tällainen jo sovitun siirron kaatuminen on joka tapauksessa aina kiusallinen tilanne pelaajan kannalta, eikä tilannetta helpota se, että Mateta ehti lopettaa Crystal Palacen seuraamisen Instagramissa.

Palace päätti Matetan siirron kaatumisesta huolimatta hankkia norjalaisen Jørgen Strand Larsenin 47 miljoonalla punnalla Wolverhamptonista. Näin Matetan pelipaikka Palacen avauksessa voi olla mennyttä.

Päivän suuriin uutisiin lukeutuu myös Rennesin 20-vuotiaan topparin Jérémy Jacquetin 60 miljoonan punnan siirto Liverpooliin. Tämäkin siirto toteutuu kuitenkin vasta kesällä.

Yksi iso uutinen on myös Ademola Lookmanin 35 miljoonan punnan suuruinen siirto Atalantasta Atlético Madridiin. Tämänkin siirron takana voi olla vieläkin suurempi siirto, sillä nigerialaishyökkääjän siirron ennakoidaan tarkoittavan sitä, että Atléti olisi valmis myymään kesällä Julián Álvarezin.

Jos tämä päivä skipataan, ketkä olivat tammikuun siirtoikkunan suurimpia voittajia?

Suurin voittaja ainakin paperilla oli Manchester City, joka voitti kilpajuoksun Bournemouthin Antoine Semenyosta ja Crystal Palacen Marc Guéhista. Molemmat ovat megaluokan hankintoja ja kummastakin on varmasti pidempiaikainen hyöty kuin vain se, mitä Manchester City saa heistä loppukauden aikana.

Lasken suuriin voittajiin myös Flamengon, joka sai houkuteltua Lucas Paquetán West Hamista takaisin kasvattajaseuraansa, jota hän edusti ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana. Siirto oli monessa mielessä historiallinen yllätys, sillä Paquetá on vasta 28-vuotias ja hänen siirtosummansa oli 40 miljoonaa euroa, mikä teki Paquetásta kalleimman Etelä-Amerikkaan koskaan siirtyneen jalkapalloilijan.

Paquetan tasoisen pelaajan lähtö on toki menetys, mutta toisaalta West Hamin oli pakko tehdä jotain, sillä alkukauden perusteella sen putoaminen näytti varmalta. Paquetan lähdön jälkeen West Ham on voittanut neljästä ottelusta kolme ja se oli lähellä kaataa Chelseankin lauantaina vieraskentällä.

Olisi rohkeaa väittää, että Paquetan lähtö ja West Hamin uudet hankinnat, Pablo Felipe, Taty Castellanos, Adama Traore ja Keiber Lamadrid olisivat kääntäneet West Hamin kurssin, mutta joskus joukkue voi herätä siksi, että sitä ravistellaan kunnolla.

Aston Villa hankki tammikuussa muun muassa Tammy Abrahamin ja lainasi Douglas Luizin, mutta en usko, että se riittää pitämään Villaa mukana mestaruustaistelussa. Villan loppukauden tärkein tavoite on varmistaa paikka ensi kauden Mestarien liigassa – joko liigasijoitusten kautta tai voittamalla Eurooppa-liigan. Näitä tavoitteita varten Abraham ja Luiz voivat olla hyvinkin tarpeellisia hankintoja.

Siirtoikkunan viimeisenä päivänä varmistui myös Otto Ruopin siirto KuPSista Bundesliiga-seura Mainziin. Hyvä vai huono siirto?

Ilman muuta hyvä siirto. Ruoppi täytti maanantaina 20 vuotta ja hänen kehityskaarensa on tullut siihen pisteeseen, että hänen pitääkin hypätä seuraavaan haasteeseen.

Sen näyttää aika, onko Mainz hänen kannaltaan oikea seura. Mainzilla on takanaan turbulenttinen alkukausi, jonka aikana tanskalaisvalmentaja Bo Henriksen sai potkut ja hänen paikalleen palkattu Urs Ficher on ollut puikoissa vasta puolitoista kuukautta.

Näitä kysymyksiä ei voi kuitenkaan juosta pakoon. On vain syöksyttävä tulta kohti ja uskallettava ottaa mittaa niistä haasteista, jotka suuressa maailmassa odottavat.

KuPSin kannalta on hienoa, että Ruoppi lainataan kesäkuuhun ajaksi KuPSille eli Ruoppi jää pelaamaan Konferenssiliigan historiallisia jatkopelejä. Myöskään Ruopin kannalta muutaman kuukauden ero ei tee sen enempää kevättä kuin talvea. Voi olla jopa parempi, että Ruoppi hyppää uuteen ympäristöön pre-seasonin alkaessa kuin kesken kauden.

Ruopin siirtosummaa on hehkutettu ja totta kai 1,3 miljoonaa euroa kuulostaa suomalaisittain kovalta summalta, mutta se on edelleen täysin eri mittakaavassa kuin ruotsalaisten tai norjalaisten ruoppien siirtosummat. On myös muistettava, että kaikkien aikojen suurin Veikkausliigasta tehty siirto – Petri Pasasen 2,6 miljoonan euro siirto FC Lahdesta Ajaxiin – täytti viime kesänä jo 25 vuotta.