Bodø/Glimt pudotti Interin jatkosta Mestarien liigassa ja se kruunasi sensaationsa hakemalla viimeviikkoisen 3–1-kotivoiton jatkoksi 2–1-vierasvoiton Milanosta. Jukka, miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Näiden kahden ottelun takana on omat ottelukohtaiset tarinansa, mutta jos kysymykseen haluaa oikeasti vastata, silloin on katsottava isompaa kuvaa eli Bodø/Glimtin ainutlaatuista satutarinaa.

Bodø/Glimt pelasi vielä yhdeksän vuotta sitten Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Ykkösdivisioonassa. Se nousi Elitserieniin seuraavaksi kaudeksi ja oli lähellä pudota nykyisen päävalmentajan Kjetil Knutsenin johdolla heti nousun jälkeisellä kaudella takaisin Ykkösdivisioonaan.

Knutsen sai jatkaa tehtävässään ja kaudella 2019 Bodø/Glimt ponnahti sarjassa jo toiseksi – ja sitten alkoivat juhlat. Se voitti Norjan mestaruudet vuosina 2020, 2021, 2023 ja 2024.

Rouskuttaako Real Madrid vai pureeko Benfica? Nappaa uuden pelaajan bonukset ja lyö pelimerkit Mestarien liigan huippuotteluihin 247Betillä!

Loistava menestys liigassa toi eurocupit. Bodø/Glimt pääsi kaudella 2021-2022 ensimmäisen kerran Konferenssiliigan lohkopeleihin ja eteni lopulta puolivälieriin saakka.

Kahta vuotta myöhemmin se pääsi jälleen Konferenssiliigan lohkopeleihin ja viime kaudella Eurooppa-liigan lohkopeleihin, joista se eteni aina välieriin asti Tottenhamia vastaan.

Tällä kaudella se pääsi suoraan karsimaan paikasta Mestarien liigaan ja se käytti tilaisuutensa hyväksi kaatamalla Sturm Grazin.

Sarjavaiheen aikana näytti pitkään siltä, että Bodø/Glimtin tie Mestarien liigassa loppuu sarjavaiheen peleihin, mutta se voitti kahdessa viimeisessä ottelussaan sensaatiomaisesti Manchester Cityn kotonaan 3–1 ja Atlético Madridin vieraissa 2–1 – ja nyt oli vuorossa Interin pudottaminen.

Bodø/Glimtin tarina on kruunattu loistavilla ja ikimuistoisilla tuloksilla, mutta tässä ei ole kysymys vain tuloksista, vaan tiestä. Siitä, miten Bodø/Glimt on kasvanut pienestä pohjoisnorjalaisesta Ykkösdivisioona-seurasta seuraksi, joka voittaa Mestarien liigassa Manchester Cityn, Atlético Madridin ja Interin tasoisia seuroja.

Se on se tarinan hienous – ja se myös selittää sen, miksi Bodø/Glimt menee Mestarien liigan pudotuspeleihin. Mitä San Sirolla nähtiin, ei selity yhden ottelun tarinalla, vaan sillä pitkällä tarinalla ja tiellä, jonka Bodø/Glimt on kulkenut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mistä tuo menestystie on sitten tehty?

Se on totta kai monien asioiden summa, mutta kaikki tiivistyy loppujen lopuksi osaamiseen.

Osaamiseen seuran johtamisessa, osaamiseen seuratoiminnan organisoimisessa, osaamisessa joukkueen rakentamisessa ja osaamisessa harjoittelussa ja valmennuksessa. Mikä on näkynyt kentällä, ei ole ollut syy, vaan seuraus Bodø/Glimtin osaamisesta.

Ensimmäinen iso askel oli, että he alkoivat hakea oppia maailmalta. Siitä, miten akatemiat toimivat maailmalla ja miten sinne skoutattiin ja rekrytoitiin pelaajia ja millaisia pelaajia.

Samaan aikaan alettiin miettiä sitä, miten piti harjoitella – niin edustusjoukkueessa kuin juniorijoukkueissa. Millä intensiteetillä ja millä asenteella, jotta harjoittelu palveli pelaajien kehittymistä ja pelaamista.

Bodø/Glimt oli tunnettu aiemmin vastaiskujoukkueena. Seuran pelillisestä dna:sta haluttiin pitää kiinni, mutta vastaiskupelaamista monipuolistettiin ja pelaamiseen tuotiin nykyjalkapallon avainoppeja prässäämisestä ja pelin rakenteista alkaen.

Lopulta Bodø/Glimtille syntyi tapa toimia, identiteetti, joka ohjasi sen kaikkea toimintaa johtokunnasta seuran nuorimpiin junioreihin saakka.

Ja kun tuolle identiteetillä oltiin uskollisia, alkoi tapahtua.

Bodø/Glimt alkoi menestyä ja sen parhaista pelaajista alettiin maksaa 5-10-kertaisia siirtokorvauksia, mitä Veikkausliigasta lähtevistä pelaajista tänä päivänä maksetaan. Bodø/Glimtin ennätysmyynti on tällä hetkellä 15 miljoonaa euroa ja on varmaa, että sekin ennätys on jatkossa paperia.

Menestys alkoi kasvattaa muutenkin tuloja dramaattisesti. Kun Bodø/Glimtin budjetti oli vuonna 2017 4,2 miljoonaa euroa, sen tulot olivat viime vuonna jo 60 miljoonaa euroa.

Tästä kaudesta tulee kaikkien aikojen ennätyskausi, sillä pelkästään loistava menestys Mestarien liigassa tuo sille ainakin 50–60 miljoonan euron tulot.

Jos me puhumme tuon suuruisista summista, Bodø/Glimtistä ja suomalaisista seuroista lienee turha puhua samassa lauseessa?

Päinvastoin. Bodø/Glimtin tarina pitäisi olla herättävä ja opettava tarina jokaiselle suomalaiselle seuralle, joka haaveilee Veikkausliigan mestaruuksien voittamisesta ja pelaamisesta eurocupeissa.

Suomessa on tällä hetkellä useampi seura, jolla olisi samat ja joillakin jopa paremmat lähtökohdat lähteä rakentamaan omaa tarinaansa kuin Bodø/Glimtillä oli 8-9 vuotta sitten.

Bodø on alle 53 000 asukkaan kaupunki napapiirin pohjoispuolella. Sen stadionille Aspmyralle mahtuu 8000 katsojaa eli saman verran kuin Tammelaan.

Mestarien liiga voi tuntua nyt utopistiselta tavoitteelta suomalaisille seuroille, mutta Bodø/Glimt kulki saman tien, joka on auki ja itse asiassa jo avautunut suomalaisille seuroille. Se pelasi ensin Konferenssiliigassa, sitten Eurooppa-liigassa ja lopulta, vasta 8-9 vuoden määrätietoisen ja porras portaalta oikeaan suuntaan edenneen työn jälkeen, se selviytyi ensimmäisen kerran myös Mestarien liigaan.

Kysymys kuuluu, löytyykö meidän suurimmista seuroista samanlaista osaamista, jollaista Bodø/Glimtistä on löytynyt ja löytyy edelleen?

En tarkoita, että HJK:n, Ilveksen tai KuPSin pitäisi tuosta vaan kirjoittaa yhtä satumainen tarina kuin Bodø/Glimtillä. Bodø/Glimt on jalkapallomaailmassa monessa mielessä ainutlaatuinen poikkeus ja sekin on tarvinnut muutamissa kriittisissä mutkissa sopivasti kohdalle osuneen myötätuulen tuekseen, mutta oleellista on iso kuva:

Bodø/Glimt alkoi tehdä systemaattisesti oikeita asioita. Se oli kuin tiiliaidan tekijä, joka keskittyi vain siihen, että se pistää päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen yhden tiilen kerrallaan paikalleen ja sen jälkeen taas uuden, ja taas uuden ja taas uuden tiilen. Näin toimimalla se tiesi, että tiiliaidasta tulee väistämättä lopulta korkea.

Nyt kysytään, löytyykö johtavista suomalaisseuroista tätä samaa osaamista ja löytyykö niistä pitkäjänteisyyttä ja valmiutta rakentaa omaa tiiliaitaansa tiili kerrallaan vuosikausia?

Vai aletaanko puhua norjalaisen ja suomalaisen jalkapallon eroista tai kaikkivaltiaasta rahasta.

Tai ajatellaanko jossain sielun syvyyksissä, kuten eräs Veikkausliiga-valmentaja aikoinaan tokaisi:

”Kyllähän minäkin ymmärrän näiden fakki-idioottien hinkkaamat valmennukselliset ja pelilliset detaljit, mutta ei enää kiinnosta!”