Manse on taikonut ihmeen, jota moni pesäpallopiireissä äänekkäästi epäili
Manse lähtee jahtaamaan toista peräkkäistä Suomen mestaruutta toisena suurena ennakkosuosikkina. Mansen kovin temppu on ollut kuitenkin pesäpallon juurruttaminen Tampereelle.
Manse PP
Lähtötilanne
Manse voitti seurahistoriansa toisen miesten Suomen mestaruuden viime syksynä. Mestarijoukkueesta ilman jatkosopimusta jäi kaksi pelaajaa, kokenut Henri Puputti ja pudotuspeleissä hyvään vireeseen päässyt Kalle-Tapio Huusko. Maaliskuussa seurueeseen liittyi vielä Elmeri Lieto, joka siirtyi Kouvolaan.
Uusista hankinnoista merkittävin oli viisinkertainen lyöjäkuningas Jukka-Pekka Vainionpää Vimpelistä. Koppari Perttu Olli tuli puolestaan Kempeleestä.
Manse vaihtoi myös pelinjohtajaa. Jani Komulaisen paikan otti viime kauden kakkospelinjohtaja Altti-Jussi Ronkainen, jonka kakkoseksi Manse palkkasi Saku Komulaisen Sotkamosta.
Joukkue
Mansella on yhdessä Sotkamon kanssa sarjan vahvin materiaali. Sen kruunaa Superin hurjin kotiutusosasto. Vainionpää ja Perttu Ruuska ovat lyöjäjokereina 2020-luvun kivikovinta kärkeä yhdessä Roope Korhosen ja Patrik Wahlstenin kanssa, ja Antti Korhonen on ollut jo useamman vuoden Superin paras numerolla pelaava kotiuttaja.
Kakkoskärjessä kotiutusvoimasta vastaa Aapo Komulainen. Myös Tomi Lehtoselta löytyy tarvittaessa kotiutuspotentiaalia.
Manse saa sisäpelissä kaksi vahvaa kärkeä. Severi Tikkakoski avaa ykköskärjen, kakkoseksi vaihtoehtoina ovat Olli tai Simo Vainikainen ja kolmosen ottaa hihaansa kokenut Juuso Myllyniemi.
Nelosena pelaavan Korhosen jälkeen alkaa jo kakkoskärki, jonka avaa Lehtonen. Olli tai Vainikainen ovat vaihtoehdot kakkoskärjen ”kakkoseksi”. Loput kolme paikkaa kakkoskärjessä menevät Komulaiselle, Matias Paanaselle ja Kaapo Mäkelälle.
Kolmantena jokerina Vainionpään ja Ruuskan lisäksi eniten vastuuta saa Tino Heikkilä, joka on ykkösvaihdon purkamisen erikoismies mutta myös hyvä etenijä.
Ulkopelin johtohahmo on Komulainen, joka on Superin kovapäisin ja ominaisuuksiltaan paras lukkari. Lehtonen ja Vainikainen muodostavat yhdessä Komulaisen kanssa vaihtotilanteissa hyvän etukenttäkolmion. Takatilanteissa Lehtonen menee kakkospussiin.
Polttolinja on myös vahvaa tekoa. Myllyniemi on kakkospuolen luottosoturi, Tikkakoski lukee takaa, Korhonen pelaa vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa tappina, ja neljännen paikan ottaa Paananen.
Takakentällä Mansella on uudenkarhea kopparikaksikko. Puputin tilalle hankittu Olli kypsyi Kempeleessä yhdeksi Superin lupaavimmista nuorista koppareista ja Mäkelä oli viime syksyn finaalipelin suuryllättäjä noustuaan ratkaisupeleissä Mansen avaukseen yhdessä Paanasen kanssa. Kokenut Valtteri Hämäläinen on kolmas kopparivaihtoehto.
Mansen edustuksen rinkiin kuuluvat myös Toma Heikkilä ja Niklas Mantila, joista Heikkilä on vaihtoehto eteen ja Mantila linjaan. Vahvin vaihtoehto polttolinjan paikkaajaksi on kuitenkin Tino Heikkilä.
Ronkainen kuuluu pelinjohtajana nousevaan sukupolveen. Hän johti 2021-2023 Puijon Pesiksen peliä, jonka jälkeen hän siirtyi Jani Komulaisen kakkospelinjohtajaksi Manseen. Ronkainen tuntee Mansen joukkueen ja joukkue Komulaisen. TalviSuperin mestaruus osoitti, että pelinjohtoon Manse ei tällä kaudella kaadu.
Avainpelaajat
Sisäpelissä ylivoimaisesti tärkein moukari Mansella Vainionpään, Ruuskan ja Korhosen muodostama tykkipatteri.
Ulkona Komulainen on automaattisesti suuressa roolissa, mutta myös Lehtosesta on kehittynyt yksi sarjan parhaista sieppareista. Hänen luottoluokituksestaan kertoo pelaaminen takatilanteissa syvässä pussissa. Lehtonen lukee peliä hyvin ja hänellä on myös hyvä heittokäsi.
Läpimurtopelaaja
19 vuotta juuri täyttänyt Kaapo Mäkelä heitettiin viime syksyn mitalipeleissä kovaan paikkaan, Mansen toiseksi koppariksi. Mäkelä selvisi tulikasteestaan erinomaisesti.
Mäkelä on pesäpalloilijaksi poikkeuksellisen pitkä, 203-senttinen. Pituus tarkoittaa kopparipelissä ulottavuutta, mikä on ilman muuta etu. Mäkelä lukee peliä ja liikkuu hyvin ja hänellä on erinomainen käsi.
Sisäpelissä Mäkelän rooli on vielä vähäinen, mutta pitkäraajaisella Mäkelällä on potentiaalia kehittyä hyväksi kotiuttajaksi.
Arvio
Manse lähtee kauteen suurimpana ennakkosuosikkina yhdessä Sotkamon kanssa.
Mansella on hurja kotiuttajakolmikko, mutta viime kaudella Vainionpää löi Vimpelissä vain 58 juoksua, mikä oli hänen pienin juoksumääränsä 13 vuoteen. Myös Ruuskalle sattui muutamia mustia pelejä, jopa pudotuspeleissä. Jos kaksikko löytää kesällä parhaan vireensä, he voivat lyödä yhdessä jopa hurjat 200 juoksua. Sen päälle tulee vielä Korhosen 40-50 juoksua.
Näin kaikki tiivistyy sisällä siihen, että kolmelle tenorille pitää saada lyötävää. Senkään ei pitäisi olla Manselle ongelma. Varsinkin Myllyniemi on päässyt vanhoilla päivillään erinomaiseen iskuun ja siirto kolmoseksi sopii hänelle. Myllyniemi purki kakkosvaihdon viime kaudella runkosarjassa 77,8 ja mitalipeleissä peräti 93,3 prosentin tehoilla.
Ulkona Komulainen merkitsee lukkarina enemmän kuin sata jänistä, varsinkin syksyn ratkaisupeleissä. Ainoa kysymysmerkki on takakenttä. Vaikka Ollilla ja Mäkelällä on potentiaalia, kaksikko on kuitenkin vielä koppareina kokematon ja heidän keskinäistä yhteistyötään ei ole vielä ulkona testattu.
Manse on monena vuonna hakenut vielä itseään runkosarjassa, mutta sen pitäisi silti olla runkosarjassa sijoilla 1-3. Mitalipeleissä meno vain kovenee.
Tulevaisuus
Manse sai paljon rapaa niskaansa sen hankittua syksyllä 2020 kertarysäyksellä kalliin tähtimiehistön. Puhuttiin uudesta Kaisaniemen Tiikereistä ja taivaalle maalattiin synkeitä ennustuksia tulevasta.
Totuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Mansen taru ei ole päättynyt mahalaskuun, vaan menestykseen. Se on voittanut viiden viimeisen kauden aikana kaksi Suomen mestaruutta ja pelannut neljänä vuonna loppuottelussa.
Hyvä vertailukohta on, että toinen samanlaisilla resursseilla toimiva seura, Joensuun Maila, on voittanut samana aikana vain yhden pronssin.
Mansen menestys ei rajoitu vain miehiin. Mansen naisten joukkue on voittanut kaksi edellistä mestaruutta ja pelannut neljänä vuonna peräkkäin loppuottelussa.
Manse voitti toissa kaudella myös Poikien Superin ja se on alkanut ajaa mestarijoukkueen nuorta kaartia myös miesten Superiin. Kaapo Mäkelä ja Matias Paananen ovat jo murtautuneet avaukseen ja ensi kaudella Tino Heikkilä ja mahdollisesti myös Toma Heikkilä seuraavat Mäkelän ja Paanasen jalanjälkiä.
Mansella on ollut silmää myös hankinnoille. Tähtinimiä on helppo löytää, mutta Severi Tikkakosken ja Tomi Lehtosen Manse löysi Ykköspesiksestä ja on kasvattanut heistä kovan luokan pelaajia.
Manse on selvästi aloittanut joukkueen nuorentamisen. Tähtihankinnat ovat edelleen mahdollisia, mutta omien junioreiden sisään ajaminen halventaa joukkuetta.
Mansen viime vuosien menestys ja menestyksen takana elävät kehityskaaret kertovat kiistatonta kieltä osaamisesta seuran johtamisessa. Siitä kertoo myös se, että Kauppiin on saatu upea pesäpallostadion.
Moni epäili pitkään, voiko Tampere oikeasti nousta pesäpallokartalle ja voiko pesäpallo juurtua perinteiseen jääkiekkokaupunkiin. Manse on vastannut, että voi. Siitä pitää antaa iso tunnustus Harri Lammiselle, Timo Mäkelälle ja muille seuran johtohenkilöille.
