Roberto Martínez on samanlainen ontto hurmaaja, johon myös Suomi aikoinaan lankesi
Roberto Martínez on valmentaja, joka on saanut hurmaamisen lahjan. Se on tuonut hänelle satumaisia valmentajapestejä - muttei menestystä.
Kun Portugalin MM-kisat päättyivät 0–1-tappioon Espanjalle, Portugalissa odotettiin kahta ilmoitusta. Uutisiksi niitä kumpaakaan ei olisi voinut sanoa.
Ensin portugalilaisen jalkapallon kaikkien aikojen suurin ja kaunein, meidän kaikkien rakastama ja vihaama Cristiano Ronaldo ilmoitti, että nämä olivat hänen viimeiset MM-kisansa.
Uutinen olisi ollut se, että Ronaldo olisi sanonut jatkavansa vielä seuraaviin MM-kisoihin, joissa hän olisi ollut jo 45-vuotias. Ronaldo pyöri jo näissä kisoissa pelin jaloissa. Millainen irvikuva omasta suuruudestaan hän olisikaan ollut neljän vuoden päästä?
Toinen ilmoitus koski Portugalin maajoukkueen päävalmentajaa Roberto Martínezia. 52-vuotias espanjalaisvalmentaja ilmoitti jättävänsä Portugalin maajoukkueen, jota hän on luotsannut tammikuusta 2023 lähtien.
***
Martínez on yksi jalkapallotaivaan mielenkiintoisimmista valmentajista.
Hänen suurin taikansa ei ole ollut se, miten hän on menestynyt valmentajana, vaan miten ihmeessä hänen käsiinsä annettiin ensin Belgian Kultainen sukupolvi ja sen jälkeen vielä Portugalin maailmanluokan tähtimiehistö?
Martínez ei ole huono valmentaja.
Hän oli vuosina 2007–2009 kuin raikas tuulahdus tulevaisuudesta, kun hän nosti Englannin Ykkösliigassa pelanneen Swansean Englannin Mestaruussarjaan ja sai sen pelaamaan pallonhallintajalkapalloa modernein vivahtein.
Englannin aladivisioonissa oltiin tuohon aikaan vasta heräämässä siihen, että rautajalkaisten jaloille potkijoiden ja vanhan brittipallon aikakausi oli tulossa tiensä päähän.
Martínezin tähti jatkoi nousemistaan hänen seuraavassa pestissään Wiganissa. Kaikki huipentui toukokuussa 2013, kun Martínez luotsasi Wiganin sen historiaan sensaatiomaisimpaan saavutukseen, FA Cupin voittooon. Finaalissa kaatui Manchester City 1–0.
***
Se, että Wigan putosi kolme päivää myöhemmin Valioliigasta, ei himmentänyt Martínezin sädekehää. Hänellä itsellään oli jo seuraava peliliike uunissa – siirtyminen Evertonin manageriksi.
Ja nyt päästään varsinaiseen tarinaan.
Martínez ei ollut Evertonissa floppi, ainoastaan pettymys. Avauskausi lupasi suuria, kun Everton sijoittui Valioliigassa viidenneksi. Yhtä hyvää kautta seurasi kuitenkin kaksi peräkkäistä vaatimatonta kautta, joiden aikana Everton oli kummallakin kaudella vasta 11:s.
Se riitti Evertonille, joka erotti Martínezin ennen kauden 2015–2016 viimeistä ottelua.
Saman vuoden elokuussa maailmalle pamahti kuitenkin yllättävä uutinen: Martínez oli nimitetty Belgian maajoukkueen päävalmentajaksi.
Miten ihmeessä ja millä näytöillä?
***
Muistatteko miehen nimeltä Stuart Baxter, sen skotlantilaisen valmentajan, joka nimitettiin Roy Hodgsonin seuraajaksi Huuhkajien päävalmentajaksi 2008?
Baxter oli keskivertovalmentaja, jolla oli kuitenkin yksi lahja ylitse muiden – kyky hurmata kuulijansa.
Baxter ymmärsi, mistä ja miten jalkapallosta ja pelistä piti puhua, jotta kuulijat olivat hänen edessään sulaa vahaa.
Baxteriin ihastuivat Palloliiton johtajat, suomalaiset jalkapallotoimittajat ja kannattajat, kunnes puheiden takaa alkoi paljastua Baxterin onttous valmentajana.
Baxterin kuherruskuukausi kesti aikansa, mutta marraskuussa 2010 oltiin karun totuuden edessä. Kupla oli puhjennut ja Palloliitto ei voinut muuta kuin kuunnella barrikadeille nousseen kansakunnan ääntä ja heittää Baxter hiuksista heinikkoon.
***
Martínezilla on tuo sama hurmaamisen lahja.
Belgian Jalkapalloliitto tiesi kesällä 2016, että heillä oli Eden Hazardin, Kevin De Bruynen, Romelu Lukakun, Thibaut Courtoisin ja Vincent Kompanyn kaltaisten tähtipelaajien johdolla käsissään ainutlaatuinen pelaajasukupolvi.
Se ei ollut ainutlaatuinen vain belgialaisessa mittakaavassa, vaan koko jalkapallomaailman mittakaavassa. Henki oli, että jos Belgia onnistuisi päävalmentajan valinnassa, se voisi voittaa tulevina vuosina maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden – jopa useampaan kertaan.
Belgian Jalkapalloliitto haastatteli kesällä 2016 lukuisia valmentajia Ralf Rangnickista, Dick Advocaatista ja Rudi Garcíasta alkaen, mutta päätyi lopulta Evertonista heikon menestyksen vuoksi kolmea kuukautta aiemmin potkut saaneeseen valmentajaan.
Martínez ei voittanut päävalmentajakisaa cv:llään, vaan puheillaan ja esiintymisellään.
Martínez mykisti häntä haastatelleet Belgian Jalkapalloliiton valitsijat syvällisillä tiedoilla belgialaisesta jalkapallosta ja belgialaisista pelaajista, ja sillä, miten hän puhui modernin jalkapallon taktisista nyansseista ja vaatimuksista.
Kaupan päälle Martínez antoi vielä tarkan analyysin, miksi Belgian tähtimiehistö oli hävinnyt kesän 2016 EM-lopputurnauksessa Unkarille pudotuspelien avauskierroksella 0–4 ja mitä muuta silloinen päävalmentaja Marc Wilmots oli tehnyt kisoissa väärin.
Se riitti Belgian Jalkapalloliitolle.
***
Belgia ei pelannut huonosti Martínezin aikakaudella. Etenkin MM-pronssi vuonna 2018 oli historiallinen saavutus, mutta putoaminen vuoden 2020 EM-kisoissa puolivälierissä ja etenkin jääminen Fifa-rankingin kakkosena alkulohkoon vuoden 2022 MM-kisoissa olivat raskaita pettymyksiä.
Martínez teki Qatarissa saman tempun kuin näissä MM-kisoissa. Hän ilmoitti heti kisat päättäneen Kroatia-ottelun jälkeen eroavansa tehtävästä.
Martínez tiesi, että Belgiassa hän olisi joutunut teloituskomppanian eteen ja oli parempi, että hän erosi itse.
***
Vuoden 2022 MM-kisat olivat Portugalin maajoukkueelle paha pettymys, vaikka joukkue eteni puolivälieriin asti. Tarvittiin uusi mies maajoukkueen puikkoihin, mutta ongelmana oli, että José Mourinhon kaltaisia portugalilaisia valmentajia oli vaikea irrottaa tehtävistään kesken kauden.
Oli löydettävä paras saatavilla oleva vaihtoehto.
Portugalin valitsijat tiesivät, että Belgia oli ollut Qatarin MM-kisoissa vieläkin pahempi pettymys.
Martínez ei ollut halunnut lähteä uudistamaan joukkuetta, vaan oli antanut vanhentua sen käsiin. Joukkueen suurin tähtipelaaja Kevin De Bruyne oli ilmoittanut jo ennen kisoja, ettei Belgialla ole Qatarissa mitään mahdollisuuksia, koska joukkue on liian vanha.
De Bruyne oli oikeassa. Sen lisäksi Belgialla oli Qatarissa muitakin ongelmia. Pukukoppi oli jakautunut ja riitojen säväyttämä, eikä Martínez löytänyt Belgialle toimivaa taktista pelitapaa kisoissa. Myös hänen rakastamansa 3-4-3-ryhmitys sopi huonosti ikääntyvälle joukkueelle. Olisi tarvittu nopeutta, mutta sitä ei vanhoista jaloista enää löytynyt.
Martínezin syntilista oli pitkä. Kysymys ei ollut kriitikoiden mukaan vain Martínezin taktisesta keskinkertaisuudesta, vaan pehmeydestä. Valmentajan on uskallettava tehdä usein vaikeita päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia. Martínezin ongelmana pidettiin etenkin sitä, kuinka silkkihanskoin hän kohteli joukkueen suurimpia tähtipelaajia.
Jos joukkue ei ole valmentajan otteessa, käy helposti kuten Belgialle kävi Martínezin valmentajapestin loppuaikana ja kuten Portugalille kävi näissä MM-kisoissa: joukkuehenki alkaa rakoilla ja turhautuneet pelaajat potkia pukuhuoneen seiniä.
***
Martínez onnistui kuitenkin puhumaan Portugalin valitsijoiden silmissä itsensä ulos Belgian MM-katastrofista ja joukkueessa olleista ongelmista.
Hän hurmasi jälleen kuulijansa syvällä taktisella tuntemuksellaan portugalilaisesta jalkapallosta ja ylipäätään portugalilaisesta kulttuurista. Espanjalaisena hänellä ei ollut vaikeuksia myöskään oppia nopeasti portugalin kieltä. Sekin oli plussa Martínezille.
Mutta oliko hänellä myös joku muukin plussatekijä?
Portugalin päävalmentaja Fernando Santos oli tehnyt Qatarin MM-kisoissa ennenkuulumattoman ratkaisun. Hän oli ottanut ensin Ronaldon vaihtoon ottelussa Etelä-Koreaa vastaan ja pudottanut sen jälkeen Ronaldon avauksesta pudotuspelien otteluissa Sveitsiä ja Marokkoa vastaan.
Se oli synti, jota Santos ei saanut anteeksi.
Ei Ronaldolta eikä Portugalin Jalkapalloliiton suurilta johtajilta.
***
Mitä siis Martínezin valinnan yhteydessä sovittiin?
Martínez julisti heti valintansa jälkeen, että Ronaldolla tulee olemaan hänen maajoukkueissaan keskeinen rooli.
Niin on ollut – ja oli myös näissä MM-kisoissa.
Martínez on kaikesta kritiikistä huolimatta niin kokenut ja niin ammattitaitoinen valmentaja, että hänen on täytynyt nähdä sama kuin koko muun maailman – sen, ettei Ronaldon olisi pitänyt pelata näissä MM-kisoissa enää yhdessäkään ottelussa. Tai jos hänelle olisi kuulunut antaa kiitokseksi yksi peli kuudensissa MM-kisoissa, ehkä se olisi voinut olla ottelu Uzbekistania vastaan.
Martínezin taktista peluuttamista näissä kisoissa voidaan ja pitää arvostella, mutta tärkein ja kohtalokkain ratkaisu, jonka Martínez teki, oli Ronaldon peluuttaminen jokaisessa ottelussa avauksessa.
Joukkueurheilun kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että se, mitä pukukopissa sanotaan ja ajatellaan, jää pukukoppiin. Sitä sääntöä oli kuitenkin kaikkien Portugalin pelaajien mahdoton noudattaa.
João Neves aiheutti alkulohkovaiheen aikana kohun sanomalla julkisesti, ettei Ronaldo ole mikään erikoistapaus vaan yksi pelaaja muiden joukossa.
Ruuti ei ollut Nevesin sanoissa, vaan viestissä, mikä niihin liittyi.
Kaikki pelaajat eivät ilmiselvästi hyväksyneet Ronaldon hyysäämistä ja hänen peluuttamistaan Ronaldon pyhän aseman ja hänen portugalilaiselle jalkapallolle tekemiensä ainutlaatuisten urotöiden vuoksi.
Sen tiesi myös Martínez, mutta Qatarin MM-kisojen jälkeen tammikuussa 2023 tärkeintä hänen kannaltaan ei ollut miettiä, mitä kesällä 2026 tapahtuu. Tärkeintä oli, voittaako hän itsensä kannalta tärkeimmän kilpajuoksun ja saa jälleen uuden huippupestin, josta monet häntä paremmat ja lahjakkaammat valmentajat voivat vain unelmoida.
***
Martínez on sanonut, että hän on ollut onnekas päästessään valmentamaan niin monessa upeassa valmentajapestissä uransa aikana.
Onko hurmaamisen ja puhumisen lahja kuitenkaan onnea vai lahjakkuutta?
Ja hurmatuksi tulleen tyhmyyttä?
