Chelsea pamautti vuoden suurimman siirtosensaation ostamalla Morgan Rogersin
Morgan Rogers siirtyy hurjalla 117 miljoonan punnan siirrolla Chelseaan. Jukka Rönkä avaa yllätyssiirron taustoja.
Chelsea on päässyt sopimukseen Morgan Rogersin 117 miljoonan punnan siirrosta Aston Villasta. Jukka, miten kommentoit?
Täytyy sanoa, että tämän mittaluokan siirrot tulevat harvoin puskista, mutta tämä tuli. Englannissa pidettiin selvänä, että Rogers siirtyisi Arsenaliin, mutta Chelsea tuli pimeästä ja löi tiskiin sellaisen tarjouksen Rogersista, jonka Villa hyväksyi ja sellaisen palkkatarjouksen ja muut sopimusklausuulit, jotka Rogers hyväksyi.
Kysymys ei ollut mistään pikkuvedosta, vaan vuoden suurimmasta siirtosensaatiosta ainakin Valioliigassa.
Chelsean kaappauksen arvoa nostaa se, ettei se pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa tai ylipäätään missään eurocupeissa. On todella kova kiskaisu saada Rogersin tasoinen pelaaja jättämään yhden eurocup-kauden välistä.
Toisaalta Chelsea on toiminut ennenkin samalla tavalla. Se on monesti antanut muiden neuvotella siirroista ja tehnyt sitten kertaiskulla sellaisen tarjouksen, että se on voittanut kilpailun useamman seuran tavoittelemasta pelaajasta.
Millainen hankinta Rogers on Chelsean kannalta?
Rogers pelasi loistokauden ja oli kiistatta yksi Valioliigan parhaista pelaajista päättyneellä kaudella.
Oli harmi hänen kannaltaan, että Englannin maajoukkueessa hän pelaa samassa roolissa kuin Jude Bellingham. On vaikea syyllistää Thomas Tuchelia siitä, että hän luotti MM-kisoissa enemmän Bellinghamiin ja päästi Rogersin avaukseen vasta välieräottelussa Argentiinaa vastaan – ja silloinkin oikealle laidalle.
Rogersin arvoa nostaa se, että hän on vasta 23-vuotias ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, hänestä voi kehittyä mitä tahansa. Nyt kysymys on vain siitä, millaisen roolin hän saa Xabi Alonson palapelissä Chelseassa.
Arsenal kaavaili hänestä vasemman laidan pelaajaa, joka leikkaa laidalta sisälle, hakee oikean jalkansa vapaaksi ja antaa urkujen soida.
Näkeekö Alonso Rogersin roolin ja vahvuudet samoin vai tuoko hän Rogersin keskemmälle, lähinnä kympiksi – ja tuleeko Chelsea pelaamaan kahdella kympillä, kuten Bayer Leverkusen pelasi Alonson aikana. Sitä puoltaisi se, että Chelseassa pelaa Rogersin hyvä ystävä Manchester Cityn ajoilta, Cole Palmer.
Olipa Rogersin rooli mikä tahansa, niin onhan tämä paperilla huippuluokan hankinta Chelsealta.
Miksi Arsenal hävisi taistelun Rogersista?
Se on hyvä kysymys. Se tiedetään, että Arsenal neuvottelee useamman tähtiluokan pelaajan kanssa ja vaikka Rogersia pidettiin manageri Mikel Artetan ykköstavoitteena, nyt on vain odotettava, mitä Arsenal tulee oikeasti kesällä tekemään.
Nyt on puhuttu, että Arsenalin vaihtoehdot vasemmalle laidalle Rogersin lisäksi olisivat Bradley Barcola ja villeimpien tietojen mukaan jopa Vinícius Júnior. Kun siirtoikkuna sulkeutuu, meillä on todennäköisesti paljon parempi käsitys siitä, miksi Arsenal ei lähtenyt matsaamaan Chelsean tarjousta Rogersista.
Arsenal olisi viimeisimien mediatietojen mukaan asettanut Rogersin maksimihinnaksi 100 miljoonaa puntaa ja kun se ei riittänyt, Arsenal vetäytyi neuvottelupöydästä ja Chelsea kävi hakemassa Rogersin.
Sekin selvinnee elokuun loppuun mennessä, oliko Arsenalin strategiassa kuinka paljon järkeä. On arvioitu, että Arsenalilla olisi käytössään tänä kesänä rahaa joukkueen vahvistamiseen myynnit mukaan lukien pitkälti yli 400 miljoonaa puntaa.
Sitä taustaa vasten on vaikea uskoa, että Arsenalin päätös olisi perustunut siihen, ettei rahaa ollut enemmän. Paljon todennäköisempää oli, ettei sitä syystä tai toisesta haluttu käyttää Rogersin ostamiseen.
