Valioliiga-kausi alleviivasi, että suomalaisessa jalkapallossa on paha vinoutuma

Valioliigassa hymyilivät Manchester City, Nathan Ake ja Pep Guardiola, mutta FA Cupissa Virgil van Dijk ja Liverpool.

Il PinturicchioValioliiga

Valioliiga-kausi alleviivasi, että suomalaisessa jalkapallossa on paha vinoutuma

Suomalaisessa jalkapallossa puhutaan pelaajatuotannosta, mutta Valioliiga-kausi alleviivasi sitä, että meidän pitäisi puhua myös valmentajatuotannosta.

Joel Perovuo
TEKSTI Joel Perovuo
JULKAISTU 26.5.2022 | KUVAT All Over Press

Valioliiga kausi paketoitiin dramaattisten vaiheiden jälkeen viime viikonloppuna. Pep Guardiola otti neljännen mestaruutensa Manchester Cityn peräsimessä pelillisestä ja taktisesta näkökulmasta todella vakuuttavan kauden jälkeen.

Manchester Cityn ja Liverpoolin menestyksen analysointi on toki mielenkiintoinen kysymys, mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, missä Valioliiga menee tällä hetkellä ja minkälaista jalkapalloa maailman johtavassa jalkapallosarjassa pelataan – ja mitä näistä asioista pitäisi ottaa opiksi myös suomalaisessa jalkapallossa.

Liverpool or Real Madrid? Check the odds for Champions League final at LeoVegas!

Kysymykset pelin evoluutiosta ovat isoja ja laajoja. Evoluution huipulta löytyvät luonnollisesti pääosin menestyvät joukkueet, mutta jalkapallo tarjoaa menestysmahdollisuuksia hyvin erilaisille joukkueille. Myös suomalaisille.

Yhteinen nimittäjä menestykselle on hyvä valmennus ja hyvin rakennettu joukkue, joka pystyy toteuttamaan valmennuksen pelitapaa kentällä. Mikäli jompikumpi näistä uupuu, ollaan ymmärrettävästi vaikeuksissa.

Erilaisilla joukkueilla tarkoitan sitä, että jalkapalloa voi pelata laadukkaasti hyvin erilaisilla taktiikoilla ja pelaajatyypeillä, kunhan tiedetään mitä ollaan tekemässä ja miksi.

Tässä asiassa Pep Guardiolan Manchester City on varmasti yksi edistyneimmistä joukkueista, jossa on pystytty viemään monet toiminnot kentällä hyvin kompleksiselle tasolle sekä kyetty menestyksekkäästi muuttamaan pelisuunnitelmia vastustajan mukaan pitämällä kuitenkin kiinni peruspelaamisen periaatteista, jotka on hakattu automaatio- tasolle.

***

Valioliiga- seuroilla on käytössään mielettömät määrät rahaa, mutta tästä huolimatta raha ei takaa hyvää toimintaa, kuten Evertonin tapaus osoittaa. Se on käyttänyt nettosummina mitattuna viimeisen viiden vuoden aikana kolmanneksi eniten rahaa kaikista Valioliiga-seuroista uusien pelaajien ostamiseen. Silti Everton oi hiuskarvan päässä pudota Valioliigasta tällä kaudella.

Voimme siinä mielessä Suomessa olla itsellemme armollisia, että mikäli kymmenillä miljoonilla tai jopa sadoilla miljoonilla euroilla ei saada joukkueen peliä toimimaan, sitä ei aina saada toimimaan myöskään meidän kilometrikorvauspalkkauksilla.

Valioliiga ja jalkapallo yleensäkin tuntuvat olevan siinä vaiheessa, että mikäli valmennus ei ole riittävällä tasolla, on joukkue putoamisuhan alla hyvin nopeasti. Aiemmin riitti joukkueita, joissa ulkoilutettiin joukkuetta kentällä ja selvittiin, koska moni muukin sarjassa toimi niin ja ta toiminta kentällä oli paljon kiinni pelaajien omasta yhteistoiminnasta ja ongelmanratkaisu- kyvystä.

Nyt alkaa sarjassa kuin sarjassa olla useampia valmentajia, jotka pystyvät antamaan joukkueelleen käyttöön työkaluja joilla ongelmat häviävät ja tilalla on ratkaisumalleja, jotka johtavat kollektiivin hyvään yhteistoimintaan ja kaikki tietävät oman roolinsa kentällä.

Tätä viimeistä lausetta olen kuullun jo vuosia, mutta harvoin kyse on ollut pelin ymmärtämisestä syy- ja seuraussuhteiden ja lainalaisuuksien kautta. Toki meillä on ollut valmentajia, jotka ovat osanneet valmentaa jonkun pelin vaiheen, mutta nimenomaan tämä jalkapallon lainalaisuuksien ymmärtäminen, mitä ja miksi kentällä tapahtuu, on vasta uudehko ja hyvin rajallisen joukon ymmärtämä asia Suomessa.

Tässä onkin yksi asia suomalaiseen futikseen. Kuinka pysymme tässä valmentajien kehityksessä mukana?

Olemme aiemmin tottuneet puhumaan pelaajatuotannosta, mutta sanoisin meidän Suomessa tarvitsevat parempaa valmentajatuotantoa, joka antaisi myös pelaajille paremmat mahdollisuudet kehittyä. Tämä vinoutuma pitäisi korjata nopeasti, jos haluamme pysyä jalkapallon kehityksessä mukana.

Valioliigassa tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että nämä vanhan liiton autoritääriset managerit ovat aikansa eläneet ja joukkueet ovat alkaneet panostaa valmennukseen ja pelin analysointiin koko ajan enemmän. Totta kai Valioliigasta löytyy edelleen täysin tuuliajolla olevia seuroja, kuten vaikka juuri Everton. Myöskään legendaarista Big Samia tuskin enää nähdään ”pelastamassa” ketään Valioliigassa.

Viime vuosien kehitys on korostanut myös valmennusryhmien merkitystä. Esimerkiksi Leicesterin mestaruus kaudella 2015-2016 oli ennen muuta koko valmennusryhmän voitto. Manageri Claudio Ranieri oli jo pudonnut pelin kehityksen kelkasta, mutta hän antoi pelillisten asioiden johdon ja toteutuksen hyvin pitkälle valmennustiimilleen ja itse enemmän vain valvoi toimintaa. Leicesterissä panostettiin myös paljon pelaajien hankinnassa analytiikkaan. Kun Riyad Mahrezin, Jamie Vardyn ja N’Golo Kanten kaltaiset hankinnat ja heidän roolituksensa osuivat nappiin, pääsimme todistamaan yhtä jalkapallo-historian suurinta ihmettä.

***

Halpa heitto Valioliigastahan on, että peli on nopeutunut jatkuvasti ja Valioliigassa on mieletön tempo.

Kovassa tempojalkapallossa kaksi keskeisintä tekijää ovat pelaajien sijoittuminen kentällä, joka mahdollistaa nopean ja sujuvan syöttöpelin, sekä pelaajien laatu, jossa fysiikka on isona mahdollistajana. Huipputasolla näkee koko ajan vähemmän Harry Maguiren kaltaisia siljalineja ajelehtimassa. Puutteelliset fyysiset ominaisuudet ovat yksi keskeinen syy Maguiren epäonnistumiseen Manchester Unitedin puolustuslinjassa.

Numeroiden valossa Valioliigassa pelataan monipuolista syöttöpeliä ja sarjassa onkin Euroopan TOP5-sarjoista keskimäärin toiseksi isoin skaala syöttöyrityksissä joukkueiden välillä 90-minuuttista kohden.

Syöttöyritykset ovat myös tasaisessa kasvussa Valioliigassa. Kaudella 2018 joukkueet yrittivät keskimäärin reilu 430 syöttöä, kun viime kaudella lukema oli hiukan yli 500 yritystä. Tätä voisi selittää hyvin kansainvälistynyt valmennus. Useiden Valioliiga-seurojen valmennustiimissä on osaamista esimerkiksi Espanjasta tai Portugalista. Iso ulkomaalaispelaajien määrä on toinen tekijä tässä.

Vertailun vuoksi Italian Serie A:ssa on TOP5 sarjoista pienin vaihteluväli joukkueiden välillä tässä syöttötilastossa Sitä selittänee kotimaisten valmentajien suuri määrä ja näin samankaltainen mentaliteetti pelaamisessa. Myös sarjan tasaisuus vaikuttaa tässä tilastossa.

Myös syöttöjen onnistumisprosentti on Valioliigassa noussut tasaisesti. Esimerkiksi vuosien 2018-2021 aikana syöttöjen onnistumisprosentti nousi noin seitsemän prosenttia. Päättyneellä kaudella Valioliigassa joukkueet onnistuivat syötöissään keskimäärin 80 prosentin todennäköisyydellä.

TOP5-sarjoille yhteistä on myös syöttöpelin muuttuminen rakentavampaan suuntaan. Valioliiga oli päättyneellä kaudella TOP5 sarjoista ”vähiten suoraviivainen”. Toisin sanoen Valioliigassa edettiin kohti vastustajan maalia vähiten syöttöä kohden.

Ehkä hiukan yllättäen tällä tilastolla näyttää olevan huomattava yhteys joukkueen menestykseen. Useampi sarjoissaan menestynyt huippuseura loistaa tässä tilastossa. Tilasto viittaa luonnollisesti joukkueen kykyyn kontrolloida palloa pitkissä hyökkäyksissä. Tätä vahvistaa se, että yleensä heikosti sijoittuneet joukkueet ovat tämän tilaston mukaan pelanneet suoraviivaisinta jalkapalloa sarjassaan.

***

Maaliodottamien valossa Valioliigassa luodaan kärkijoukkueiden toimesta enemmän uhka kuin muissa TOP5-sarjoissa. Ainoastaan Inter pystyi tällä kaudella lähelle Manchester Cityn ja Liverpoolin lukemia. Antonio Conten Tottenham loi enemmän maaliodotetta kuin Serie A:n mestari AC Milan. Myös Real Madrid jäi maaliodottamassa 13 maalia Citylle ja Liverpoolille, jotka loivat lähes identtiset maaliodotteet. Citylla se oli 93.4 maalia ja Liverpoolilla 93.0 maalia. Edes PSG ei päässyt Valioliiga- kaksikon lukemiin jääden 82.3 maaliodottamaan, vaikka Lique 1:n taso ei kestäkään vertailua Valioliigan kanssa.

Valioliiga on tullut pitkälle 90-luvun ”kick and run” -jalkapallosta ja on kasvanut maailman suurimmaksi ja kovimmaksi liigaksi. Pelaajien urheilullisuus liigassa on keskimäärin huipputasoa. Parhaat joukkueet pelaavat modernia positional playta.

Valioliigassa maksetaan suurimpia palkkoja Euroopassa. Muiden sarjojen onkin pyrittävä vastaamaan tähän Valioliigan vetovoimaan rakentamalla vastaavaa toimintaa tuntemattomammilla nimillä, joka on toki mahdollista kuten vaikka ten Haag on Ajaxinsa kanssa todistanut.

Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, että Valioliiga on tällä hetkellä maailman kovatasoisin sarja.