UEFA:n jäsenmaat ovat yksimielisesti päättäneet boikotoida miesten ja naisten MM-kisoja sekä muita Fifan alaisia kilpailuja, mikäli Fifa myy osan MM-kisojen oikeuksista yksityisille sijoittajille. Jukka, mitä tämä tarkoittaa?

Ensinnäkin on nostettava hattua UEFA:lle siitä, että he ottivat ehdottoman kanssa Gianni Infantinon ajamaan esitykseen.

Tietenkin tästä on vielä pitkä matka siihen, mitä oikeasti tapahtuisi, jos Fifan jäsenmaat äänestäisivät ”demokraattisesti” Infantinon ajaman mallin läpi, mutta jo näin jyrkkä kannanotto on äärimmäisen kova ja kunnioitettava ratkaisu UEFA:n jäsenmailta.

Näetkö kuitenkin edelleen, että Fifa voisi ajaa läpi Infantinon esittelemän mallin?

Tuskin. Tässä tulee ensimmäisenä mieleen 20 eurooppalaisen suurseuran surullisen kuuluisa Superliiga-hanke. Sekin ehdittiin jo julkistaa, kunnes valtaisa vastalausemyrsky sai suurimman osan seuroista vetäytymään hankkeesta.

Tässä voi käydä samoin. Jos Infantino ja Fifa ajaisivat härkäpäisesti mallinsa läpi ja UEFA pitäisi loppuun asti kiinni boikottipäätöksestään, mitä Infantinolla olisi silloin myytävää? Tynkä-MM-kisat, joiden kiinnostusarvo olisi nollassa – tai sen alapuolella.

Nyt vaihtoehtoina on, että Infantino vetää esityksensä pois ja mahdollisesti eroaa tai sitten alkaa pitkä neuvotteluprosessi, jonka aikana yritetään löytää jonkinlainen välimallin ratkaisu.

Tässä Ifantinon esityksessä on monta vastenmielistä piirrettä, mutta vastenmielisin on se, miten härskisti hän aikoo käyttää hyväkseen demokraattista päätöksentekojärjestelmää. Nythän hän pyrkii saamaan osan maista hankkeensa taakse tarjoamalle sitä puoltaville jäsenliitoille 40 miljoonaa dollaria eli noin 35 miljoonaa euroa nykyisen 10 miljoonan dollarin sijasta.

Jos UEFA ei olisi noussut vastarintaan, UEFA:n jäsenmaat olisivat hyvin todennäköisesti hävinneet äänestyksen hankkeen toteuttamisesta, sillä monille Euroopan ulkopuolisten maiden jäsenliitoille summa on likimain tähtitieteellinen.

Tällaista toimintaa voi kutsua miksi tahansa, mutta kyllähän kysymys on demokratian lahjomisesta.

Jo sen, että Infantino toimii näin, pitäisi tarkoittaa, että hänet erotettaisiin Fifan johdosta, mutta kuten olemme nähneet muun muassa Kansainvälisen Olympiakomitean päätöksessä sallia venäläisurheilijoiden palaamisen olympialaisiin, demokratia voi toimia myös meidän silmin katsottuna myös nurinkurisella tavalla.

Olenko väärässä, mutta taidat kuitenkin epäillä UEFA:n kannan lopullista pitävyyttä?

Urheilulla on paha taipumus esittää jaloa ja puhua moraalisista arvoista, mutta tosipaikassa sitten jänistää. Jotenkin tämä UEFA:n kannanotto on kuitenkin niin voimakas ja vahva, että tästä on vaikea perääntyä.

UEFA:lla on myös käsissään erinomainen valttikortti, sillä se omistaa Mestarien liigan oikeudet. Vaikka suurseurat ja UEFA olivatkin Superliigassa eri puolilla aitaa, UEFA:lla, seuroilla ja eurooppalaisilla mailla on käytössään hyvä asevalikoima, jolla ne voisivat halutessaan satuttaa Fifan tulovirtoja. Itse asiassa ne voisivat jopa romahduttaa ne.

Siksi uskon ennemmin siihen, että Fifa ja Infantino peruuttavat asiassa ainakin sen verran, että asioissa löytyy kompromissi.

Kompromissiin tuskin mahtuisi millään muotoa Infantinon mallin mukainen MM-kisojen oikeuksien myyminen yksityisille tahoille. Kysymys voisi pikemminkin olla jonkinlaisesta tiiviimmästä poolista, jossa nämä Infantinon mainitsemat sijoittajat saisivat enemmän vastinetta sijoituksilleen.

Löytyykö tällaista mallia, on eri kysymys, mutta varmasti Infantinolla ja hänen esikunnallaan on olemassa myös varasuunnitelma.