Manchester Cityn kannattajat saivat raa´an herätyksen Pep Guardiolan jälkeiseen aikaan, kun Arsenal murskasi sen kauden perinteisessä avausottelussa Cardiffissa sunnuntaina 3-0.

Manchester Cityn onneksi ottelussa ei jaettu sarjapisteitä – eikä ottelu kerro vielä mitään siitä, mitä seuraavien reilun yhdeksän kuukauden aikana Manchesterin sinisellä puolella tapahtuu.

Historialla on hieno taipumus antaa maamerkkejä tulevaisuudesta. Manchester Cityn tulevan kauden ennakoimisessa historian avulla kannattaa olla kuitenkin tarkkana.

On totta, että kun Guardiolan kaltaisen pitkän kultaisen kaaren rakentaneen karismaattisen managerin aikakausi päättyy, edessä on yleensä putoaminen karuun arkeen.

Manchester United oli englantilaisen jalkapallohistorian hurjin voittava kone Sir Alex Fergusonin aikana, mutta kun monisärmäinen skottimanageri vetäytyi eläkkeelle, Manchester United ajautui tuuliajolle – eikä se ole löytänyt horisonttia vieläkään.

Samoin kävi Arsenalissa Arsène Wengerin aikakauden päätyttyä. Arsenal oli alkanut lahota jo sisältä päin Wengerin surullisina loppuaikoina, mutta Wengerin jättämästä perinnöstä selviäminen kesti vuosikausia.

***

Manchester City on nyt juuri samanlaisessa tilanteessa. Guardiola voitti kymmenen vuoden aikana Etihadilla kuusi liigamestaruutta, kerran Mestarien liigan, kolmesti FA Cupin ja viidesti Liigacupin. Samalla hän kirjoitti Manchester Cityn pelillisen identiteetin uusiksi.

Juuri tässä – Guardiolan ajan identiteetissä – on myös Manchester Cityn mahdollisuus.

Vaikka Guardiolan seuraajaksi palkatun Enzo Marescan näytöt eivät ole vesitiiviit, hänellä on yksi merkittävä etu puolellaan. Manchester Cityn entisenä akatemiavalmentajana ja Guardiolan entisenä kakkosmanagerina hän ymmärtää, mistä Cityn pelillinen identiteetti on tehty.

Sir Alex Fergusonin jälkeiset managerit Manchester Unitedissa eivät jatkaneet pelillistä kehitystyötä siitä, mihin se oli Sir Alexin jäljiltä jäänyt. He lähtivät kirjoittamaan omaa tarinaansa ja jokainen hänen seuraajistaan on hukkunut omaan miekkaansa.

Wenger oli Arsenalissa kadottanut itsekin miekkansa ja Unay Emeryn ja Mikel Artetan piti takoa omat miekkansa.

Viime vuosien ainoa poikkeus on Arne Slotin avauskausi Liverpoolissa.

Kun kansainvälisesti tuntematon ja kokematon Slot peri kesällä 2024 Jürgen Kloppin kahdeksan ja puolen vuoden aikana rakentaman valtakunnan, Slot ei lähtenyt – tai uskaltanut lähteä – muuttamaan asioita. Hän vain hioi ja hienosääti Kloppin jättämää pelillistä perintöä.

Viime kaudella hienosäätö ei enää riittänyt eikä Slotilta löytynyt sellaista osaamista, jota Liverpoolin luotsaaminen olisi oikeasti vaatinut. Tuloksena oli katastrofi, joka päättyi Slotin erottamiseen vain reilut 12 kuukautta Liverpoolin mestaruusjuhlien jälkeen.

***

Vaikka Maresca ymmärtää, mistä nykyisen Manchester Cityn pelillinen dna on tehty, hänellä on ratkaistavanaan vaikeita yhtälöitä.

Niistä vaikein on tapaus Rodri.

Espanjan MM-joukkueen kapteeni ja vuoden 2024 Ballon d’Orin voittajan lähtö Barcelonaan jättää armottoman aukon joukkueeseen.

Rodri ei ole vain loistava jalkapalloilija. Hän oli Guardiolan ajan tärkein yksittäinen pelaaja.

Rodri ei ratkonut mestaruuksia ja suuria voittoja maaleillaan tai maalisyötöillään, vaikka niitäkin hän kirjasi seitsemän vuoden aikana yhteensä 50. Rodrin vahvuus oli siinä, miten hän kontrolloi ja rytmitti Manchester Cityn pelaamista kuutospaikalta käsin – varsinkin puolustuksellisesti.

Rodrin ollessa kentällä Manchester City hävisi Valioliigassa vain 11,2 prosenttia otteluistaan, mutta Rodrin ollessa sivussa prosentti nousi 27,1:een.

Eroa voi pitää sensaatiomaisena.

***

Elämä on opettanut, että hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä – ja samat hautausmaat alkavat täyttyä myös korvaamattomista jalkapalloilijoista. Maresca tietää, että hänen on silti pakko korvata jotenkin Rodri, mutta miten hän sen tekisi, jos edes Guardiola ei saanut ratkaistua sitä yhtälöä?

Manchester City on ostanut jo keskikentälle tänä kesänä 116 miljoonalla punnalla Elliot Andersonin, mutta hänestä ei voi vielä puhua samassa lauseessa Rodrin kanssa. Kaiken lisäksi Anderson on profiililtaan enemmän kasipaikan pelaaja, mutta Maresca on sanonut, että hän aikoo tehdä Andersonista ennen muuta kuutospaikan pelaajan.

Siksi Maresca olisi halunnut – ja haluaa vieläkin – ostaa keskikentälle Chelsean aikaisen luottosoturinsa Enzo Fernándezin. Maresca näkee, että Anderson ja Enzo muodostaisivat keskikentän keskustassa modernin hybridiparin, jossa molemmat pelaajat voisivat tilanteen mukaan pelata sekä ylempänä että puolustavammassa roolissa.

Enzon – kuten myös loppusuoralla olevan Ayyoub Bouaddin – hankinnan tärkeyttä korostaa se, että Manchester City menetti kesällä myös toisen Guardiolan ajan elintärkeän avainpelaajan, Bernardo Silvan.

Kukaan ei voi kiistää Erling Haalandin, Antoine Semenyon, Jérémy Dokun, Phil Fodenin ja Rayan Cherkin kaltaisten pelaajien silmitöntä potentiaalia, mutta Manchester Cityn haaste alkavalla kaudella on, miten se rakentaa pelinsä keskiön Rodrin ja Bernando Silvan lähdettyä?

Kasvaako Anderson suurpelaajan mittoihin ja pystyykö hän johtamaan Manchester Cityn peliä keskikentällä samalla tavalla kuin Nottinghamissa – ja löytyykö hänen rinnalleen vielä siirtoikkunan viimeisillä metreillä oikeanlainen pelaaja?

Marescan vuoren korkeutta lisää myös se, ettei Manchester Cityn puolustus ole sellainen kallio kuin se parhaimmillaan oli. City ei ole pelannut kesän harjoitusottelussa yhtään nollapeliä ja Arsenalia vastaan sen puolustuspelaaminen oli paikoin pelottavan heikkoa.

John Stonesin päästämisen ymmärtää hänen ikänsä ja loukkaantumisherkkyytensä vuoksi, mutta Maresca saa miettiä tarkkaan, keiden ympärille hän puolustuksensa rakentaa – varsinkin, kun linjaa ei ole suojaamassa enää Rodrin kaltainen jättiläinen.

***

Manchester Citya ei kannata kuitenkaan haudata ennen kautta. Maresca on osoittanut Leicesterissä ja Chelseassa, että hänessä on managerina kiistatonta potentiaalia.

Chelsea voitti vuosi sitten Marescan johdolla seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja pyöritti finaalissa PSG:n taktisesti sellaiseen solmuun, ettei siihen ole pystynyt mikään muu joukkue Luis Enriquen aikakaudella.

Manchester Citylla on myös riveissään Valioliigan tehokkain viimeistelijä ja suurin osa Valioliigan managereista vaihtaisi silmää räpäyttämättä materiaalinsa Manchester Cityn kanssa, jos se olisi vain mahdollista.

Manchester City on edelleen yksi hallitsevan liigamestarin Arsenalin päähaastajista. Cityyn – kuten muihinkin Arsenalin haastajiin – liittyy kysymysmerkkejä, jotka voivat kallistua kauden aikana kumpaan suuntaan tahansa.

Jos 115 case ei muuta kauden kuvaa, Manchester City taistelee Valioliigan kärkisijoista ja ottaa vähintään yhden seuraavan kauden Mestarien liigan paikoista.

Mestaruuskaan ei ole täyttä utopiaa – haasteista huolimatta.