Valioliigan suosikit, nousijat, flopit ja lähtijät

Mestari

Arsenal

Arsenalilla on sarjan laadukkain ja levein materiaali ja Mikel Artetan prosessi jauhaa koko ajan korkeammalle ja korkeammalle.

Bruno Guimarães vahvistaa entisestään keskikenttää. Murtavien syöttöjen erikoismies tuo lisää tehoa ja monipuolisuutta myös prässivaiheeseen ja pallonriistoihin. Ezri Konsa on hyvä paikkaaja 2-3 kuukautta sivussa olevalle William Saliballe. Christos Tzolis on ollut kesän suuryllättäjä. Arsenal neuvottelee edelleen myös Kenan Yldizin ja Julián Àlvarezin hankkimisesta.

Lisäksi vaatimattoman kauden pelanneet Bukayo Saka ja Martin Ødegaard ovat kuntoutumassa täyteen pelikuntoon, millä on myös iso merkitys.

Arsenalin kaudessa on kolme kysymysmerkkiä: Onko David Raylla riittävän laadukkaat varamaalivahdit, pystyvätkö Kai Havertz ja Viktor Gyökeres kantamaan vaaditun vastuu viimeistelijöinä sekä mestaruuden jälkeiset psykologiset tekijät ja niiden hallitseminen.

Haastajat

Chelsea

Arsenalin ykköshaastaja. Xabi Alonson palkkaaminen oli loistoveto. Espanjalaisen magiikka puree varmasti ennemmin tai myöhemmin, jos hän saa työrauhan ja sanavaltaa joukkueen rakentamisessa.

Joukkuetta on uusittu ja muokattu järkevään suuntaan. Morgan Rogers on kesän ykköshankinta ja on isossa ja tärkeässä roolissa alkavalla kaudella. Cole Palmer voi syttyä myös uuteen lentoon Alonson ja Rogersin tulon myötä.

Maalivahdit ja toppariosasto ovat kysymysmerkkejä, varsinkin, jos Levi Colwill ei ole täydessä pelikunnossa.

Liverpool

Liverpool teki loistavan vedon erottaessaan Arne Slotin ja palkatessaan hänen tilalleen Andoni Iraolan.

Joukkueen vahvistaminen ja etenkin mahdollinen Bradley Barcolan hankkiminen on venynyt turhan pitkälle. Myöskään Mohamed Salahille ei ole hankittu korvaajaa. Myös topparitilanne on kysymysmerkki. Virgil van Dijkin parasta ennen päivä mennyt ja pystyykö Ronald Arajúo tai Jérémy Jacquet korvaamaan Real Madridiin lähtenyttä Ibrahim Konatéa?

Iraolalla prosessin ajaminen sisälle on vienyt yleensä oman aikansa ja siksi Liverpoolin syksy voi olla haastava, mutta kun kurssi kääntyy, se kääntyy kunnolla.

Manchester City

Manchester City on suuren murroksen keskellä. Pep Guardiolan kymmenen vuoden valtakausi takana ja uusi manageri Enzo Maresca on kovassa paikassa.

Manchester Cityn materiaali on edelleen laadukas, vaikka menettikin Rodrin ja Bernardo Silvan. Tärkein talismaani on edelleen Erling Haaland. Elliot Andersonin onnistuminen olisi elintärkeää, muttei satavarmaa. City etsii vielä uusia vahvistuksia siirtoikkunan viimeisillä metreillä.

Manchester Cityn kaudessa on suuria riskejä, mutta sen potentiaali on kiistaton.

Viidennen paikan tavoittelijat

Tottenham

Tottenham on tehnyt hurjaa jälkeä kesän siirtoikkunassa ja uusinut lähes koko joukkueensa. Roberto De Zerbi on saanut omaan jalkapalloonsa sopivat haluamansa pelaajat, vaikka Spurs onkin joutunut maksamaan heistä härskiä ylihintaa.

Kesän tärkeimmät hankinnat, Sandro Tonali ja Mateus Fernandes, saatiin pakettiin jo heinäkuun alussa ja nyt De Zerbin vallankumoukseen ovat liittymässä myös Savinho, Omar Marmoush ja mahdollisesti jopa Cody Gakpo. Hinnoista viis, Tottenham aikoo palalta takaisin kärkiseuraksi.

Aston Villa

Unai Emery on tehnyt viime vuosina taikoja Villa Parkilla ja vaikka Emery vei joukkueensa tulevaksi kaudeksi Mestarien liigaan, Villa on joutunut myymään kesän aikana kolme parasta pelaajaansa, Morgan Rogersin, Youri Tielemansin ja Ezri Konsan. Lisäksi Ollie Watkins ja Emiliano Martínez saattavat luiskahtaa vielä ovesta ulos ennen siirtoikkunan sulkeutumista.

Emery joutu muokkaamaan vanhasta rungosta ja kesällä hankituista Johan Manzambin, João Gomesin, Zion Suzukin ja Chelseasta lainatun Alejandro Garnachon kaltaisista uusista pelaajista taas uuden menestysluvun Aston Villan historiaan. Helppoa se ei ole, mutta Emery on osaamisensa näyttänyt.

Huolia lisää se, kestääkö rajallinen materiaali Valioliigan ja kovien Mestarien liigan pelien pelaamisen samaan aikaan.

Manchester United

Manchester United pelasi loistavan loppukauden Michael Carrickin korvattua tammikuussa Rúben Amorimin, mutta onko Carrick oikeasti ykköskorin manageri? Ainakaan hänen näyttönsä Middlesbroughissa eivät sitä tue. Middlesbroughissakin Carrick toi nopean hurmion, mutta kun taktiset haasteet kasvoivat ja pelaamista olisi pitänyt kehittää, pelaaminen taantui ja Carrick sai potkut.

Manchester Unitedissa Carrickin haasteita lisää se, että Sir Jam Ratcliffe on pistänyt tiukan kulukuurin myös pelaajahankinnoille. Sandro Tonali ja Mateus Fernandes uivat heittämällä haavin ohi. Youri Tielemans, Andrey Santos ja koukussa oleva Carlos Baleba ovat toki potentiaalisia hankintoja, mutta eivät he mitään tonaleita ole.

Old Traffordilla on edessä iso kausi, jonka aikana mitataan ennen muuta Carrickin osaamista. Historian opetukset Carrickista eivät lupaa hyvää.

Nousussa

Nottingham

Nottingham näytti tylysti ovea sarjapaikan pelastaneelle Vítor Pereiralle. Ratkaisu oli raaka, mutta siinä oli oma logiikkansa, sillä Forest sai palkattua hänen tilalleen loistotyötä Crystal Palacessa tehneen Oliver Glasnerin.

Nottingham menetti kesällä Elliot Andersonin, mutta Glasnerin aggressiivinen prässipelaamiseen ja nopeisiin vastaiskuihin perustuva pelitapa on voimavara, johon rakentaa. Glasner on prosessivalmentaja, jonka taika alkaa purra viiveellä. Syksystä voi siksi tulla Nottinghamille haastava, mutta keväällä paistaa aurinko.

Nottingham tuskin menee vielä eurokentille, mutta suunta on ylöspäin.

Leeds

Leeds on mielenkiintoinen arvoitus tällä kaudella. Manageri Daniel Farke oli hiuskarvan päässä saada potkut kesken viime kauden, mutta sitten tuulensuunta muuttui ja Leeds säilytti sarjapaikkansa heittämällä.

Leeds on tehnyt kesällä mielenkiintoisia hankintoja. Harry Wilson, James Trafford ja Tarik Muharemović voivat ottaa Farken palapelissä isoa roolia ja siivittää Leedsia vahvaan kauteen.

Myös Leeds on matkalla ylöspäin, mutta europaikoille asti silläkin on liian pitkä matka.

Taantumassa

Bournemouth

Bournemouth sijoittui viime kaudella seitsemänneksi ja selviytyi ensimmäisen kerran historiansa aikana eurocupeihin, Eurooppa-liigaan. Se menetti kuitenkin kesällä sateentekijänsä, manageri Andoni Iraolan. Hänen seuraajaksi palkattu Marco Rose ei ole huono valmentaja, mutta tilanne on haastava eivätkä Marcos Senesin lähtö Tottenhamiin ja viime kauden sensaation Eli Junior Kroupin pitkäaikainen loukkaantuminen helpota tilannetta. Onneksi elintärkeä Alex Scott on saatu ainakin vielä pidettyä.

Iraolalla oli ilmiömäinen kyky hio halvoista löydöistä maailmanluokan pelaajia, mutta kykeneekö Rose samaan kesällä hankittujen Antonio Silvan, Alvaro Rodriguezin ja Juanlu Sanchezin kanssa?

Bournemouth on Iraolan jälkeisessä murroksessa kovassa paikassa ja uudesta kaudesta voi pahimmillaan tulla kärsimysnäytelmä.

Newcastle

Newcastle oli viime kaudella Valioliigassa 12:s. Sen sijoitus ei välttämättä tällä kaudella putoa, mutta oleellinen asia on, että matka kärkiseuroihin on kasvanut.

Bruno Guimarãesin, Sandro Tonalin ja Anthony Gordonin lähdöt jättävät paikkaamattoman aukon ja vaikka Newcastle on käyttänyt 200 miljoonaa puntaa joukkueen vahvistamiseen, Eddie Howen seuraajaksi Saudiliigasta naaratulla Matthias Jaislella on kova työ saada Newcastle sellaiseen nousukiitoon, että Newcastle palaisi takaisin yhdeksi kärkijoukkueista, ainakaan tällä kaudella. Haastajaryhmän takana on kuitenkin tasaista ja siinä ryhmässä muutama piste voi tarkoittaa useita pykäliä sijoituksissa, kuten viime kaudellakin nähtiin.

Brentford

Keith Andrews oli yksi viime kauden suurista yllättäjistä perittyään Thomas Frankin paikan Brentfordin managerina. Andrews jatkoi samalla suoraviivaisella vastaiskujalkapallolla kuin Frank ja Brentford lensi pitkään odottamattomissa korkeuksissa.

Kauden edetessä vastustajat oppivat kuitenkin pelaamaan Andrewsin jalkapalloa vastaan ja lontoolaisten meno hyytyi niin paljon, että se jäi täpärästi ulos varmalta näyttäneiltä europaikoilta.

Brentford on saanut pidettyä tähtipelaajansa, mutta kysymys kuuluu, pureeko Andrewsin jalkapallo yhtään paremmin tällä kaudella kuin viime kauden lopulla?

Sunderland

Sunderland oli viime kauden sensaatio, mutta senkin meno hyytyi loppukautta kohden. Sunderland selvitti kuitenkin tiensä eurokentille pisteen erolla ennen Brentfordia. Tuo ylimääräinen piste riitti heittämään joukkueen jopa Eurooppa-liigaan.

Vuosi sitten kesällä Sunderland osti peräti 15 uutta pelaajaa. Nyt taloon on tullut sen sijaan vain kolme pelaajaa ilmaisilla siirroilla. Kesän tärkein peliliike olikin saada Granit Xhaka jäämään, vaikka Chelsea olisi halunnut sveitsiläistaistelijan itselleen.

Régis Le Brisilla on armoton urakka edessään, jos hän toistaa viime kauden ihmeen. Ranskalaisen kannattaa katsoa pikemmin toiseen suuntaan, sillä Mestaruussarjan kuilu ei ole kaukana.

Lähtijät

Coventry

Coventry nousi viime keväänä komeasti Valioliigaan 25 vuoden tauon jälkeen. Nousu nähtiin sulkana manageri Frank Lampardille. Todellisuudessa Lampard kuuluu edelleen siihen entisten englantilaisten tähtipelaajien kastiin, joista kukaan ei ole lyönyt itseään läpi Valioliigan manageritaivaan huipulla.

Coventry on käyttänyt kesällä rahaa uusien pelaajien ostamiseen yli 140 miljoonaa puntaa ja se on ennakolta vahvin nousija, mutta riittävätkö Caleb Yirenkyin, Carl Rushworthin, Sidiki Cherifin, Loum Tchaounan, Aurele Amendan ja Taiwo Awoniyin kaltaiset hankinnat ja Lampardin suoraviivainen jalkapallo tekemään Coventryn sellaisen joukkueen, että se säilyttäisi sarjapaikkansa?

Sopii epäillä, ellei joku viime kevään säilyjistä romahda samalla tavalla kuin Wolverhampton viime kaudella.

Ipswich

Kieran McKenna teki loistotyötä nostaessaan Ipswichin Ykkösliigan syövereistä kahdesti Valioliigaan. Viime kevään sarjanousun jälkeen McKennan akut olivat kuitenkin tyhjenneet ja hän erosi. Gary O’Neil ei ollut huono palkkaus McKennan seuraajaksi. Hän on kokenut valmentaja, joka uskoo kurinalaiseen ja varsin fyysiseen taistelujalkapalloon.

Ipswich tietää Valioliigassa kaudella 2024-2025 käytyään, mitä sarjapaikan säilyttäminen vaatii. Siksi Ipswich on käyttänyt kesällä joukkueen vahvistamiseen omiin resursseihinsa nähden kunnioitettavan määrän rahaa, 150 miljoonaa puntaa.

Abdoul Ouattaran, Julio Encison, Emersonnin, Abdul Fatawun, Kjell Scherpenin, Daizen Maedan, Sasa Lukicin ja Issa Diopin kaltaiset hankinnat tulevat tarpeeseen, mutta O’Neilin pitää olla melkoinen taikuri, jos hän pitää Ipswichin Valioliigassa. Ehkä siihen on pienen pieni sauma.

Hull

Hullin onneksi xG-idelogia on pelkkää jalkapallon tilastomatematiikkaa. Jos ei olisi, Hull olisi sijoittunut xG-pisteillä viime kaudella Mestaruussarjassa toiseksi viimeiseksi ja se olisi aloittanut tämän kauden Ykkösliigassa. Hull sijoittui kuitenkin Mestaruussarjassa kuudenneksi ja kahlasi nousukarsintojen kautta Valioliigaan.

Nousu ei johtanut mihinkään ilotulitukseen. Hullin oli pakko myydä kiiruusti pelaajia ja keventää palkkakuormaansa, jotta se olisi välttynyt pisterangaistuksilta.

Hull on vahvistanut joukkuetta tilikauden vaihdettua vajaalla 80 miljoonalla punnalla. Sen tähtihankinnat ovat 21-vuotias toppari Nobel Mendy ja maalivahti Konstantinos Tzolakis, jotka molemmat maksoivat Hullin rahoissa ennätykselliset 20 miljoonaa puntaa, Mendy jopa ylikin.

Puolustukseen vahvistaminen tulee tarpeeseen, sillä Sergej Jakirovićin kunnianhimoinen pelitapa maksoi toisessa päässä kenttää. Hull päästi viime kaudella Mestaruussarjassa 66 maalia, joka oli neljänneksi eniten koko sarjassa. Meno Valioliigassa on monta astetta julmempaa ja siksi Hull on tällä kaudella tekemättömässä paikassa säilyäkseen sarjassa.