Suomalaisessa jalkapallossa on ollut pitkään murheenkryyni – Veikkausliigasta ulkomaille siirtyvien pelaajien vaatimattomat siirtokorvaukset.

Suomessa on hehkutettu alle miljoonan euron siirtojakin merkittävinä tai jättiläismäisinä siirtosummina, kun muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta samanlaisia siirtosummia olisi pidetty taskunpohjakolikkoina.

Ruotsin ja Tanskan pääsarjoista on siirtosummia kirjaavan Transfermarktin mukaan myyty kummastakin yli sata pelaajaa suuremmilla siirtosummilla kuin Veikkausliigasta.

Kummassakin sarjassa tehtiin tänä kesänä myös uudet siirtosummaennätykset, kun Brighton maksoi Tukholman AIK:lle 27 miljoonaa euroa nigerialaisesta Zadok Yohannasta ja Coventry samaten 27 miljoonaa euroa FC Nordsjællandille ghanalaisesta Caleb Yirenkyinistä.

Norjan pääsarjassa on Transfermarktin mukaan myyty 90 pelaajaa suuremmilla siirtosummilla kuin Veikkausliigassa. Siirtoennätys Norjassa on 20 miljoonaa euroa.

Islannin pääsarjan kanssa Veikkausliiga painii samassa sarjassa, sillä Besta deild karlanin siirtoennätys on tanskalaisen FC Kööpenhaminan Íþróttabandalag Akranessille maksama 2,75 miljoonaa euroa Hákon Arnar Haraldssonista.

***

Suomalaisten seurojen ongelma siirtomarkkinoilla on moninainen.

Tunnettu pelaaja-agentti Marko Saranlinna on puhunut useaan otteeseen siitä, että suomalaisseurat ostavat ulkomailta päätepysäkkipelaajia eli liian vanhoja pelaajia, joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa. Esimerkiksi Allsvenskanin ennätysmyynti, Zadok Yohanna, on 19-vuotias ja Tanskan Superligan ennätysmyynti, Caleb Yirenkyi 20-vuotias.

Suomalaiset seurat eivät myöskään ole saaneet tehtyä omien nuorten pelaajien kanssa riittävän pitkiä sopimuksia, jotta heistä voitaisiin oikeasti vaatia kovemman luokan siirtosummia. Lisäksi miljoonan euron molemmin puolin liikkuvat siirtosummat ovat käytännössä kaikille suomalaisille seuroille jo niin isoja rahoja, että niistä on vaikea kieltäytyä.

Jopa suomalaisen jalkapallon suurin ja aiemmin myös kauneimmaksi kutsuttu HJK on kuitannut viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kahdesta pelaajasta, Topi Keskisestä ja Bojan Radulovićista, yli miljoona euroa – Keskisestä vuonna 2024 tasan miljoona euroa ja Radulovićista samana vuonna 1,4 miljoonaa euroa.

***

Tämä vuosi on antanut suomalaisille seuroille uudenlaista toivoa siirtomarkkinoilla.

KuPS on saanut jo kahdesta pelaajasta, Mohamed Tourésta ja Otto Ruopista, yli miljoonan euron siirtokorvaukset. Lisäksi KuPS kuittasi vuosi sitten yli miljoonaa euroa myös Matias Siltasesta.

Kolmikon siirroissa oli muutakin lupaavaa. Siltanen ja Ruoppi ovat KuPSin omia nuoria kasvatteja. Touré oli puolestaan Turun Palloseuran löytö guinealaisesta ASM Sangarédista. Hän ehti pelata Turussa vain viisi ottelua syyskaudella 2024, kunnes KuPS kaappasi hänet Kuopioon ja myi 19-vuotiaan nuorukaisen tämän vuoden helmikuussa tšekkiläiseen FC Viktoria Plzeňiin 1,5 miljoonalla eurolla.

Eivätkä positiiviset uutiset tähän lopu. Veikkausliigassa tehtiin aiemmin tällä viikolla kaikkien aikojen rahakkain siirto, kun Inter myi Ilari Kangasniemen 2,5 miljoonalla eurolla Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Ykkösliigassa, pelaavaan Leicesteriin.

Veikkausliigassa nähtiin tällä viikolla toinenkin mielenkiintoinen siirto, kun Jaron Herman Sjögrell siirtyi Interiin. Siirrosta nousi kohu, koska se tehtiin siirtoikkunan viimeisillä metreillä Jaron selän takana, mutta suomalaisen jalkapallon kannalta oleellinen asia oli, että Inter maksoi Sjögrellista siirtokorvauksen.

Suomessa on toki ennenkin pelaajat liikkuneet kesken sopimuskauden ja heistä on maksettu siirtokorvauksia, mutta valtaosa maan sisäisistä siirroista tehdään edelleen ilman siirtokorvauksia pelaajan sopimuksen päättymisen jälkeen. Kasvattajaraha joudutaan toki maksamaan, mutta se ei ole samanlainen siirtokorvaus, jota siirtokorvauksilla isossa maailmassa ymmärretään.

Ja lisää on luvassa. Suomalaissiirtojen ykkösasiantuntijaksi noussut  Eetu Ikola twiittasi lauantaiaamuna, että Ilveksen 18-vuotias suurlupaus Otto Tiitinen siirtyy Englannin Mestaruussarjassa pelaavaan Charltoniin. Siirto on aluksi laina, jossa on osto-optio.

🚨 Ilveksen keskikenttälupaus Otto Tiitinen (18) siirtyy tietojeni mukaan Mestaruussarja-seura Charlton Athleticiin. ✍️🇫🇮🏴󠁧󠁢󠁥󠁮󠁧󠁿

Lainasopimus osto-optiolla, lääkärintarkastus maanantaina. Tiitinen aloittaa reserveistä, josta kohti edustusjoukkuetta. 🔴🤝 — #Veikkausliiga #CAFC #Ilves pic.twitter.com/PmJPm2BmAE

— Eetu Ikola (@eetuikola) August 29, 2026

***

Kysymys ei ole siitä, että maailma olisi viime päivien positiivisten siirtouutisten jälkeen valmis. Kaukana siitä.

Jäälautat ovat kuitenkin selvästi lähteneet liikkumaan oikeaan suuntaan. Matka Ruotsin, Tanskan tai Norjan tasolle on edelleen pitkä, mutta suomalaiset seurat ovat selkeästi heräämässä, että selitysten aika siirtomarkkinoilla on ohi. Suomalaisseuroista tehtävistä pelaajamyynneistä halutaan ja niistä on saatava yhä suurempia ja suurempia siirtokorvauksia.

Kehitystä tukevat myös HJK:n ja KuPSin esimerkit, kuinka tärkeää seuroille on menestyminen eurocupeissa.

KuPS tienasi viime kaudella yli viisi miljoonaa euroa selviydyttyään ensimmäistä kertaa historiansa aikana Konferenssiliigan sarjavaiheeseen. Nyt se selviytyi sinne uudelleen ja voi tänäkin vuonna hankkia eurocupeilla yli viisi miljoonaa euroa.

Sen lisäksi, että eurocupit tuovat KuPSin kassaan kolmisen kertaa suuremmat tulot kuin mitä seuran pelaajabudjetti on vuodessa, eurocupeissa menestyminen näkyy myös siirtomarkkinoilla.

KuPSista lähti viime syksyn Konferenssiliigan sarjavaiheen peleissä pelanneesta joukkueesta peräti kymmenen pelaajaa ulkomaalaisiin seuroihin sarjavaiheen jälkeen. Kaikista lähteneistä pelaajista KuPS ei saanut siirtokorvausta, mutta ensimmäinen askel on, että on ostaja – ja toinen se, että siiroista aletaan saada siirtokorvauksia.

On mielenkiintoista nähdä, millaisiin numeroihin KuPSin tämän tilivuoden numerot päätyvät, kun mukaan lasketaan Tourén ja Ruopin myynneistä saadut 2,5 miljoonan euron siirtokorvaukset ja sen päälle Konferenssiliigan tulot alkuvuodelta ja Konferenssiliigan ja muiden eurocup-otteluiden tulot tämän kesän ja syksyn ajalta.

***

Kun UEFA julkisti perustavansa kaudesta 2021-2022 alkaen uuden eurooppalaisen cup-kilpailun, Konferenssiliigan, Suomessa uutinen kuitattiin monissa piireissä hymähdellen. Ketä kiinnostaa?

Konferenssiliiga ristittiin suomalaisen jalkapallon folkloressa jopa Ägä Cupiksi, koska HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti oli yksi keskeinen uudistuksen suunnittelija.

Riihilahti yritti – välillä ilmeisen epäuskoisena – takoa suomalaisten jalkapalloihmisten päähän, ettekö te ymmärrä, millaisesta game changerista Konferenssiliigassa on kysymys suomalaiselle seurajalkapallolle ja miksi Veikkausliigan mestaruuden voittamisen arvo räjähtää pilviin.

Nyt arvon ymmärtää jokainen – tai ainakin pitäisi ymmärtää.

Syksystä 2021 alkaen suomalainen seurajoukkue on selviytynyt eurocupien lohkovaiheeseen – HJK kolmesti Konferenssiliigassa ja kerran Eurooppa-liigassa, ja KuPS tämä syksyn mukaan lukien kahdesti Konferenssiliigassa.

Se on tarkoittanut täysin uudenlaisia rahavirtoja ja sitä, että Veikkausliigan kärkiseurojen vetovoima siirtomarkkinoilla on alkanut nousta. Niin siinä, millaisia pelaajia tänne on mahdollista hankkia kuin vähitellen myös siitä, millaisia siirtokorvauksia Veikkausliigasta myytävistä pelaajista voidaan vaatia.

Ymmärrän toki logiikan, miksi KuPS kierrätti pelaajia viime sunnuntain sarjaottelussa IFK Mariehamnia vastaan, mutta 2–4-kotitappiolla yhden ottelun ennen sunnuntaina voittaneelle sarjajumbolle voi olla vielä kallis hintalappu, jos se maksaa kuopiolaisille tämän kauden Veikkausliigan mestaruuden.

KuPS vastaa toki itse omista ratkaisuistaan, mutta pitäisikö Veikkausliigan olla myös hereillä ja tukea suomalaisten joukkueiden menestymistä eurocupeissa myös joustamalla ottelupäivistä?

Tässä olisi kuitenkin ollut kohtalaisen monta mahdollisuutta pelata KuPSin ja Interin liigaottelut myös muina päivinä kuin kahden Konferenssiliigan sarjavaiheen paikan ratkaisseen pelin välissä.