Vimpelin Veto lähtee hakemaan miesten Superpesiksen finaalipaikkaa erinomaisista hyökkäysasetelmista.

Joukkue voitti runkosarjan 19 pisteen erolla ennen Sotkamoa ja sen tilastot olivat vakuuttavia. Vimpeli löi Henri Puputin johdolla 65 juoksua enemmän kuin mikään muu joukkue ja se antoi sarjassa toiseksi vähiten juoksuja – vain kaksi vähemmän kuin Kouvola.

Vimpeli on hävinnyt koko kauden aikana tähän mennessä vain viisi ottelua ja se jäi runkosarjassa vain kerran ottelussa ilman pisteen pistettä – toukokuussa Kouvolassa. Välierissä vastaan tulevan Mansen Vimpeli kaatoi kesän aikana kaikissa kolmessa kohtaamisessa. Puolivälierissä Pattijoki meni nurin suoraan kolmessa ottelussa.

***

Vimpelin hurjin voima on sisäpelissä. Joukkue on löytänyt toimivan konseptin, jolla se on jyrännyt voitosta voittoon koko kauden.

Ykkösenä ja kakkosena pelaavat Mikko Vihriälä ja Aleksi Lassila ovat löytäneet mestaruuskauden 2022 loistonsa ja Elmeri Anttila on pelintekijänä eliittiluokkaa, vaikka onkin hakenut tällä kaudella turhankin innokkaasti läpilyöntejä. Myös kakkoskärki on ollut Mikko Kanalan johdolla teräksinen.

Vimpelin sensaatio on kuitenkin ollut lyöjäjokerina loistokauden pelannut Puputti, joka voitti runkosarjan lyöjäkuninkuuden 17 juoksun erolla ennen Mansen Jukka-Pekka Vainionpäätä ja Perttu Ruuskaa.

Puputin kova ja tarkka kumura on ollut kauden pelottavin ase pesäpallokentillä. Puputti on lyönyt kesän aikana jo seitsemän kunnaria ja Pattijoki-ottelut mukaan lukien yhteensä 97 juoksua. Keskiarvoksi muutettuna se on tarkoittanut 3,2 lyötyä juoksua ottelua kohden.

Toinen lyöjäjokeri Matias Rinta-aho on säestänyt Puputtia hyvin. Hän löi runkosarjassa 46 juoksua ja Pattijokea vastaan puolivälierissä kolmessa ottelussa kahdeksan juoksua. Etenijäjokerina pelanneesta Jere Saukosta on vanhoilla ja vetreillä päivillään kehittynyt myös kelpo kotiuttaja, sillä hän löi runkosarjassa kolme kunnaria ja 11 tavallista juoksua.

Ainoa kysymysmerkki Vimpelillä on Veeti Kortehiston pelikunto. Hän oli viimeksi kehissä yli kuukausi sitten runkosarjan ottelussa Pattijokea vastaan. Kortehistoa on paikannut velipoika Atte.

Vimpelin ulkopeli on ollut tällä kaudella odotettua parempaa. Lukkari Ville Soini on ottanut ison kehitysloikan yhdeksi Superin parhaista lukkareista. Aleksi Lassila ja Lauri Vihriälä ovat muodostaneet vahvan etukentän, linja on pelannut Kanalan ja Severi Lassilan johdolla vahvan kauden ja Mikko Vihriälä on löytänyt takakentällä Anttilan parina takavuosien varmuutensa.

***

Mansen tilanne on sen sijaan haastavampi. Viime kauden mestarijoukkue ei ole saanut missään vaiheessa kautta päälle samanlaista tappoiskua, jolla se nousi viime syksynä takamatkalta Suomen mestariksi.

Mansen mahdollisuus on kuitenkin sen potentiaalissa. Se pystyi myös vuosi sitten puristamaan kauden parhaat ottelunsa syksyn ratkaisupeleissä ja kampeamaan itsensä Suomen mestariksi.

Vaikka Jani Komulaisen paikan pelinjohtajana perineellä Altti-Jussi Ronkaisella ei ole samanlaista kokemusta ja näyttöjä hurjien painepaikkojen otteluissa, Ronkainen on myös saanut pesäpallo-oppinsa Sotkamossa ja edustaa pelinjohtajana uutta datasukupolvea.

Mansella sakkasi runkosarjassa yllättäen ulkopeli. Pudotuspeleihin selvinneistä joukkueista vain Pattijoki antoi Mansea enemmän juoksuja. Sisäpeli on sen sijaan ollut tutumpaa Mansea. Se löi runkosarjassa Vimpelin jälkeen toiseksi eniten juoksuja, keskimäärin 7,2 per ottelu, kun Vimpeli löi keskimäärin 8,7 juoksua ottelua kohden.

***

Mansellakin on omat kysymysmerkkinsä ennen Vimpeli sarjaa.

Niistä suurin on Perttu Olli. Manse kaavaili peluuttavansa Ollia syksyn ratkaisupeleissä polttolinjassa, mutta tiedot Tampereelta kertovat, että Olli olisi murtanut kätensä ottaessaan palloa kiinni avokämmenellä ja käsi olisi kipsattu. Olli voi pahimmassa tapauksessa olla sivussa loppukauden, mutta toisaalta Olli on sen verran hurjaluonteista sukua, että hän voi hyvinkin ilmestyä kentälle vaikka irvistys kasvoillaan.

Myöskään kokenut Juuso Myllyniemi ei pelanneet yhdessäkään puolivälieräottelussa Hyvinkäätä vastaan.

Ollia Manse kaipaisi etenkin sisäpelissä, mutta Myllyniemi ei ole päässyt tällä kaudella samanlaiseen vireeseen kuin aiempina vuosina.

Mansen kärki on kuitenkin edelleen vahva. Severi Tikkakoski meni runkosarjassa kentälle 60 prosentin tehoilla ja kakkosena pelaava Simo Vainikainen purki haastavan ykkösvaihdon 65,3 prosentin tehoilla. Kauden yllättäjä on kuitenkin ollut kolmosena paljon vastuuta saanut Tino Heikkilä, joka selvitti runkosarjassa kakkosvaihdon 66,0 prosentin tehoilla.

Manse saa myös hyvän kakkoskärjen, jonka veturina toimii paljon kärkimiehenä tällä kaudella pelannut Tomi Lehtonen.

***

Vimpelin tavoin myös Mansella on hurja lyöjäjokerikaksikko. Vaikka Vainionpää ja Ruuska eivät olleetkaan runkosarjassa aivan yhtä hyytävässä iskussa kuin aiempina vuosina, kaksikko on kuitenkin edelleen huippuvaarallinen. Ruuskalla on erinomainen raskas lyönti kolmospuolelle, mikä istuu hyvin Ruuskan entiselle kotiareenalle Vimpeliin. Vainionpää sai kumuransa kohdilleen runkosarjan lopussa, millä on iso merkitys Mansen kannalta.

Mansen kolmas huippuvaarallinen kotiuttaja, Antti Korhonen, on jäänyt kotiutusosastolla tällä kaudella sivuosaan. Vainionpää ja Ruuska saivat molemmat yrittää kotiutusta runkosarjassa yli 140 kertaa, mutta Korhoselle kotiutusyrityksiä siunaantui runkosarjassa vain 56 eli 0,8 kertaa jaksoa kohden. Korhonen löi saamistaan tilanteista miehen kotiin 63,0 prosentin tehoilla, mikä kertoo hänen vaarallisuudestaan.

Myös Aapo Komulaisen kotiutusprosentti oli yli 60 (63,6).

Komulainen on korvaamaton pelaaja ulkona. Hän aloitti kauden jälleen hitaammalla sykkeellä, mutta kauden tärkeimpien pelien alkaessa Komulainen on jälleen pelkkää jäätä.

Lehtonen ja Vainikainen muodostavat vahvan etukenttäparin eikä linjassa Myllyniemen poissaolo ole näkynyt Tino Heikkilän noustua suurempaan rooliin Tikkakosken ja Matias Paanasen rinnalle. Toma Heikkilä on myös pelannut tarvittaessa linjassa.

Takakentällä Valtteri Hämäläinen on paikannut hyvin Ollia hyvässä kehityskaaressa olevan Kaapo Mäkelän parina.

***

Vimpeli lähtee välieräsarjaan suosikkina. Sen pelaaminen on ollut koko kauden paremmassa ja selkeämmässä formussa ja vaikka Saarikenttä on tuttu myös Mansen pelaajille, erikoinen kotikenttä antaa Vimpelille kuitenkin lisäedun.

Vimpelin pelaajat tietävät, miten Saarikentällä pitää pelata ja miten valleille pitää leikata läpilyöntejä katkaistaessa. Tämä korostuu etenkin koppareiden pelaamisessa. Heidän on pelattava normaalia edempänä, mutta samalla varottava takaa lyötäviä läpilyöntejä, joita etenkin Puputti rakastaa lyödä.

Mansea ei kannata sen kokemuksen ja vaarallisten kotiuttajien vuoksi aliarvioida. Nyt sillä on kuitenkin iso haaste edessään, jos se haluaa edetä finaaliin ja pelata Suomen mestaruudesta.

Lisämausteen ottelulle antaa se, että Manse oli edellisen kerran tositoimissa viime viikon maanantaina ja Vimpeli tiistaina.  On mielenkiintoista nähdä, miten tauko on osattu käyttää hyväkseen vai onko mitenkään?

Menipä finaaliin kumpi joukkue tahansa, pesäpallolla on ottelusarjaan yksi suuri toive – juoksut. Jos niitä ei näiden joukkueiden iskiessä yhteen nähdä, pesäpallolla on silloin vakava ongelma käsissään.

Arvio: Vimpeli finaaliin.