Jacob Friis on nimennyt Huuhkajat Kansojen liigan neljään ensimmäiseen otteluun San Marinoa, Albaniaa ja Valko-Venäjää (kaksi ottelua) vastaan. Jukka, suora kysymys: oliko Friisiltä oikea ratkaisu jättää Matias Siltasen, Otto Ruopin ja Ilari Kangasniemen kaltaiset nuoret lupaukset Pikkuhuuhkajien käyttöön?

Kysymys on monisärmäinen.

Ensimmäinen asia on se, onko Friisillä ollut kanttia tehdä päätökset itsenäisesti.

Monissa maissa maajoukkueen päävalmentajat suojaavat itseään tekemällä ”sisäpoliittisesti” turvallisia tai soveliaita ratkaisuja – vai näkikö joku jotain järkeä esimerkiksi siinä, että Carlo Ancelotti valitsi Brasilian MM-joukkueeseen kesällä Neymarin ennen João Pedroa?

Jos Friis on itse aidosti sitä mieltä, ettei Siltasen, Ruopin tai Kangasniemen kaltaisten pelaajien taso riitä vielä valintaan Huuhkajiin, hyvä. Hänellä on oikeus, mutta myös velvollisuus tehdä sellaisia valintoja, joiden hän uskoo palvelevan Huuhkajien etua.

Toinen ääripää on se, että Friis kuuntelisi herkällä korvalla Palloliiton päättäjiä ja jopa kannattajia ja tekisi itsensä kannalta ”turvallisen” päätöksen.

Jos Albania pistäisi Huuhkajia pataan reilun kahden viikon päästä Olympiastadionilla, Friisiä ei pelastaisi se, että hän yrittäisi perustella tappiota nuorten pelaajien sisään ajamisella. Jos Huuhkajat häviäisi näillä nyt valituilla pelaajilla, hän voisi uskotella ja puolustautua sillä, että tätä parempia pelaajia Suomella ei ole.

Tässä tapauksessa en usko kumpaankaan ääripäähän, vaan niiden väliin jäävään vaihtoehtoon eli siihen, että Palloliitossa on istuttu saman pöydän ääreen ja pohdittu, mikä on Huuhkajien ja Pikkuhuuhkajien ja myös näiden nuorten pelaajien kannalta paras ratkaisu: se, että heidät nostetaan nyt Huuhkajiin vai se, että heidän avullaan yritetään selviytyä ensi kesäksi alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaukseen ja saada heille siellä isoja otteluita?

Pikkuhuuhkajat taistelee pääsystä ensi kesän EM-lopputurnaukseen ja vaikka lohkovoitto ja kisoihin suoraan vievän parhaan lohkokakkosen paikka ovatkin käytännössä karanneet, Suomella on kaikki saumat selviytyä jatkokarsintaan ja sieltä kisoihin.

Ymmärrän toki, että tässä tilanteessa houkutus ajatella Pikkuhuuhkajien etua ajaa miesten maajoukkueen ohi, mutta toisaalta juuri tässä on myös asian nurinkurisuus: Onko Pikkuhuuhkajien etu tärkeämpi kuin A-maajoukkueen etu?

En ota kantaa siihen, mitä tulee oikeasti tapahtumaan, mutta filosofisessa mielessä tällaisessa ajattelussa on omat vaaransa.

Jos tässä kohtaa kumarrettaisiin ennemmin Pikkuhuuhkajien Huuhkajien kustannuksella, se voisi räikeimmillään maksaa Suomelle sen, että Huuhkajat ei nousisi Kansojen liigassa B-tasolle ja mikä potentiaalisesti vieläkin tuhoisampaa, Huuhkajat olisi joulukuussa suoritettavassa kesän 2028 EM-kisojen karsintalohkojen arvonnassa kolmoskorin sijasta vasta neloskorissa, jolloin pääsy kesän 2028 EM-kisoihin muuttuisi entistäkin teoreettisemmaksi.

Kaiken lisäksi dilemma ei koske välttämättä vain tätä maaottelurupeamaa. Alle 21-vuotiaiden mahdolliset EM-jatkokarsintaottelut pelataan samaan aikaan marraskuussa toisen maajoukkuerupeaman aikaan, ja jos Pikkuhuuhkajat selviytyisi kesän 2027 EM-lopputurnaukseen, sen haluamat pelaajat pelaisivat keväällä ja kesäkuun alussa valmistavissa maaotteluissa, kun Huuhkajat pelaa samaan aikaan elintärkeitä EM-karsintaotteluita.

En ala kinata, onko eteenpäin menty vai ei, mutta Suomi on edelleen niin pieni ja äärirajoilla taisteleva jalkapallomaa, että maajoukkuetoiminnan tärkeimmän lippulaivan edun ja menestyksen suhteen ei ole vara tehdä minkäänlaisia kompromisseja.

Ideaalisessa maailmassa voitaisiin toki ajatella, että tässä mietitään pitkän tähtäimen strategiaa ja sitä, miten Suomella olisi mahdollisimman hyvä A-maajoukkue vaikkapa 2-3 vuoden päästä.

Siihen on kuitenkin vaikea uskoa, ja vaikka näin olisikin, kysymys kuuluisi silloin, kumpi palvelisi tuota tavoitetta paremmin – se, että Siltasen, Ruopin ja Kangasniemen kaltaiset pelaajat pelaavat Pikkuhuuhkajissa vai se, että heitä ajettaisiin askel askeleelta sisälle A-maajoukkueeseen?

Kolme ottelua isoilla minuuteilla Pikkuhuuhkajissa ei heidän kehitystään ratkaise eikä tuo siihen hirvittävästi lisäarvoa. Miesten maajoukkueeseen sisään ajaminen ja heille vastuun antaminen niissä otteluissa olisi potentiaalisesti paljon parempi korkeakoulu – ja jossain kohtaa heidän nostamisensa A-maajoukkueeseenkin tulee väistämättä ajankohtaiseksi.

Kansojen liiga alkaa joka tapauksessa syyskuussa. Miten Huuhkajille käy?

Oikeastaan tärkein kysymys on, miten Jacob Friisille käy. Friis oli Palloliitolta kovan luokan riskivalinta tammikuussa 2025 eikä tanskalainen ole millään tavoin vakuuttanut Huuhkajien luotsina.

San Marino Huuhkajien pitäisi nokkia miten päin tahansa, mutta Friisin kannalta kriittisiä mittareita ovat ennen muuta ottelu Albaniaa ja Valko-Venäjää vastaan.

Albanialla on edelleen jalkapallokääpiön haju vaatteissaan, mutta on muistettava, että se on selviytynyt 2000-luvulla kahdesti EM-lopputurnaukseen, viimeksi edellisissä kisoissa 2024. Lisäksi se selviytyi MM-kisojen karsinnoissa jatkokarsintaan.

Vaikka Albania on hävinnyt tänä vuonna kaikki neljä pelaamaansa maaottelua ja vaikka se hävisi kesäkuussa jopa Luxemburgille, Albania on erinomainen testi Friisin Huuhkajille.

Valko-Venäjä on enemmän kysymysmerkki, sillä siitä on tullut jalkapallomaailmassa Venäjän rinnalla spitaalinen. Se on toki saanut naarattua neljä harjoitusvastustajaa tänä vuonna, mutta Valko-Venäjä on silti arvoitus.

Friisin vähimmäisvaatimus Kansojen liigassa on lohkovoitto, jolloin Huuhkajat nousisi B-tasolle ja pääsisi EM-karsintojen arvonnassa kolmoskoriin.

Jos tässä ei onnistuta, silloin on katsottava, miten Pikkuhuuhkajille on käynyt. Jos heille on käynyt huonosti eli EM-kisapaikka on jäänyt saamatta, silloin on vain yksi vaihtoehto – pistää Friis luiskaan ja päästää Mika Lehkosuo viimeinkin irti.

Ja vaikka Pikkuhuuhkajat selviytyisikin EM-kisoihin, siinäkin vaihtoehdossa tärkeintä olisi ajatella A-maajoukkueen etua – eli tehdä sama ratkaisu.