Vimpelin Veto palasi neljän vuoden jälkeen Suomen mestariksi kaadettuaan Sotkamon Jymyn suoraan kolmessa ottelussa 3-0. Kolmas finaali Saarikentällä päättyi Vimpelin 2-0 (3-1, 3-1) -voittoon. Pekka, mikä teki Vimpelistä Suomen mestarin?

Vimpeli oli kokonaisuudessaan ilman muuta parempi joukkue niin koko kauden mitassa kuin tässä finaalisarjassa tämä kolmas finaali mukaan lukien.

Vimpelillä oli yksikertaiset leveämpi materiaali ja paremmat pelaajat, jotka myös onnistuivat kauden tärkeimmillä hetkillä.

Ero näkyi selvimmin siinä, että Vimpelillä oli kaksi tasavahvaa kärkeä. Oli täysin sama, kummalla kärjellä Vimpeli pelasi. Kaksi vahvaa kärkeä antoi sen sisäpeliin happea, kun Sotkamolla sisäpeli tukehtui, jos ykköskärki ei toiminut.

Vimpeli on tunnettu aina vahvana ja lyöntivoimaisena sisäpelijoukkueena ja sitä se oli tälläkin kaudella. Se teki tilanteita ja sen huiman kauden kruunasi Henri Puputin uskomaton kesä.

Puputti oli valtakunnan paras kotiuttaja, mutta hän toi Vimpelin joukkueeseen myös johtajuutta, henkistä selkärankaa ja taktista osaamista Jussi Parvin ja muun valmennusjohdon avuksi ja tueksi.

Merkittävä ero aiempiin vuosiin oli myös siinä, miten hyvä ulkopelijoukkue Vimpeli oli tällä kaudella. Vimpeli voitti 2010-luvulla mestaruuksia melko tavanomaisilla lukkareilla ja eihän vuoden 2022 mestarijoukkueenkaan lukkari Teemu Kinnunen ollut mikään huippulukkari.

Nyt Vimpelillä on sen sijaan huippulukkari, Ville Soini. Hän joutui vielä viime kaudella pelaamaan välillä Seinäjoella Ykköspesistä, mutta tällä kaudella hän nousi heittämällä Superin lukkarieliittiin ja oli yksi keskeinen tekijä Vimpelin mestaruudessa.

Muutenkin joukkueessa oli paljon onnistujia ja mikä vieläkin tärkeämpää, myös sellaisia pelaajia, jotka nostivat tasoaan tällä kaudella. Aleksi Lassila, Juho Heikkala ja Mikko Vihriälä ovat aiemminkin olleet hyviä pelaajia, mutta nyt he kaikki pelaisivat häikäisevän kauden.

Lassila oli pudotuspelien paras pelaaja, Heikkalasta on kasvanut ison roolin ratkaisupelaaja sisällä ja ulkona ja Vihriälä pelasi samanlaisen loistokauden kuin mestaruuskaudella 2022.

Sitten olivat nämä kolme uutta vastuunkantajaa, Lauri Vihriälä ja Kortehiston veljekset. Lauri Vihriälä sai jo viime vuonna roolia, mutta tällä kaudella hänen merkityksensä nousi entisestään. Kortehiston veljekset onnistuivat myös erinomaisesti ja toivat joukkueeseen paljon kaivattua nopeutta.

Mikko Kanalan, Elmeri Anttilan ja Severi Lassilan merkitystä ei tarvitsee erikseen korostaa, sillä sen tietävät kaikki. Myös Matias Rinta-aho nousi etenkin pudotuspeleissä elintärkeään rooliin toisena lyöjäjokerina.

Vimpeli pelasi loistavan kauden, mitä kuvaa mestaruuden lisäksi se, että se voitti kaikki yhdeksän pudotuspeliottelua ja hävisi koko kauden aikana vain viisi ottelua 43:sta.

Kenenkään ei tarvitse miettiä, voittiko Suomen mestaruuden tänä vuonna paras joukkue. Voitti, ylivoimaisesti paras.

Sanoit jo ennen kautta, että Vimpeli voi yllättää tällä kaudella kaikki ja viedä mestaruuden. Mihin perustit näkemyksesi?

Yksinkertaisesti siihen, millainen ja miten laaja materiaali Vimpelillä oli. Joukkueessa oli paljon taitoa, nopeutta ja potentiaalia, jonka Parvi ja muu valmennus saivat kaivettua esiin.

Sen voin rehellisesti myöntää, etten nähnyt ennen kautta, kuinka hurjan kauden Puputti tulisi pelaamaan, mutta se oli selvää jo keväällä, että Puputin merkitys tulee olemaan suuri. Näin suureksi tuskin kukaan osasi sitä ennakoida.

Mikä kaatoi Sotkamon mestaruuden?

Erot finaalisarjassa eivät olleet loppujen suuria. Esimerkiksi tässä kolmannessa finaalissa Vimpeli sai avausjaksolla kaksi ensimmäistä juoksua Sotkamon karkeiden räpylävirheiden seurauksena, mikä ratkaisi avausjakson.

Sotkamo ei kuitenkaan kaatunut finaalisarjassa ulkopeliinsä, vaan sisäpeliinsä. Kahdessa ensimmäisessä finaalissa sen ongelmana oli tilanteiden tekeminen ja sisäpelin tukehtuminen ykköskärjen ongelmien vuoksi.

Toinen ongelma oli kotiutukset. Esimerkiksi tänään Sotkamo sai 12 kolmostilannetta eli saman verran kuin Vimpeli. Vimpeli löi niistä kuusi juoksua, mutta Sotkamo vai kaksi.

Tässä kohtaa on pakko nostaa tikun nokkaa pelinjohtaja Iiro Haimin peluuttaminen. Suurin virhe oli siinä, kuinka surkealla tavalla hän käytti Roope Korhosta.

Roope on edelleen Sotkamon paras ja kylmäpäisin kotiuttaja, joka olisi pitänyt laittaa aina ensimmäisenä lyömään kriittisiä juoksuja, kun siihen oli tilaisuus. Nyt Roope katseli voimattomana kaarella kaikissa näissä finaaleissa, kun hänen edestään tilanteita lanattiin kuiviin.

Toki kysymys Sotkamon finaalisarjan tappiossa ei ollut vain Roopen sivuuttamisesta. Toinen iso ongelma oli se, ettei Sotkamo saanut ratkaistua kakkosen ongelmaa.

Se yritti kyllä löytää ongelmaan ratkaisun ja lähti pelaamaan tätä kolmatta finaalia kahdella kärjellä. Tänään tuli tilanteita, mutta ne tyssäsivät kotiutuksiin ja siihen, ettei Roopelle annettu hänelle kuuluvaa vastuuta.

Sotkamo ruuvasi myös ulkopeliään, varsinkin ensimmäisessä ja tässä kolmannessa finaalissa muuttamalla kuvioitaan jatkuvasti.

Vimpeli oli kuitenkin tehnyt hyvin kotiläksynsä. Se onnistui murtamaan Sotkamon ulkopelin kuviot ja vaikka Sotkamo saikin tänään tilanteita, Vimpelin takatilannepelaaminen oli Soinin ja Severi Lassilan johdolla tyrmäävän hyvää.