Puna-Mustat varmisti nousun Superpesikseen kaadettuaan Koskenkorvan Urheilijat suoraan kolmessa ottelussa 3-0. Harva uskoi Puna-Mustien nousuun Kannus-sarjan jälkeen. Pekka, mitä tapahtui?

Tässä on kaksi asiaa, mitä pitää kysyä – mitä tapahtui PuMun pelaamisessa ja mitä tapahtui Koskenkorvalle?

Ottelut Ykköspesiksen välierissä Puijoa ja finaalissa Kannusta vastaan olivat sellaisia esityksiä, että niiden perusteella PuMulla ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia Koskenkorvaa vastaan.

Toisin kuitenkin kävi. PuMu ja ennen kaikkea sen avainpelaajat ottivat sellaista roolia, joka heidän tasoisensa pelaajien kuuluukin ottaa.

Juha Puhtimäki pelasi lukkarina loistotasolla ja löi kolmessa ottelussa seitsemän juoksua 77,8 prosentin tehoilla. Puhtimäen onnistumisprosentit olivat muutenkin hulppeat, 75,0.

Lyöjäjokeri Nooa Hoikka löi kolmessa ottelussa kahdeksan juoksua ja Ville Veittikoski ja Kaapo Kalmari viisi juoksua mieheen.

Ulkona Kalle-Tapio Huusko oli Puhtimäen ohella toinen johtava pelaaja ja mailassakin hän purki kakkosvaihtoa 63,6 prosentilla. Juho Hacklinin paluu Koskenkorva-sarjaan oli myös iso asia, sillä hän tilkitsi Valtteri Savilahden parina takakentän.

PuMu pelasi näissä otteluissa pitkästä aikaa sillä tasolla, millä tuolla materiaalilla pitääkin pelata. Siinä ei sinällään ole ihmettelemistä. Ihmettelemistä on ennemminkin siinä, miksi PuMulla tuli välillä sellaisia notkahduksia kuin esimerkiksi ottelusarjassa Kannusta vastaan.

Tämän nousukarsinnan suurin ihmetyksen aihe oli kuitenkin se, mitä ihmettä Koskenkorvalle tapahtui niiden 18 päivän aikana, jotka jäivät voittoisan Alajärvi-sarjan päättymisen ja PuMu-sarjan aloittamisen väliin? Minne katosi se taisteleva, itseensä uskova ja rohkeasti pelannut yhtenäinen Koskenkorva?

Paineiden kestämisestä tuskin oli kysymys, sillä Alajärvi-ottelusarjassa pelattiin suorasta putoamisesta.

Jos Koskenkorva olisi pelannut samalla tasolla kuin runkosarjassa viimeisen kuukauden aikana ja Alajärveä vastaan putoamiskarsinnassa, olisimme satavarmasti nähneet nyt erilaisen PuMu-sarjan.

Koskenkorva oli kuitenkin valtava pettymys. Varsinkin toisessa PuMu-ottelussa se muistutti enemmän Suomensarjan joukkuetta kuin joukkuetta, joka pelasi tällä kaudella Superissa.

Koskenkorvalla joudutaan nyt miettimään, mitä seuraavaksi. Vuosi sitten nousu Superiin tuli jopa seurajohdolle yllätyksenä. Nyt putoamiseen oli varauduttu, vaikka varmasti Koskenkorvalla alettiin kesän aikana uskoa, että tässähän on mahdollisuus säilyäkin.

Helsinki nousee miesten Superpesis-kartalle ensimmäisen kerran sitten kesän 1998, jolloin Kaisaniemen Tiikerit kaatui omaan mahdottomuuteensa. Miten tervehdit PuMun omaa nousua pääsarjaan 52 vuoden tauon jälkeen?

Jokaisella on oikeus tuntea sympatiaa mitä tahansa seuraa kohtaan, mutta kyllähän PuMun nousu Superpesikseen on pesäpallon etu.

PuMun nousu lisää näkyvyyttä pesäpallolle sen suurimmalla potentiaalisella markkina-alueella, pääkaupunkiseudulla ja ylipäätään Etelä-Suomessa. Me olemme nähneet jo Mansen kohdalla, miten koko pesäpallo on saanut lisää positiivista tuulta taakseen Tampereen kokoisen suurkaupungin noustua miesten Superiin.

PuMulla on totta kai vielä paljon tekemistä, mutta potentiaali Helsingissä on täysin eri luokkaa kuin vaikkapa Koskenkorvan kaltaisen seuran takana.

Stadionolosuhteet eivät ole vielä Helsingissä huippuluokkaa, mutta kuten Tampereella on nähty, aika korjaa monta asiaa. Helsinkiin tulee jossain kohtaa vuorenvarmasti uusi stadionin ja ennemmin tai myöhemmin myös yleisömäärät PuMun otteluissa alkavat olla sellaisia kuin ne voivat ja niiden pitää helsinkiläisen seuran kotiotteluissa olla.

Pesäpallo ei ole myöskään vieras ilmiö Helsingissä. Itse asiassa pesäpallo oli pitkään helsinkiläistä urheilua, kunnes se lähti leviämään muualle maahan. On myös hyvä muistaa, että Roihuttaret on pitänyt Helsingin lippua yllä Superin kartalla naisten puolella, ja jokainen on nähnyt, millainen ilmiö Roihuttarien ympärille on viime vuosina kehittynyt Itä-Helsingissä.

Hyvää PuMun nousussa on myös se, että se tapahtui pelaamalla eikä minkään kabinettiveivauksen seurauksena, josta siitäkin ehdittiin jo kuiskia.

Nyt nousu on saavutettu ja seuraava askel PuMulla on juurtua Superpesikseen. Siihen on erinomaiset mahdollisuudet. PuMun nykyinen joukkue on rakennettu pitkälti Superissa jo pelanneista pelaajista ja kun joukkueeseen aletaan lisätä tänä syksynä Petteri Alasen, Mikko Vihriälän, Valtteri Luoman ja Aku Kettusen tasoisia vahvistuksia, PuMu voi taistella jo ensi kaudella jopa pudotuspelipaikasta jossain sijoilla 8–10.