Valioliigan barometri 1/4

Mestari

Valioliigan tämän kauden mestariksi on vain yksi ehdokas. Esimerkiksi Opta antaa Arsenalin mestaruuden todennäköisyydeksi 74,9 prosenttia. Lukema on tässä vaiheessa kautta poikkeuksellisen korkea.

Arsenalin mestaruuden perustana on kaksi kivijalkaa:

Ensimmäinen on Mikel Artetan organisoima inhorealistinen pelitapa, joka minimoi vastustajien saamat maalipaikat. Esimerkiksi Liverpool jäi ensimmäinen kerran mittaushistorian aikana Anfieldilla ilman yhtään laukausta maalia kohti, kun Arsenal haki 1–0-vierasvoiton. Arsenalin pelin rakenteet ovat kunnossa eikä peli vuoda missään kohtaa.

Toinen kivijalka on joukkueen materiaali. Arsenalilta on puuttunut koko syksyn yksi maailman johtavista toppareista, William Saliba, mutta sitä on hädin tuskin huomannut. Moni ihmetteli kokeneen Ezri Konsan ostamista kesällä, muttei ihmettele enää. Myös Noni Madueke – jonka hankkimista ihmeteltiin vuosi sitten – on paikannut erinomaisesti loukkaantunutta Bukayo Sakaa.

Arsenal on voittanut kymmenestä ensimmäistä liigaottelustaan yhdeksän. Se on jo nyt ylivoimainen mestarisuosikki, mutta Arsenal haluaa vielä vahvistaa hyökkäyskalustoaan. Arsenal yritti ostaa kesällä uuden hyökkääjän ja vasemman laitahyökkääjän. Kesä meni ilman himoittuja vahvistuksia, mutta tammikuu tulee ja silloin kala voi jälleen liikkua.

Ihme ja kumma

Valioliiga-kauden ehdoton komeetta on ollut Brighton. Se on voittanut seitsemän ottelua ja on Valioliigan kakkospaikalla, viiden pisteen päässä Arsenalista. Brighton on tehnyt Valioliigassa eniten maaleja, 26, ja luonut eniten huippupaikkoja, 27. Se on myös päästänyt toiseksi vähiten maaleja Arsenalin jälkeen, 7.

Brighton menetti kesällä kaksi isoa avainpelaajaa, Jan Paul van Hecken ja Carlos Baleban. Kesän hankinnat olivat kuitenkin jälleen erinomaisia. Pascal Gross on luonut eniten maalipaikkoja koko Valioliigassa ja Luka Vušković nousee ryminällä maailman topparieliittiin.

Brighton tunnettiin jo viime kaudella aggressiivisesta korkeasta prässistä. Päävalmentaja Fabian Hürzeler on keskittynyt tällä kaudella entistäkin tarkemmin siihen, mitä tapahtuu riistojen jälkeen ja kuinka nopeasti riistojen jälkeen luodaan maalipaikka.

Puolustus on myös hyvin organisoitu ja roolitettu, ja vaikka Brightonin linja pelaa korkealla, sen murtaminen on ollut vaikeaa.

Brightonin haaste on siinä, miten paljon se pystyy kehittämään pelaamistaan kauden aikana, kun vastustajat oppivat pelaamaan paremmin Hürzelerin pelitapaa vastaan. Jalkapalloromantikkojen kuuluisi sanoa, että jalkapallossa kaikki on mahdollista, mutta mitään uutta Leicesteriä Brightonista ei tule. Paikka ensi kauden Mestarien liigassakin olisi jo sensaatio – joskin mahdollinen sensaatio.

Arsenalin haastajat

Arsenalin toisen peräkkäisen liigamestaruuden tiellä on kaksi estettä, Liverpool ja Chelsea. Kummankaan pelaaminen ja tulokset eivät ole olleet vielä priimaa, mutta Andoni Iraolan ja Xabi Alonson prosessit ovat vasta alkumetreillä.

Liverpoolin heikkous on edelleen sen puolustus.  Valioliigassa sen verkkoon on tehty 10 ottelussa 10 maalia, mikä on vielä säällinen luku, mutta Mestarien liigassa sen verkko on soinut neljässä ottelussa jo 10 kertaa. Alexander Isakin syyskunto on iso plussa, mutta Iraolalla on edessään isot talkoot, jos hän haluaa saada Liverpoolin puolustuksen aidosti pitäväksi.

Chelsean puolustus on vieläkin haavoittuvaisempi, sillä sen verkkoon on tehty Valioliigassa jo 16 maalia. Linja ei vakuuta, mutta suurin ongelma on maalipuiden välissä. Robert Sánchez laitettiin jo lankulle eikä hänen tilalleen hankittu Emiliano Martínez vakuuttanut ennen loukkaantumistaan.

Hyökkäyspelaamisensa Chelsea ei kaadu, mutta puolustukseensa se voi vielä tovin aikaa kaatua.

Kummatkin ovat kiinni Mestarien liiga -paikoissa.

Tapaus Manchester City

Manchester City aloitti kautensa seitsemällä peräkkäisellä voitolla, kunnes putki vaihtui kolmeen peräkkäiseen tappioon.

Ensimmäinen ongelma on tuttua Enzo Marescaa. Maresca piti Leicesterissa ja Chelseassa kiinni härkäpäisesti omasta pelitavastaan eikä ruuvannut sitä kauden edetessä riittävästi, vaikka vastustajat oppivat pelaamaan Marescan pelitapaa vastaan. Leicester menetti 17 pisteen johtonsa Mestaruussarjassa ja Maresca oli hilkulla saada potkut. Chelsea sukelsi viime kaudella samalla tavalla, kunnes peli vihellettiin poikki tammikuussa.

Nyt ollaan saman dilemman äärellä. Esimerkiksi Nottingham puhkoi Manchester Cityn puolustuksen mennen tullen. Forestin maaleista olisi helppo syyttää Marc Guéhia tai Joško Gvardiolia, mutta onko ongelma yksittäisissä pelaajissa vai siinä, miten Maresca on rakentanut koko puolustuskonseptin?

Toinen ongelma on syvempi ja vakavampi. Manchester Cityn todettiin syyllistyneen yhtä vaille kaikkiin väitettyihin syytöksiin kuuluisassa 115 casessa. City on valittanut riippumattoman paneelin päätöksestä, mutta ennuste on synkeä. Jos mitään ihmettä ei tapahdu, City putoaa tämän kauden päätteeksi Valioliigasta ja pysyy alasarjoissa 2-3 vuotta.

Se ei voi olla vaikuttamatta pelaajiin ja koko seuraorganisaatioon. On jopa väitetty, että Cityssa tiedettäisiin jo, mitä tuleman pitää. Tätä taustaa vasten kolmessa peräkkäisessä liigatappiossa voi olla kysymys muustakin kuin vain Marescasta.

Mestarien liiga -paikat

Arsenal vie yhden Valioliigan viidestä todennäköisestä paikasta ensi kauden Mestarien liigassa. Liverpool ja Chelsea ovat vahvimmat ehdokkaat kahdelle seuraavalle paikalle. Sen jälkeen maailma on avarampi.

Brightonilla on mahdollisuudet ottaa yksi paikoista, sillä jos ja kun Manchester City saa massiivisen pisterangaistuksen, käytännössä tämän kauden kuudenneksikin paras seura pääsee ensi kaudeksi Mestarien liigaan.

Mestarien liigan paikoista on taistelemassa myös Aston Villa, jonka pelillinen prosessi paranee koko ajan nihkeän kauden avauksen jälkeen. Sama pätee Tottenhamiin. Sekin on tulossa kovaa vauhtia karsean alkukauden jälkeen. Roberto De Zerbi on saanut viimeinkin ajettua pelitapansa perusteet Tottenhamin pelaamiseen ja jos ja kun Spurs vahvistaa joukkuetta vielä tammikuussa, Pohjois-Lontoon valkoisellekin puolelle saattaa keväällä riittää valoa.

Kaikki eivät viisipaikkaiseen UCL-junaan mahdu. Kuka siis jää kuusikosta rannalle? Arsenal ei missään oloissa, tuskin myöskään Liverpool. Myös Chelsea ottaa yhden paikan, jos seura ei ala sekoilla Alonson erottamisen kanssa.

Kun yksi on pakko karsia, olkoon se Brighton – pitkälti siksi, että vastustajat oppivat pelaamaan koko ajan paremmin Brightonin pelitapaa vastaan ja keväästä voi tulla etelärannikolla pitkä.

Tapaus Manchester United

Kauden suurimmasta katastrofista ei synny minkäänlaista väittelyä. Manchester United on saanut tällä kaudella juuri sitä, mitä se tilasi tehdessään viime kauden jälkeen Michael Carrickin kanssa pysyvän sopimuksen.

Manchester Unitedin ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin Carrickissa, mutta se ei vapauta Carrickia vastuusta. Unitedin nykyisellä joukkueella pitäisi pystyä takomaan kovempaa tulosta ja sen pelaamisen pitäisi olla paremmin organisoitua. Carrickin osaamisen rajat valmentajana ovat tulleet vastaan samalla tavalla kuin ne tulivat Middlesbroughissa.

Viimeiset tiedot Old Traffordilta kertovat, että Carrickin potkut ovat enää ajan kysymys ja ilmoitus potkuista voi tulla minä hetkenä hyvänsä, todennäköisesti keskiviikkona.

Sen jälkeen edessä on vielä suurempi päätös – kenestä seuraaja?

Mitään järkevää ja ammattimaista valintaprosessia Old Traffodilla on turha odottaa, mutta voihan hatusta nousta vahingossa voittavakin arpa – aivan, kuten tapahtui tasan 40 vuotta sitten, kun United palkkasi managerikseen muuan Alex Fergusonin Aberdeenista.

Fergusonin tarinan opetus ei ollut se, että hyvän managerin voi palkata vahingossa. Suurin opetus oli, että loistava manageri voi parantaa oman osaamisensa ja vaikutusvaltansa kautta koko sairaan seuran.

Manchester Unitedin ei kannata palkata Carrickin seuraajaksi Mikki Hiirtä, vaan manageri, joka saa oman toimintansa ja arvovaltansa kautta koko seuran organisoimaan toimintansa ja rakenteensa uudelleen.

Jos Carrickin seuraaja olisi Gareth Southgate tai Mauricio Pochettino. Moni asia muuttuisi paremmaksi, teoriassa jopa sekin, että Carrickin seuraaja saisi muutettua koko seuran kurssia.

Mutta onko seurajohto oikeasti valmis kuuntelemaan jotain muuta kuin itseään?

Sopii epäillä, että niin syvällä ei vielä olla. Kun Manchester United putosi edellisen kerran pääsarjasta keväällä 1974, moni asia muuttui ja korjaantui Old Traffordilla. Tarvittaisiinko myös nyt samanlainen shokkiherätys?

Putoajat

Ennen kautta ennuste oli, että kaikki kolme nousijaa, Coventry, Hull ja Ipwich, lähtevät kauden päätteeksi. Kun alkukauden huuma on kaikonnut, ennustetta ei tarvitse muuttaa.

Kaikkien kolmen joukkueen ydinongelma on sama: niiden materiaali ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä Valioliigaan.

Ipswichin pelaamisessa on ollut Gary O’Neillin alaisuudessa järkeviä pragmaattisia merkkejä. Myös Hullin päävalmentaja Sergej Jakirović osaa organisoida Hullin pelaamista, mutta materiaali loppuu auttamatta lyhyeen. Coventryn ongelmana on materiaalin lisäksi se, että Frank Lampard on kuin Scott Parker – hyvä valmentaja Mestaruussarjaan, mutta huono Valioliigaan.