Huippulahjakas Samuli Samuelsson antoi Jyväskylässä vasta myrskyvaroituksen
Yleisurheilun suurin muutos näky Samuli Samuelssonin askeleen lennossa. Mutta myös monessa muussakin kohdassa piristynyttä lajin suomalaista ilmettä.
@JariKupila
Samuli Samuelsson teki upean comebackin kellottamalla Jyväskylän Motonet GP:ssä vuosikausiin parhaan suomalaisajan miesten 100 metrillä. Tommi Hartosen SE-aika on enää 0,07 sekunnin päässä. 10,28 on kaiken viime vuosina Samuelssonin kohdalla nähdyn – tai oikeastaan näkemättä jääneen – jäljiltä hurja suoritus.
Mutta ei se loppujen lopuksi mikään iso ihme ole.
Samuelsson tiedettiin huippulahjakkuudeksi jo juniorina. Askel pyörii kauniisti ja tehokkaasti, kyky juosta maksimaalisella tasolla rennosti on luontainen. Ja kun jo kolme kesää sitten pamahti tauluun junnu-SE 10,30, ei oikeastaan ole mitään syytä hämmästellä tämän kesän vauhtia.
Nyt Samuelsson on vain palannut sille kehityskäyrälle, jolle hän kuuluukin. Hänen kehossaan on paukkuja paljon nyt nähtyä parempaankin. Eikä ikää ole vieläkään, kaikkien kasvattavien kokemusten jälkeenkään, kun 25 vuotta.
Yleisurheilu on laji, jossa on paljon lahjakkaita urheilijoita, mutta kovin usein lahjakkuutta ei saada esiin. Tulee loukkaantumisia, tulee kohtalokkaita harjoittelun virheitä. Toisinaan motivaatio vain hiipuu.
Kun toimitaan lajissa, joka perustuu äärimmäisten tehopiikkien tuottamiseen, pienikin kokonaisuuden epätasapaino saa, etenkin aikuistumisvaiheessa olevien urheilijoiden kohdalla, suoritustason helposti romahtamaan. Ja jos tuijotetaan vain tulosta, ei sen takana olevaa kokonaisuutta, urheilija alkaa helposti näyttää huonommalta kuin oikeasti onkaan.
Harmillisen usein se tuottaa hätäisen johtopäätöksen siitä, että lahjakkuus on hukattu, että ura oli tässä. Lajiperinteessä on ollut taipumusta turhaan perfektionismiin, jossa panikoidutaan uran ensimmäisten todellisten hankaluuksien kohdalla.
Ei osata nähdä, että tie huipulle on mutkia täynnä, että takaiskut ovat sittenkin asia, jotka kuuluvat urakaaren kokonaisuuteen. Että niistä voi ottaa opiksi, jopa voimaantua. Se, että palapeli menee joskus sekaisin, ei tarkoita että käsissä olisi väärät tai huonot palaset.
Onneksi juuri tässä asiassa on alkanut viime aikoina näkyä selkeää muutosta. On alettu nähdä asioita hieman suhteellisuudentajuisemmin.
Annimari Kortteen paluu radoille, ja nousu pika-aitojen huipulle,täysin toivottomalta näyttäneessä tilanteessa, taisi olla jonkinlainen herättäjä.
Moni muukin on alkanut oppia suhtautua uransa hankaliin hetkiin toisin.
Samuli Samuelsson ja hänen loistoaikansa 10,28 on tästä loistava osoitus. Tämän juoksijan ura on kaikea muuta kuin ohi, nyt se vasta toden teolla alkaa. Nyt käsillä olevista lähtökohdista on kaikki edellytykset jatkaa 10,20 alle painuviin aikoihin – ja minkä upean näkymän tämä avaakaan 200 metrille, joka kuitenkin tarjoaa Samuelssonin askeleelle parhaan edellytyksen loistaa.
Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että Samuelssonin kaltaisia esimerkkejä on nyt muitakin. Moni muukin suomalainen yleisurheilija on kääntänyt koronatalven aikana vaikeutensa vahvuudeksi. Elina Lampela seipäässä, Samuel Purola pikajuoksuissa, Kristian Pulli pituudessa… ja pikkukolhuistaan viime viikkoina kärsineet Oskari Mörö ja Wilma Murto kuuluvat samaan listaan. Kun kisakausi kunnolla pääsee nyt vauhtiin, on heinäkuun aikana odotettavissa iso nippu uusia henkilökohtaisia ennätyksiä. Osa niistä tarkoittaa myös Suomen ennätyksiä.
Tilaa ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” -kirja ja Elmo-lehti huippuedulliseen yhteishintaan tästä tai pelkkä kirja tästä!
Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä.