Veikkausliigassa on alkukauden aikana nähty useita korkealta prässääviä joukkueita. Esimerkiksi KuPS, HJK ja Inter ovat näyttäneet, että on erilaisia tapoja prässätä, joissa kaikissa on vahvuuksia ja heikkouksia. Näyttäisi siltä, että yhä useampi joukkue haluaa paineistaa vastustajaa ahkerammin kuin viime kaudella.

Interin vartiointiprässi

Inter on aloittanut kauden odotetun hyvin. Se sai valtavan buustin kaudelleen, kun se kaatoi kotonaan suurimman mestarisuosikin, eli HJK:n.

Pelin isoin taktinen asia oli Interin prässi, minkä takia HJK syötti pallot omille alle 80 prosentin tarkkuudella. HJK ei saanut rakenteluaan toimimaan normaalilla tavalla, koska se ei keksinyt lääkkeitä Interin prässin avaamiseen.

Interin prässin avain on vahva orientoituminen vartiointiin. Sen 3-4-3-muoto taipui esimerkiksi HJK:ta vastaan niin, että joka puolella kenttää oli pelaaja vastaan pelaaja-asetelma. Inter ei pelännyt jättää HJK:n nopeaa kärkikolmikkoa kolmen topparinsa kanssa isolle alueelle, sillä Interin prässipelitavassa luotetaan, että se hoitaa alueelliset tasatilanteet.

Inter pystyy horjuttamaan etenemissyöttöjen laatua sen verran, että sen topparit ovat vahvoilla, kun vastustajan hyökkääjien selät ovat kohti menosuuntaa. Kun Interin pelaaja jättää oman vartioitavansa ja paineistaa vastustajan maalivahtia, muodostaa tämä taitavasti peittovarjon itsensä taakse. Interin pelaajat pystyvät siis paineistamaan palloa ja syömään samalla liikkeellään yhden syöttösuunnan pois.

Näin maalivahdin hyödyntämisen etu neutralisoidaan.

HJK ei pystynyt muodostamaan vapaita pelaajia pallonhallinnassaan. Tällaista prässiä vastaan onkin vaikeaa löytää vapaita pelaajia.

Siksi sitä vastaan kannattaa tehdä paikanvaihtoja sekä syöttää target-syöttöjä, joiden jälkeen peliä voidaan jatkaa kolmannelle pelaajalle suuntautuvilla seinillä. Interin ylimpiä pelaaja voi yrittää ohittaa esimerkiksi maalivahti-keskikenttä-toppari kolmioilla, jolloin paineistavien pelaajien peittovarjot murskataan.

Myös suorat pallot vastustajan puolustuslinjan selustaan voivat horjuttaa vartioinnin kautta prässäävää joukkuetta. Myrkkyä voi myös olla, jos pallolliset pelaajat pystyvät ohittamaan oman vastustajansa, sillä silloin vartioinnin kautta prässäävä joukkue joutuu paikkaamaan ohitettua pelaajaa.

KuPSin ajoittainen Liverpool-kopio

KuPSin prässi ei ole käsien käyttöineen ja peliasentoineen niin täsmällisesti organisoitu kuin Interin prässi, mutta se on alkukauden aikana toiminut silti kohtalaisesti. Päävalmentaja Arne Erlandsen on selvästi katsonut Liverpoolin pelejä, sillä prässissä on vastaavia mekanismeja, vaikka KuPS vaihteleekin muotoaan pelistä toiseen.

KuPSin vahvat ja nopeat pelaajat aiheuttavat harmaita hiuksia vastustajille.

KuPSin keskikenttäpelaajien pitääkin osata juosta vahvasti kentän leveyssuunnassa, sillä sen aluepainotteinen prässi lähtee liikkeelle useimmiten 4-3-3-muodossa. Joukkue prässää kolmessa linjassa. Laitapelaajat iskevät hyökkääjän ohella hanakasti vastustajan toppareihin.

Periaatteessa vastustajan laitapuolustajat jäävät vapaiksi, mutta ongelma on pallon toimittaminen sinne. Jos KuPSin keskikenttäpelaajat osaavat puolittaa tiloja, ennakoida vastustajan seuraavia syöttöjä ja liikkua oikea-aikaisesti kentän leveyssuunnassa, voi se iskeä painetta ”vapaille” laitapuolustajillekin.

Honkaa vastaan KuPS puolusti enemmänkin 4-2-3-1-muodossa, kun Urho Nissilä merkkasi Hongan alatimantin kärjen eli pelintekoalueella viihtyneen keskikenttäpelaajan.

Honka sai tämän prässipelitavan heikkoudet esille ihan kohtalaisesti, sillä Honka löysi ajoittain mukavasti omat wing-backinsa, joille KuPS:lla ei ollut täysin suoraa vastustajaa.

Näyttäisi, että jos KuPS:ia vastaan pallonhallintaa saadaan vähänkin kentän leveyssuunnassa, voi KuPS:n keskikenttäpelaajien jalat väsyä. KuPS vetäytyykin tiiviiseen 4-1-4-1-, tai 4-5-1-blokkiin, jos sen prässi puretaan. Sieltä voi olla aika hapokasta pumpata uudestaan ylös.

KuPS:n prässissä on vielä paljon organisoinnillisia kysymyksiä, mutta selväksi on tullut, että vastustajan toppareihin isketään laitahyökkääjien toimesta ahkerasti.

HJK:n 4-3-3

HJK haluaa paineistaa vastustajaa ylhäällä, sillä sen ennakkosuosikkiasema jopa vaatii sitä. Jos HJK pystyy prässillään nostamaan pelin tempoa kontrolloidusti, niin se on vahvoilla. Kun pelin tempo nousee, tulevat HJK:n nopeus ja taito esille.

HJK:n muoto on nykyisin trendikäs 4-3-3-muoto, mutta sillä on karvan verran organisoidummat mekanismit kuin KuPSilla.

HJK:n nopeat laiturit Atomu Tanaka ja Riku Riski pomppivat aggressiivisesti toppareihin, jolloin HJK:n keskikenttäpelaajien on oltava valmiina puolittamaan koko kentän leveys ja pomppimaan leveyteen.

Kauden aikana on tosin nähty myös sitä, että HJK:n laituri seuraa vastustajan laitapuolustajaa neutralisoiden tämän pelistä pois, kun toinen ylemmistä keskikentistä pomppa vastustajan toppariin. Näin ollen HJK:n prässin muoto on enemmänkin ajoittainen 4-2-2, kuin 4-3-3 tai 4-1-4-1.

HJK:lla on ollut alkukauden aikana prässissään kaksi haastetta.

Ensimmäinen on se, että sitä vastaan vedetään paljon pitkää palloa maalivahdilta kohti sen puolustuslinjaa. Näin teki esimerkiksi FC Haka, joka minimoi näin oman kenttäalueen menetyksensä. HJK ei siis saa prässiään käyntiin, jos vastustaja vain ylittää sen prässin.

Toinen ongelma on Lucas Lingman. Lingmanin prässivaikutus ei ole lähelläkään esimerkiksi KuPSin Urho Nissilän tai Ville Saxmanin vastaavaa. Lingman ei osaa ennakoida, eikä riistää palloja. Hän on tällä kaudella hävinnyt kaksinkamppailuistaankin reilusti yli puolet. Siinä on kenties Lingmanin pelaamisen isoin kehityskohde – pallon riistäminen ja prässivaikutus.

HJK:n tulee kehittää prässiään ja saada keskikenttänsä ennakoimaan paremmin peliä, jos se haluaa hyvin palloa hallitsevilta Interiltä ja FC Hongalta riistoja.