Joensuun Maila katkaisi Sotkamon Jymyn kymmenen ottelun voittoputken Hiukassa tiistaina puhtain 2-0 (8-2, 6-5) -lukemin. JoMa on pelannut nyt kaksi ottelua Jymyä vähemmän ja kaksikon ero on enää kuusi pistettä, joten kautensa kompuroiden aloittanut Joensuu voi rästiottelunsa voittamalla nousta Sotkamon kanssa jopa tasapisteisiin.

Tiistain ottelu oli tasollisesti erinomainen, mutta ottelun mielenkiintoisin kysymys oli kuitenkin filosofinen – se, miten Joensuu pelaa sisäpeliä verrattuna Sotkamoon.

Joensuu teki viime syksynä monien mielestä yllättävän ratkaisun, kun se luopui toisesta huippujokeristaan Juha Niemestä. Ratkaisun takana oli mielenkiintoinen muutos Joensuun ajattelutavassa. JoMa luopui uuden pelinjohtajansa Mikko Korhosen johdolla perinteisestä kahdella lyöjäjokereilla pelaamisen mallista, ja lähti laajentamaan kotiutusvastuuta. Joukkueelle ei ole enää yhtä huippuvahvaa kotiutusnyrkkiä, vaan kotiuttajana voi olla jopa yllättävältä kuulostavia pelaajia.

Tämä näkyi hyvin tiistaisessa Sotkamo-ottelussa. Huippukärki Konsta Kettunen pelasi numerolla viisi ja löi peräti kolme juoksua. Huippuvireessä oleva lyöjäjokeri Aleksi Rautiainen löi toki viisi juoksua ja oli joukkueen tehokkain kotiuttaja, mutta Joensuulla juoksuja löi tiistaian peräti seitsemän pelaajaa, kun Sotkamon seitsemästä juoksusta jokerit – Roope Korhonen, Lauri Rönkkö ja Kalle Kuosmanen – löivät kaikki juoksut. Kaiken lisäksi Joensuulta puuttui ottelusta Lauri Kivinen, joka pystyy myös lyömään miestä kotiin.

Kaksi kovaa kärkeä

Joensuun laajaan kotiutusvastuuseen liittyy toinenkin Sotkamosta poikkeava pelifilosofinen ero. Joensuu saa ainoana joukkueena rakennettua kaksi huippuvahvaa kärkeä ja se myös pelaa kahdella kärjellä. Joensuun vaarallisuutta ja vahvuutta lisää se, että uusi kärki voi käynnistyä useammasta kohtaa lyöntijärjestystä.

Sotkamo pelaa sen sijaan sisäpeliä perinteisemmällä kaavalla. Sillä on huippuluokan ykkösnyrkki, johon Konsta Kurikka mukaan lukien kuuluu viisi pelaajaa. Sen lisäksi sillä on kaksi vahvaa lyöjäjokeria, Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö.  Sotkamo on hionut kärkensä ja kotiutusosastonsa pelaamiseen huippuunsa, mutta avainkysymys kuuluu, miten pitkälle se riittää?

Kauden alku on osoittanut, että Sotkamo tekee takuuvarmasti jaksossaan 3-5 juoksua. Kun juoksumäärän päälle pannaan Sotkamon hyvä ulkopeli, juoksumäärät riittävät lähtökohtaisesti kaikkia muita joukkueita vastaan – mutta ei välttämättä Joensuuta ja Kouvolaa vastaan.

Tästä oli kysymys myös tiistaina. Sotkamo teki Joensuun vahvasta ulkokentästä tiistaina yhteensä seitsemän juoksua, mikä on kova suoritus, varsinkin, kun juoksut tulivat hyvillä lyönneillä.

Seitsemän juoksua ei riittänyt kuitenkaan Joensuulle. Toisella jaksolla Jymy johti ensin 3-0 ja sitten vielä 5-2, mutta Joensuu tuli silti takaa väkisin ohi, vaikka se pelasi toisella jaksolla vain kolme sisävuoroa. Kaiken lisäksi Sotkamon paras ulkopelaaja tiistaina oli erinomaisessa vireessä oleva lukkari Ville Väliaho.

Joku voisi ajatella, että jos Sotkamon ulkokentästä lyödään Hiukassa 14 juoksua ja jos vielä kotijoukkueen paras ulkopelaaja on lukkari, ulkokentässä on silloin isoja aukkoja. Mutta tiistaina mitään suuria vuotavia aukkoja ei ollut. Toki kolmoskoppari Riku Niemi oli kovassa paikassa ja toisella jaksolla kakkosrajasta meni kaksi läpilyöntiä aavistuksen helposti läpi, mutta kokonaisuudessaan kysymys ei ollut Sotkamon ulkopelin heikkoudesta, vaan Joensuun sisäpelin loistavuudesta. Ensimmäisen jakson kaikki kahdeksan juoksua tulivat hyvillä lyönneillä ja niin tuli suurin osa myös toisen jakson kuudesta lyönnistä.

Joensuulla etu puolellaan

Tiistain ottelun perusteella ei kannata vielä jakaa tai olla jakamatta Suomen mestaruutta, mutta Joensuulla on leveämmän sisäpelimateriaalin, kahden vahvan kärjen ja leveän kotiutusvastuun ansiosta selvä etu Sotkamoon ja Kouvolaan verrattuna. Tuo etu – yhdessä vahvan ulkopelin kanssa – tekee Joensuusta edelleen sarjan suurimman mestarisuosikin. Kaiken lisäksi Joensuu pystyy kierrättämään ja lepuuttamaan pelaajia, mikä on iso etu mielipuolisessa ottelutahdissa.

Sotkamo ei voi muuttaa enää filosofiaansa, vaikka pelinjohtaja Jani Komulainen antaisikin jatkossa enemmän vastuuta kakkoskärjelle. Sen sijaan syksyllä Sotkamossa joudutaan miettimään, missä pesäpallon evoluutio menee ja mitä se tarkoittaa Sotkamon kannalta. Joensuu on piirtänyt mielenkiintoisen kuvan pesäpallon tulevaisuudesta: jos muutkin joukkueet pelaisivat – tai pystyisivät pelaamaan – samalla filosofialla, ottelut olisivat silloin viihdyttäviä näytelmiä ilman, että pelaajien yli hypittäisiin, kuten tällä hetkellä.

Joensuu pelasi tiistaina ensimmäisen kerran tällä kaudella sellaista pesäpalloa, jota pelinjohtaja Mikko Korhonen haluaa joukkueen pelaavan. Toki olosuhteet ja Hiukan kimmoisa kenttä auttoivat sisäpelin pelaamista, mutta tiistain ottelu ei jättänyt tulkinnoille sijaa: Joensuu ei ole enää tulossa, vaan menossa kovaa vauhtia kohti syksyn ratkaisupelejä.

 

Tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan tästä,  ja varmista, että saat jatkossa kaiken Elmon  digisisällön ja  digiarkiston sekä lähes 100-sivuisen lukupaketin kotiina kannettuna joka kuukausi yhdellä ja samalla tilaushinnalla.

 

Lue heinäkuun Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä.