KuPS kohtasi Veikkausliigassa HJK:n kahdesti viikon sisään. Molemmat ottelut olivat HJK:n käsissä, ja ne näyttivät, kuinka KuPSin peli on aukaistavissa.

Helsingissä kaksikon kohtaaminen päättyi tasapeliin, Kuopiossa sunnuntaina HJK nappasi pisteet tylysti 3–0. Se oli kuopiolaisten ensimmäinen tappio tällä kaudella Veikkausliigassa.

HJK:n resepti molemmissa peleissä oli likimain sama, mutta jälkimmäisessä pelissä se pystyi toteuttamaan sitä vielä laadukkaammin.

Peli peliltä alkukaudella vastustajat ovat saaneet auki KuPSin peliä yhä enemmän. SJK oli jo lähellä jättipottia, mutta lopulta HJK oli se joukkue, joka onnistui nappaamaan kolme pistettä.

Toki tulee huomioida, että KuPSin alkukauden otteluohjelma on ollut haastava. Se on kohdannut lähinnä sarjan ylemmän kastin joukkueita ja raapinut kelvollisesti pisteitä. Seuraavaksi sillä on Veikkausliigassa vastassa muun muassa FC Haka, TPS ja RoPS.

Joka tapauksessa päävalmentaja Arne Erlandsenin pelimalli on jo yskähdellyt. Häntäpään joukkueista se kyllä napsii näinkin pisteitä, mutta mestaruuskamppailua ajatellen pelaaminen näyttäisi olevan liian yksipuolista.

Prässi aukesi

HJK oli päävalmentaja Toni Koskelan johdolla tehnyt laadukkaan pohjatyön siitä, miten alkukauden komeetta KuPS on kaadettavissa. Helsinkiläisten pelissä oli paljon erilaisia mekanismeja, joilla KuPSin pelaamista haavoitettiin ja peli pidettiin kontrollissa.

KuPSin prässistä on puhuttu paljon alkukaudella, mutta totuus on, että enää viimeisimmissä peleissä se ei ole ollut erityisen tehokas. Syy on se, että vastustajat ovat kyenneet murtamaan sen.

HJK:lla oli kolme eri tapaa avata KuPSin 4–3–3-muotoista prässiä. Toiminnot oli hiottu hyvin, joten purkamalla laadukkaasti KuPSin prässin, HJK sai otteen etenkin jälkimmäisessä pelissä.

Ensimmäinen keino Koskelan HJK:lle KuPSin prässiä vastaan oli yksinkertaisesti ohittaa pitkällä avauksessa kuopiolaisten kaksi ensimmäistä linjaa. Kohdepelaajat olivat hyökkääjät, etenkin Tim Väyrynen, joiden tehtävä oli voittaa ykköspallo. Heidän alapuolellaan kaksi kymppialueen pelaajaa hoitivat pallonhallinnan HJK:lle.

HJK:n muoto tuki vahvaa kakkospallointensiteettiä, sillä kohdepelaajalle saatiin nopeasti tuki alapuolelle ja jopa hetkittäin numeraalinen ylivoima.

HJK täytti kentän keskikaistapainotteisesti. Muoto oli kutakuinkin 4–2–2–2, jossa kahden pohjapelaajan ja kahden kymppipaikan pelaajan muodostama neliö dominoi keskikaistaa. Laitapuolustajat toivat peliin leveyden, ja heidän kauttaan KuPSin muotoa liikutettiin sivuttaissuunnassa. Se on hyvin tärkeä elementti KuPSia vastaan.

Kentän täyttö ja muoto poikkesivat selvästi HJK:n paljon alkukaudella käyttämästä 4–3–3:sta.

HJK purki KuPSin prässin myös pelaamalla maata pitkin keskikaistan kautta. KuPSin prässimuotoa vastaan on erittäin tärkeä tuoda kaksi pelaajaa pelintekoalueelle, jolloin pelin avaamisessa on numeraalinen ylivoima ja näin vapaan pelaajan löytäminen helpottuu. Samalla se venyttää yhä enemmän KuPSin puolustusmuotoa.

Djalo ja Rasmus Schüller hallitsivat erinomaisesti tukipelaamisen pelintekoalueella. Erityisesti Djalo oli vahva joukkueiden jälkimmäisessä kohtaamisessa. Hänen syöttöprosenttinsa oli peräti 94. Djalo pystyi muutamaan kertaan taidokkailla peliasennon vastaisilla ratkaisuilla ohittamaan KuPSin voimakkaasti irronneet keskikenttäpelaajat.

Kun HJK pääsi ensimmäisen viiden pelaajan ohi, kentällä oli valtavia tiloja edetä vauhdilla.

Kolmas tapa murtaa KuPSin prässi oli avata puolipitkällä suoraan laitapuolustajille ensimmäisen linjan yli.

Erlandsen joutuu reagoimaan ennemmin tai myöhemmin

Selvää on se, että kun vastustaja, kuten HJK sunnuntaina, pystyy taktisesti viemään KuPSilta parhaan terän pois, kuopiolaisten kaksinkamppailu- ja kakkospallointensiteetti seuraa usein pelin virtaa perässä. KuPS ei enää pääse loistamaan niissä, koska pelin rakenne hajoaa.

Murtamalla KuPSin prässin ja kontrolloimalla palloa HJK pakotti kuopiolaisten pakan valumaan alas. Samalla toisaalta KuPS joutui juoksemaan perässä, etenkin prässätessä. Lopputulema oli joka tapauksessa se, että koska KuPS voitti palloja vasta syvällä omalla kolmanneksella, sen matka hyökätä oli erittäin pitkä.

Alkukauden liito on perustunut paljon siihen, että KuPS on kyennyt voittamaan palloja hyökkäyskolmanneksella, tuomaan paljon pelaajia ylös ja myllyttämään hyökkäyksiään siellä pitkiä aikoja. Niissä tilanteissa KuPSin yksipuolinen pallollisen pelin organisointi ei ole joutunut ongelmiin.

HJK sai laskettua KuPSin etenemisyritysten määrää, ja koska KuPSin hyökkääminen perustuu enemmän määrään kuin laatuun, looginen seuraus on se, että laadukkaiden etenemisyritysten määrä tippuu merkittävästi. Puolustaessa HJK: linja oli matalalla, joukkue otti selustan pois ja näin pystyi puolustamaan etupuolelta. KuPSin pitkien avausten puolustamisessa HJK toi kaikki kymmenen pelaajaansa lähelle kohdealuetta ja loi näin numeraalisen ylivoiman pallon ympärille.

KuPSin keinot syötiin likimain jokaisella osa-alueella.

KuPSin liito pysähtyi hyvällä pelillisellä reseptillä. Sitä reseptiä kopioitaneen lähiviikkoina, mikä vaatii KuPSin päävalmentajan Arne Erlandsenin reagoimaan. Muuten edessä voi olla alamäki.

 

 

Elokuun Elmo on ilmestynyt.

Osta digilehden irtonumero tästä

tai tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan

4 kk 35 e – ja postiluukkusi heilahtaa.