Kiteen Pallo on ollut tämän kauden ylivoimaisesti suurin yllättäjä miesten Superissa. Sen riveissä on ollut useita loistokauden pelanneita pelaajia ja useita pelaajia, jotka ovat pelanneet yli kaikkien odotusten.

Vuoden jatkosopimuksen tällä viikolla tehneeltä Valentin Ikoselta, Hannes Pekkiseltä ja Samu-Kalle Varoselta osattiin jo odottaa erinomaisia otteita, mutta Tommi Päivisen, Jesse Eskelisen, Ville Liukun ja Sami Mikkolanahon kaltaiset kokeneemmat pelaajat ovat nostaneet selvästi tasoaan viime kaudesta.

Sitten on ollut yksi pelaaja, joka vaatii oman erikoiskäsittelynsä.

Hän on 18-vuotias Elmeri Purmonen.

Purmonen ei ole vain yksin kesän yllättäjistä, eikä huippulupaava nuori pelaaja. Purmonen on kärkimiehenä poikkeuksellinen pelaaja koko pesäpallon mittakaavassa. Kiteellä Purmosen kaltaista kärkeä ei ole ollut Tuomas Tervosen jälkeen, mutta uskallan mennä vieläkin pidemmälle: puhumme toki vasta nuoresta pelaajasta, jolla on vielä paljon kehitettävää, mutta Purmonen tuo etenijänä mieleen yhden kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, Kari Kuusiniemen.

Korostan, että Purmonen ei ole vielä Kuusiniemi, mutta hänessä on yksi ominaisuus, joka oli Kuusiniemellä, ja joka tekee Purmosesta poikkeuksellisen kärkimiehen ja etenijän.

Kutsun sitä ominaisuutta pelurin pelisilmäksi – poikkeukselliseksi kyvyksi lukea peliä.

Huimaava potentiaali etenijänä

Jokainen ymmärtää, että etenijällä ja varsinkin kärkimiehellä pitää olla äärimmäiset nopeat jalat, mutta nopeat jalat eivät tee vielä kenestäkään huippuetenijää. Hyvä eteneminen syntyy nopeuden lisäksi siitä, miten pelaaja osaa ja uskaltaa lähteä pesiltä, miten nopeasti hän pystyy kiihdyttämään itsensä maksimivauhtiin ja miten hän osaa lähestyä ja tulla – eli käytännössä syöksyä – pesälle.

Purmonen on huippunopea ja hänen ensimmäisten askeltensa lähtökiihdytys räjähtävä, mutta hänen suurin lahjansa etenijänä on kuitenkin hänen pelisilmänsä: se, miten hän lukee peliä, millaisilla lyönneillä hän uskaltaa ja ymmärtää lähteä kentälle tai etenemään pesiltä. Purmonen on etenijänä röyhkeä ja rohkea, muttei kuitenkaan tyhmänrohkea. Hän tietää, mikä hänelle riittää ja hän uskaltaa viedä rajat limiiteille. Toki hän tekee virheitä ja paloja, mutta ne kuuluvat hänen kehityskaareensa ja pesäpalloon.

Sanon vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kaikilla etenijöillä huippupesäpallossa on nopeat jalat ja kaikilla huippuetenijöillä on hyvä pelisilmä, mutta kysymys on siitä, mikä näiden kahden keskeisen ominaisuuden yhteenlaskettu summa on. Ja mikä oleellista: ero huippuetenijöiden välillä ei tule jalkanopeuden kautta, vaan ennen kaikkea pelisilmän ja pelinlukutaidon kautta.

Pelisilmä on sinällään mielenkiintoinen asia. Olen vuosikymmenten aikana valmentanut kohtalaisen montaa pesäpallojunioria, ja pelaajalle voidaan opettaa äärimmäisen paljon teknisiä ja taktisia asioita. Pelisilmän opettaminen on kuitenkin niin vaikeasti opetettava asia, että se joko pelaajalla on tai sitä ei ole.

Pelisilmää voidaan toki vahvistaa ja kehittää, ja se kehittyy kokemuksen mukana, mutta jos pelisilmä voitaisiin aidosti opettaa jollekin, Kari Kuusiniemen tai Janne Vuorisen kaltaiset poikkeukselliset etenijät eivät erottuisi samalla tavalla pesäpallon historiasta kuin miten he nyt erottuvat.

Vaikka Purmonen on vasta pitkän tien päässä, hänen otteistaan näkee, että hänellä on tuo sama lahja – pelimiehen pelisilmä.

Pesäpallosuvun vesa

Purmonen on kuuluisien ”Tilli” Purmosten jälkeinen. Purmosen isän, Sami Purmosen, lempinimen tietävät monet, mutta alkuperäinen ”Tilli” Purmonen oli Sami Purmosen isä, Esko Purmonen. Siksi ”Tilli” Purmosista pitää puhua monikossa.

Elmeri Purmonen on syntynyt pesäpallosukuun ja imenyt varmasti kotoaan isältään pesäpallon syvimpiä perusoppeja. Sami Purmonen on itse Kiteen Pallon entinen pelinjohtaja ja hän on muun muassa toiminut kakkospelinjohtajana Kiteen Pallossa ja Joensuun Mailassa. Sami Purmonen on aina ollut luonteeltaan taktikko, ja hänessä on ollut myös sopivasti särmää ja mielipiteen sanomisen selkeyttä.

Sitä, mitä asioita Elmeri Purmonen on saanut geeneissä ja mitä asioita hän on oppinut kotoaan hengittämällä syntymästään lähtien pesäpalloa, on tarpeetonta jaotella. Oleellista on, että hänellä on poikkeuksellinen pelimiehen pelisilmä. Hänessä on myös isänsä kaltaista särmää, mikä näkyy siinä, kuinka hän ottaa yhteen tuomareiden kanssa paloista ja millä tavalla hän turhautuu omiin epäonnistuneisiin suorituksiinsa.

Purmosen pelisilmä näkyy kentällä kaikessa hänen tekemisessään. Hän ei ole vielä maailman taitavin pelaaja mailassa, mutta hän tietää, millaisilla lyönneillä hän ehtii kentälle. Välillä hän on saanut apua ulkopelaajilta, mutta se on röyhkeän ja nopean etenemisen tuoma ylimääräinen bonus: kaikki tietävät Purmosen nopeuden ja vaikka hänen lyöntinsä ei olisikaan täydellinen, ulkopelaajat tietävät, että kiinnioton ja heiton on oltava täydellisiä, jos he aikovat polttaa Purmosen. Siksi ulkopelaajille sattuu Purmosen kohdalla paineistetussa tilanteessa helposti virheitä.

Purmonen on mennyt tällä kaudella kentällä jo 74 kertaa, mikä on Teemu Nurmion ja Tommi Mäentaustan jälkeen kolmanneksi kovin lukema miesten Superissa. Hänen onnistumisprosenttinsa kentällemenoissa on 66,7 eli hän on mennyt kentälle kolmesta yrityksestä kahdesti, millä on ollut – yhdessä Jesse Eskelisen ja Tommi Päivisen onnistumisten kanssa – kriittinen merkitys koko Kiteen sisäpeille. Jos kärki ei olisi kulkenut, Kiteen sisäpelin ykkösnyrkin tehot olisivat valuneet hukkaan. Nyt ei ole ja siksi Kiteen on menossa kovaa vauhtia pudotuspeleihin – ja on varmasti sellainen vastustaja, jota kärkiseurat eivät mielellään valitse vastustajaksi pudotuspeleissä.

Purmosen kaltainen etenijä helpottaa myös lyöjän työtä. Kaikki etenijät eivät vaihtaisi tai tulisi kotiin samanlaisilla lyönneillä. kuin Purmonen. Siksi Purmosen kaltaisen huippuetenijän rooli korostuu yli ja ohi hänen omien ominaisuuksiensa.

Onnistunut myös ulkona

Purmonen on pelannut tällä kaudella myös ulkona ja hoitanut sielläkin tonttinsa hyvin. Hän on pelannut vaihtotilanteissa takalukijaa ja takatilanteissa jompaakumpaa kulmaa. Nopeista jaloista ja loistavasta pelinlukutaidoista on ollut suuri hyöty myös ulkona. Purmonen pelasi kauden alussa myös etenijäjokerina, mutta on selvää, että hänestä tulee jatkossa Kiteen kärkietenijä ja hän pelaa myös ulkona.

Purmosen olisi taitojensa puolesta voinut heittää suurempaan rooliin jo viime kaudella, mutta Raimo Braggen aikana vastuu jäin niin pieneksi, että Purmonen harkitsi syksyllä jopa siirtoa muualle. Nyt Kiteen ei tarvitse ihan heti pelätä Purmosen lähtöä, sillä hän teki heinäkuussa uuden kaksivuotisen jatkosopimuksen Kiteen kanssa.

Jos Purmosen kehitys jatkuu tällaisena, hän menee tulevaisuudessa heittämällä minkä tahansa mestaruudesta pelaavan joukkueen kärkimieheksi. Siinä on myös Kiteen haaste. Jos Kitee saa pidettyä suurimmat tähtensä, sillä on itsellään perustat joukkueelle, joka voi pelata tulevaisuudesta mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta. Jos joukkue alkaa murentua, Purmonen on varmasti yksi niistä pelaajista, joiden nimi on jo nyt alleviivattu paksulla punakynällä.