Huuhkajat otti komean 2-0-voiton Bulgariasta Kansojen liigan ottelussa Olympiastadionilla. Robert Taylor ja Fredrik Jensen iskivät Suomen osumat toisella jaksolla. Jussi Leppälahti analysoi ottelun annin.

Jussi, kirjoitit Puola-tappion jälkeen, että ottelu jätti Markku Kanervalle paljon mietittävää niin puolustus- kuin hyökkäyspelinkin suhteen. Millaisia vastauksia Bulgaria-ottelu antoi näihin huolenaiheisiin?

Bulgaria-ottelu eteni varmasti Suomen valmennuksen laatiman käsikirjoituksen mukaan, joten siinä mielessä tämä peli oli paljon positiivisempi tapahtuma kuin tuo Puola-ottelu.

Ensimmäisellä puoliajalla Huuhkajat puolusti hyvin ja oli riistojensa jälkeen vaarallinen, muttei pystynyt pallonhallinnalla suuremmin haavoittamaan Bulgariaa. Nopeista pistoistaan Suomen olisi pitänyt iskeä maali, mutta se antoi odottaa itseään.

Toisella puoliajalla Suomi nosti pykälän toiminnan tempoaan pallonhallinnassa ja sai murrettua Bulgariaa pallonhallinnallaan. Esimerkiksi 1-0-johtomaalia edelsi Joona Toivion hieno puolenvaihto nousseelle laitapuolustajalle, jolla voitettiin tilaa. Tällaisella pykälän määrätietoisemmalla pallollisella toiminnalla Suomi otti pelin itselleen.

Toinen maali syntyi hienon rajaheittokuvion jälkeen. Tämän takia nykyjalkapallossa organisoidaan ja harjoitellaan rajaheittoja!

Joten, vastauksena kysymykseen: Markku Kanerva oli katsonut videot, analysoinut ja kehittänyt kyllä peliä. Se, mistä Suomen valmennustiimille on annettava hatunnosto, oli ottelunaikainen toiminta. Suomen hyökkäyspeli kehittyi tauon jälkeen, mutta Bulgarian ei. Suomen pallonhallinta lähti nyt selkäytimestä tutulla pelijärjestelmällä, kun Puolaa vastaan se oli jatkuvaa etsimistä.

Jos katsot hienojen 2-0-numeroiden taakse, mitä tämä ottelu kertoi, onko Huuhkajien peli kehittynyt viime syksystä?

Fredrik Jensen tuli väkevästi sisälle ja iski Suomen toisen maalin. Muutenkin hän on tuonut Huuhkajiin uudenlaisen elementin.

Ehkä isoin kehitys on tullut siitä, että Suomi on löytänyt uusia ja uudenlaisia pelaajatyyppejä maajoukkueen aloitukseen. Esimerkiksi Ilmari Niskanen ja Fredrik Jensen ovat tulleet todella vahvasti isoihin rooleihin. Joel Pohjanpalo on ollut nyt pitkän periodin terveenä, mikä auttaa Suomen hyökkäyspeliä.

Huuhkajat on löytänyt ihan toimivan tavan pelata. Se ei ota riskejä. Se puolustaa tiiviisti omaa selustaansa. Nämä asiat ovat jalostuneet Markku Kanervan aikakaudella tasaisesti. Tottumus pelata on aika kovalla tasolla, kun samat pelaajat ovat jauhaneet pelistä toiseen jo aika pitkään. Suomella on identiteetti pelata!

Jos katsot pelaajamateriaalia, miltä tilanne tällä hetkellä näyttää ensi kesän EM-projektia ajatellen?

Jos oletetaan, että Suomella on kaikki pelaajat terveinä ensi kesänä, niin pelaajatilanne on Suomen tämän vuosikymmenen mittakaavalla ihan kohtalaisen hyvä. Suomella ei nimittäin ole suurta heikkoa lenkkiä aloituskokoonpanossaan, ja Teemu Pukin mukana tulee iso annos ekstrataitoa.

Ilmari Niskanen on ryövännyt tavallaan Pyry Soirin roolin, koska Niskanen toteuttaa neljää eri pelin vaihetta tasaisemmin kuin Soiri. Toisaalta Soiri on hyvä vaihtoehto laidalle.

On myös pakko sanoa, että jalkapallo on viimeisen päälle joukkuepeli. Kysymys ei ole ensi kesänä siitä, kuinka hyviä pelaajia Suomella on, vaan kuinka hyvä kommunikaatio Suomen pelaajien välillä on. Suomi maksimoi kohtalaisen hyvin pelaajiensa vahvuuksia hyvällä joukkuepelillään. Siksi on Huuhkajien kohdalla tavallaan epärelevanttia jauhaa määräänsä enempää yksittäisistä pelaajista.

Toki, jos Teemu Pukki loukkaantuisi talvella, niin sitten voitaisiin alkaa puhua, kuka tuo tarvittavan ekstrataidon.