Nuorten MM-kisoissa jokainen joukkue on saanut turnauksen käyntiin. Alla on joukkueesta riippuen yksi tai kaksi ottelua.

Ensimmäisten pelien perusteella yksi joukkue, Venäjä, on noussut esiin. Venäjän pelitapa eroaa ehkä selvimmin kaikista muista kärkijoukkueista.

Venäjä voitti avauspelissään Yhdysvallat 5–3 ja pelasi korkealla tasolla. Puheet mestarisuosikista Venäjän kohdalla eivät ole haihattelua.

Sen Venäjän nuoret osoittivat jo marraskuussa Helsingin EHT-turnauksessa, jossa se voitti kaikki kolme otteluaan.

Ei ole kiirettä

Mikä Venäjän pelaamisessa on erikoista tai omalaatuista?

Venäjän tavoite, jopa itseisarvo, on pitää kiekkoa kontrollissa omalla alueella. Päävalmentaja Igor Larionov on tästä puhunut, ja kiekonhallinta oli keskeinen teema myös avausottelussa Yhdysvaltoja vastaan.

Hyökkääjät käänsivät ahkerasti peliä omiin. Puolustajat kiekottelivat ja pysähtelivät ahkerasti oman maalin taakse. Jopa maalivahti Jaroslav Askarov oli toisinaan mukana kiekkokontrollivaiheessa. Venäjällä ei ollut kiirettä edetä. Välillä vain pidettiin kiekkoa.

Yhdysvaltojen prässiyritykset Venäjä niputti taitavasti ja hyökkäsi hyökkääjien selustaan. Siksi prässääminen oli vaikeaa, ja Yhdysvaltojen oli parempi antaa Venäjän kiekotella.

Logiikka Venäjän kiekonhallinnan taustalla on selvä.

Kiekkokontrollilla Larionovin Venäjä ottaa pelistä otteen ja kontrollin. Hallitsee peliä, määrittää pelin temmon. Se on taktinen, mutta myös henkinen seikka. Sillä osoitetaan, kumpi on vallassa.

Larionovin oman peliuran pelillinen DNA näkyy ja kuuluu Edmontonista tälle puolen valtamerta.

Kun puhutaan pelin tavoitetasosta, Venäjän sapluunassa on hiuksenhieno fundamentaalinen ero muihin maihin.

Esimerkiksi Antti Pennasen valmentaman Suomen kohdalla on puhuttu kiekkokontrollista ja pelin rytmittämisestä. Nämä eivät kuitenkaan ole Suomen pelaamisessa varsinaisesti tavoitteita vaan työkaluja, keinoja, toteuttaa varsinaisia pelin tavoitteita.

Myös muilla kärkimailla oman alueen kiekonhallinta näyttäytyy enemmänkin työkaluna, ikään kuin välttämättömyytenä, ei varsinaisena tavoitteena. Ainakaan samassa määrin kuin Venäjällä.

Yllätyksellisyys vastustajien riesana

Venäjää vastaan on vaikea pelata. Ensinnäkin Venäjä toteuttaa sapluunaansa korkealla laadulla. Siltä osin Venäjällä vaikuttaisi olevan tällä hetkellä etua moneen muuhun joukkueeseen nähden.

Helsingin EHT-turnauksessa pelatut kolme peliä jo osaltaan hioivat Venäjän pelaamista kohti MM-kisoja, kun moni muu maa on joutunut tulemaan syksyn ajan toimeen ilman pelejä.

Venäjän joukkueessa on korkea pelaamisen yhteiskoordinaation ja vuorovaikutuksen taso. Kiekollisessa pelissä laatu säilyy. Syötöt napsuvat juuri eikä ihan. Vastustajan painetilanteet puretaan näppärästi ja kiekkovarmasti. Keskialue ylitetään vuoroin pitkin, vuoroin lyhyin syötöin, vauhdikkaasti.

Toisekseen Venäjää vastaan on vaikea säilyttää fokus.

Venäjän tapa pelata muuttaa pelin helposti seesteiseksi, jopa verkkaiseksi. Hetket, kun Venäjä kiekottelee eikä edes yritä välttämättä edetä, laskevat hetkellisesti vastustajan puolustusorientaatiota. Ei tarvitse olla varpaillaan.

Tulee tilanteita, kun vastustaja odottaa, että Venäjä käynnistää oman kiekonhallintajaksonsa puolustusalueellaan. Luullaan, että välitöntä hyökkäysuhkaa ei ole.

Ja tällä hetkellä, kun vastustajan puolustusorientaatio laskee, Venäjä kiskaiseekin pitkän syötön ja hyökkää nopeasti.

Venäjä on yllätyksellinen, kiehtova, ja yksi turnauksen vahvimmista joukkueista.