Samuel, Mikko Koivu lopetti uransa vain seitsemän pelin jälkeen Columbuksessa. Miten suuresta yllätyksestä tässä oikein puhutaan?

Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tämä uutinen olisi tullut yllätyksenä. Siitäkin huolimatta, että Mikko Koivu sanoi itse sen suoraan: Hän ei ollut enää sillä tasolla, jossa hän halusi olla. Ei sitä ole syytä epäillä – ja sen myös näki viimeisissä Columbuksen peleissä, että Koivu oli vähän jaloissa. Aika oli ajanut hänestä ohi, parasta ennen -päiväys oli mennyt, vaikka takana on erittäin komea pelaajaura.

Kenties Kekäläinen haki hänestä jonkinlaista mentoria, mutta pelillinen panos ei antanut sille tukea. Kenties joku muukin syy painoi.

Koivu kuitenkin siirrettiin katsomoon kokoonpanosta. On mahdotonta sanoa ulkopuolelta, että onko oma taso se ainoa syy vai olisiko tähän kauteen sitoutuessaan Mikko Koivu jatkanut jossain parempihenkisessä organisaatiossa. Tämä on silkkaa spekulaatiota, mutta jos olen rehellinen, jotenkin ei voi välttyä ololta, että ihan kaikki ei ole niin kuin tänään näyttää. Uran lopettaminen kesken kauden on kuitenkin hyvin poikkeuksellista.

Parempihenkinen organisaatio? Mitä tarkoitat?

Suomalaisessa kiekkomediassa on vielä tänään tiistaina kauniiseen sävyyn kerrottu Jarmo Kekäläisen ja John Tortorellan luomasta seurakulttuurista.
Siitä suomalaiset toimittajat ovat kirjoittaneet mukavia ja entiset suomalaiset NHL-tähdet ovat kiitelleet kuorossa lisää. Tässä kulttuurissa on ihailtu jotenkin sitä, että Tortorella ”isällisesti” penkittää pelaajia vasemmalta – kuten viimeksi kävi esimerkiksi Patrik Laineelle.

Mutta onko se oikeasti sitten arvostettavaa johtamista, että yksi päävalmentaja räyhää, pauhaa ja penkittää jatkuvasti vielä vuonna 2021?

En tiedä millaisia isiä tällaisilla kirjoittajilla on, mutta vaikeaa tätä toistuvaa kaavaa on kovinkaan arvostettavana ja tämän päivän johtamisena pitää. Eikä tässä tarkoiteta nyt sitä, etteikö valmentaja voisi erilaisia koviakin keinoja käyttää joukkueensa herättämiseen ja maksimien ulosrepimiseen.
Tortorellan kohdalla niiden teho on vain menettämässä merkitystään.

Millä tavalla Tortorellan keinot ovat menettämässä merkitystään?

Laineen penkittämisen yhteydessä Tortorella kertoi, että hän tekee näin ”viimeisenä vaihtoehtonaan.” Viikossako se viimeinen vaihtoehto todella tuli jo käyttöön? Enkä tarkoita tällä sitä, että kyse on vain Laineesta. Penkitetty on Max Domia, Dubois’ta ja Oliver Björkstrand on pelannut nelosketjussa. Ja niin edelleen.

Eikä siinä mitään, sitä vain saa mitä tilaa, kun Tortorellan palkkaa.

Ei tämä ole voinut tulla esimerkiksi Kekäläiselle yllätyksenä. Tällaisessa kulttuurissa pesuveden mukana vain pelaajat tuntuvat haluavan aika usein vaihtaa maisemaa kuten Artemi Panarin, Pierre-Luc Dubois ja kumppanit ovat tehneet. Sitä harvemmin Suomessa kuitenkaan käsitellään. Jokin ongelma Columbuksessa on, että näin käy jatkuvasti.

Enkä tiedä mikä Kekäläisen johtama kulttuuri Jokereissakaan lopulta oli. Sieltäkin jäi lopulta muistijälkiä, jotka eivät kaikki kappaleita kauneimmasta kiekko-Suomesta ole.

Mikä se ongelma on?

On vaikea päästä Columbuksessa ajatukseen, että kaikki olisi pelkästään hyvin, kun jatkuvasti samat otsikot toistuvat.

Tuntuu, että Tortorella on päävalmentajana ajamassa itseään nyt nurkkaan. Hänen temppunsa tuntuvat menettävän jatkuvasti tehoaan.

Pahaa pelkään, että Tortorella ajaa samassa nurkkaan myös Jarmo Kekäläistä. Hän hyväksyy valmentajansa toimet tämän esimiehenä ja kantaa seurauksista vastuun. Nyt tuntuu, että tämä leikki ei ole päättymässä pelkästään hyvin. Onko maksimi Tortorellan kanssa jo otettu ja paras nähty? Voiko näillä keinoin vielä löytyä jostain lisäaskel? Enpä tiedä.

On tietyllä lailla jopa surullista, että Kekäläinen operoi parhaita työvuosiaan Tortorellan kanssa, vaikka matkalla on ollut myös hyviä tuloksia.
Tortorellassa on varmasti myös paljon hyvää, seuralla on esimerkiksi sitoutunut puolustuspelillinen identiteetti – ei sitä käy kiistäminen.

Hyökkäyspelin organisointi on kuitenkin heikkoa ja hyökkäysalueelle murtautuminen summittaista. Mutta Tortorellan johtamisen kautta voi tietysti miettiä, että onko Tortorella väärässä vai ne, jotka tekevät verukkeita olla sitoutumatta hänen tapaansa johtaa.

Se on makuasia, mutta jos parhaat pelaajat lähtevät jatkuvasti ja tyytymättömyyttä esiintyy, jossain asiassa on syytä katsoa myös peiliin Columbuksessa.

Näissä asioissa on aina kyse viime kädessä johtamiskysymyksestä.