Kohonen, Kuusiniemi, Pyhälahti, Vuorinen…! Äänestä kaikkien aikojen pesäpalloilija!

Toni Kohonen on pelannut koko uransa ristiotteella. Mutta on tuo silti jokusen kerran osunut.

Pesäpallo

Kohonen, Kuusiniemi, Pyhälahti, Vuorinen…! Äänestä kaikkien aikojen pesäpalloilija!

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmotvcom
JULKAISTU 13.10.2020 | KUVAT Petri Saarelainen

Kuka on kaikkien aikojen pesäpalloilija?

Siinä kysymys, johon haemme nyt vastausta Elmo-lehden Kaikkien aikojen pesäpalloilija -äänestyksessä. Elmon pesäpalloasiantuntija Pekka Arffman on valinnut 20 ehdokasta, joista voit valita suosikkisi ja äänestää häntä täyttämällä alla olevan äänestyslomakkeen. Pekka on tehnyt jokaisesta ehdokkaasta lyhyen esittelyn, jotka löytyvät lomakkeen alta.

Kaikkien aikojen naispesäpalloilijoista järjestetään oma äänestys myöhemmin.

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan Ruutu+:n katselukortti Elmo-lehden lahjatilaus vuodeksi sekä muita tavarapalkintoja. Säännöt ja palkinnot löytyvät jutun lopusta.

 

 

20 legendaa – kuka heistä?

Eino Kaakkolahti

Pesäpallon ensimmäinen supertähti, joka kiihdytti kasvattajaseurassaan Jyväskylän Kirissä ja myöhemmin HoNsUssa pesäpallon leviämistä maakuntien ja koko valtakunnan lajiksi. Nosti osaltaan myös lukkaripelin uudella tavalla pelin keskiöön pitkälti samoilla aseilla, jotka ovat edelleen lukkaripelin ytimessä. Kaakkolahdella oli erinomainen tolppa, mutta sen lisäksi hän käytti paljon matalan rajamailla ollutta pidätettyä syöttöä ja sormien käytöllä aikaansaamia kierteisiä syöttöjä. Piti nykylukkareiden tapaan yllä kovaa tempoa. Käytti myös henkisen taistelun aseita ja oli tunnettu polttavasta tuijotuksestaan, joka hyydytti monet lyöjät jo ennen lyöntiä. Vastustajan kunnioitus näkyi myös siinä, että Kaakkolahden syöttöjä vedottiin harvoin vääriksi, vaikka aihetta olisi ollut.

Pelasi Kirissä ja HoNsUssa yhteensä 18 kautta vuosina 1947-1964. Voitti urallaan neljä Suomen mestaruutta ja yhteensä 10 SM-mitalia. Teki pitkään lyömättömänä pidetyn ennätyksen pelaamalla 16 kertaa Itä-Lännessä. Vuoden pesäpalloilija 1961 ja kuusinkertainen Vuoden lukkari. Voitti vuonna 1952 SM-sarjan lyöjäkuninkuuden.

Tunnettiin siitä, että käytti koko uransa baseball-räpylää, jota kutsuttiin ”kummitukseksi”.

Voitti mäkihypyssä nuorten Suomen mestaruuden ja oli Salpausselän kisoissa viides 1951. Uran jälkeen paljon pesäpallon luottamustehtäviä. Toimi 1960-luvulla mm. HoNsUn pelinjohtajana ja kolmesti Idän pelinjohtajana.

Kuoli 85-vuotiaana kesäkuussa 2014.

Jussi Kiikeri

Toinen valovoimainen ja karismaattinen 1950- ja 1960-lukujen tähtipelaaja, joka komeili parhaimmillaan jopa Seura-lehden kannessa. Taianomainen pelaaja niin sisällä kuin ulkona. Tunnettiin ulkopelissä kovasta kädestään sekä erinomaisesta pelinlukutaidostaan ja pelisilmästään. Luki hyvin lyöjien liikkeitä ja liikkui lyöntien aikana uuteen paikkaan, mikä sotki lyöjien pelaamista. Aloitti uransa kakkos- ja kolmosvarana, mutta siirtyi pelin kehittyessä syvällä pelaavaksi kakkospolttajaksi.

Sisällä monipuolinen mailataituri, jonka bravuureina olivat 1950-luvilla yleinen ja arvaamaton piikkilyönti sekä taitavat käännöt ja taitosijoitukset.

Pelasi yhtä Kouvolassa pelaamaansa kautta lukuun ottamatta koko uransa kasvattajaseurassaan Ilmajoen Kisailijoissa. Voitti kaksi Suomen mestaruutta ja yhteensä viisi SM-mitalia. Vuoden pesäpalloilija 1955, 1956 ja 1960 sekä SM-sarjan lyöjäkuningas 1958 ja 1960. Pelasi 11 kertaa Itä-Lännessä.

Oli tunnettu laulutaidoistaan ja oli pitkään Mareissa ja Mikoissa laulusolistina.

Kuoli 85-vuotiaana huhtikuussa 2019.

Ilpo Kytösalmi

Imatralaisen pesäpallon ilmentymä ja ruumiillistuma ja Imatran Pallo-Veikkojen ensimmäisen menestyskauden ja ensimmäisten mestaruuksien tärkein pelaaja yhdessä Rauli Ravon kanssa. Monipuolisuusihme, jolla oli kuvaava lempinimi – Maneesin taikuri. Aloitti uransa lukkarina. Oli lukkarina juonikas ja röyhkeä, ja pienikokoisena äärimmäisen ketterä ja hyvä hakemaan lyhyitä. Siirtyi myöhemmin kakkospolttajaksi. Luki myös linjassa peliä hyvin ja liikkui hyvin. Sisäpelissä taitava mailamies ja äärimmäisen liukas etenijä, joka on edelleen etenijätilastossa viidentenä 592 tuodulla juoksulla, vaikka ottelumäärät olivatkin Kytösalmen aikaan pienempiä kuin nyt.

Edusti koko uransa IPV:tä, jonka riveissä pelasi 21 kautta vuosina 1964-1985. Voitti kaksi Suomen mestaruutta ja yhden SM-pronssin. Vuoden pesäpalloilija 1971, Vuoden lukkari 1970. 13 Itä-Länttä.

Kuuluu kuuluisaan Kytösalmen pesäpallosukuun. Isä Paavo pelasi Tainionkosken Tähden lukkarina ja poika Riku oli IPV:n ja Oulun Lipon kantavia voimia 1990-luvulla.

Seppo Uusi-Oukari

1970-luvun suurpelaaja ja yksi kaikkien aikojen kotiuttajista. Uusi-Oukarin braavurina ja tavaramerkkinä oli erikoinen, vaakamailalla lyöty kova kumura, johon Uusi-Oukari sai lyönnin loppuvaiheessa kierteisen jengan. Koska Uusi-Oukari löi vasemmalta, pallo kiersi vasemmalle ja kierre kiihtyi arvaamattomalla tavalla lentoradan loppuvaiheessa ennen osumistaan kenttään. Lyönti oli suunnattu linjan ja koppareiden väliin. Ensin sitä kävivät turhaa haromassa linjan pelaajat ja sen jälkeen, kun pallo oli osunut maahan, pallo pomppasi kierteen seurauksena yhtä arvaamattomasti koppareiden kannalta.

Löi urallaan 527 juoksua, kunnes 80-luvun lopulla tullut jokerisääntö pani lyöjätilastot uusiksi. Uusi-Oukari oli ulkona ulottuva kolmospuolen pelaaja. Jos jokerisääntö olisi ollut voimassa hänen pelivuosinaan, Uusi-Oukarin tilastot olisivat eri luokkaa.

Pelasi koko uransa Kankaanpään Mailassa ja oli tärkein kulmakivi KaMan historian suurina menestysvuosina 1970-luvulla. Voitti kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Vuoden pesäpalloilija 1976, voitti lyöjäkuninkuuden kuusi kertaa peräkkäin vuosina 1971-1976. Seitsemän Itä-Länttä.

Teki peliuransa jälkeen vielä pitkän uran pelinjohtajana.

Kalevi Luoma

Jyväskylän Kirin legendaarinen mailavirtuoosi, jonka hihaan oli ommeltu numero 3. Ilmensi muutenkin 1970-luvun lopun ja 1980-luvun pelaajatyyppiä. Ei välttämättä maailman fyysisin pelaaja, mutta sitäkin taitavampi ja taktisempi varsinkin sisäpelaajana. Hallitsi kaikki vaihtolyönnit, näppien ja ohitusten mestari, etukenttien uunottaja numero 1. Voitti kärkilyöntitilaston viidesti vuosina 1977, 1978, 1979, 1981 ja 1984. Löi kaudella 1979 22 ottelussa 203 kärkilyöntiä, eli 9,4 kärkilyöntiä ottelussa. Lukema vertautuu jopa legendaariseen Kari Hakkaraisen yhden kauden kärkilyönnin ennätykseen (268), sillä Hakkaraisen ottelukohtainen keskiarvo oli vain 0,2 kärkilyöntiä enemmän kuin Luomalla. Ulkona perusvarma kolmosvahti.

Aloitti uransa kasvattajaseurassaan Alajärven Ankkureissa, josta siirtyi Seinäjoen Maila-Jussien kautta takaisin Alajärvelle ja sieltä Kiriin. Voitti Kirissä kaksi Suomen mestaruutta ja urallaan yhteensä 9 SM-mitalia. Vuoden pesäpalloilija 1977 ja 1984. Yhdeksän Itä-Länttä. Toimi peliuransa jälkeen pitkään pelinjohtajana Kirissä, ja lisäksi Alajärvellä, Vimpelissä ja Loimaalla.

Pekka Peltomäki

Alajärveläisen pesäpallon suurmies, jonka nosti omalla panoksellaan Alajärven pesäpallokartan huipulle ja Järviseudun ykkösseuraksi ohi Vimpelin Vedon ja Etelä-Pohjanmaan ykkösseuraksi ohi Seinäjoen Maila-Jussien.

Pelaajana oman aikakautensa ylivertaisimpia pelaajia. Sisällä nopea ja röyhkeä kärkimies, joka löi 285 runkosarjan ottelussa kärkimiehelle käsittämättömät 299 juoksua, joista peräti 41 oli kunnaria. Valtavan lyötyjen määrän selittää osaltaan se, että Peltomäen aikana pelattin koko materiaalilla ja sen seurauksena myös kärkimiehille tuli kotiutustilanteita. Muutenkin vaarallinen mailassa, oli monipuolisuutensa vuoksi joka kausi korkealla kaikissa sisäpelitilastoissa.

Ulkona teräväliikkeinen kakkospolttaja, joka oli erinomainen pelinlukijana. Yksi Peltomäen tavaramerkeistä oli polttaa nopealla heitoilla kolmoselta liian innokkaasti kärkkyneitä pelaajia, jotka odottivat Peltomäen heittävän pallon kiinnioton jälkeen takaisin kotipesään.

Pelasi Ankkureide SM-sarjamiehistössä 13 kautta vuosina 1973-1986. Voitti pelaajana yhden SM-hopean ja kaksi SM-pronssia. Vuoden pesäpalloilija 1978, pelasi 13 kertaa Itä-Lännessä.

Siirtyi peliuran jälkeen Alajärven pelinjohtajaksi ja johti Ankkurit mm. kahteen Suomen mestaruuteen. Teki elämäntyönsä Kitron kenttämestarina.

Mauri Pyhälahti

Oman aikakautensa suurimpia legendoja, karismaattinen persoona, jota rakastettiin ja kunnioitettiin kaikkilla Suomessa. Lukkarina samanlainen ikoninen hahmo kuin Eino Kaakkolahti. Piti lukkarina yllä hurjan nopeaa tempoa; palloa ei juuri heitelty, vaan se nousi ilmaan saman tien ilkeän nopealla syöttöliikkeellä. Lyöjien ja kaarien oli vaikea pysyä mukana Pyhälahden kiivassa poljennossa mukana. Matala perussyöttö, korkea tolppa, käsikin oli riittävä. Henkisesti erittäin vahva lukkari, joka mursi varsinkin kokemattomat lyöjät maineillaan ja jäätävillä lohkaisuillaan. Saattoi esimerkiksi kysyä ennen syöttöä, millaisen syötön lyöjä halusi.

Sisäpelissä pienessä roolissa, mutta ulkopelin ansiot nostivat Pyhälahden aateliseksi. Pelasi Itä-Lännessä 16 kertaa peräkkäin vuosina 1971-1986. Vuoden pesäpalloilija 1980, kahdeksankertainen Vuoden lukkari. Koskenkorvan Urheilijoiden kasvatti, pelasi urallaan myös Ilmajoen Kisalijoissa, Seinäjoen Maila-Jusseissa, HoNSussa ja Kiteen Pallossa. Voitti Jusseissa kolme Suomen mestaruutta – ja urallaan yhteensä 10 SM-mitalia.

Teki komean uran myös pelinjohtajana Seinäjoen Maila-Jusseissa, Oulun Lipossa ja Koskenkorvan Urheilijoissa. Saalisti pelinjohtajana kaksi Suomen mestaruutta ja kolme muuta mitalia. Tunnettiin myös nimeään kantavasta Pyhis-tuotemerkistä.

Kari Kuusiniemi

Suomen monipuolisin pesäpalloilija kautta aikojen. Sisäpelissä uransa alussa röyhkeä, vaistoillaan ja pelurin pelisilmällä pelaava kärkimies, jolla oli läpilyöntiuhka koko ajan – ja koko uran. Siirtyi uransa loppuvuosina numerolla lyöväksi kotiuttajaksi ja lopulta lyöjäjokeriksi. Voitti vuonna 1992 jopa lyöjäkuninkuuden. Ulkona samanlainen monipuolisuusihme. Oli pitkään maaginen etukenttäpelaaja, mutta pelasi yhtä loistavasti uransa myöhemmissä vaiheissa muillakin ulkopelipaikkoilla. Vain lukkarin tontti jäi kokeilematta. Laittoi jokaisessa ottelussa ja jokaisessa tilanteessa kaikkensa peliin ja kannusti ja pakotti muunkin joukkueen pelaamaan samalla asenteella.

Oli palautteessaan suorapuheinen niin pelinjohtajille kuin omille joukkuetovereilleen. Tunnettiin muutenkin suurena persoonana ja värikkäänä viihdyttäjinä. Tuomareiden kauhu, piikki Pesäpalloliiton lihassa ja pelaaja, jota vierasjoukkueen kannattajat rakastivat ja vihasivat.

Pelasi yhteensä 20 kautta Superissa vuosina 1975-1997. Oulun Lipon kasvatti, mutta pelasi uransa tähtivuodet Hyvinkään Tahkossa. Pelasi välillä myös HoNsUssa ja Jyväskylän Kirissä. Voitti Tahkossa kolme Suomen mestaruutta ja urallaan yhteensä kahdeksan SM-mitalia. Vuoden pesäpalloilija 1989, viisinkertainen etenijäkuningas, voitti uransa aikana myös lyöjä-, kärkilyönti- ja tehotilaston. Edelleen ainoa pelaaja, joka on voittanut kaikki neljä sisäpelin tilastokuninkuutta. Pelasi 14 kertaa Itä-Lännessä.

Janne Vuorinen

1990-luvun alussa pesäpallossa siirryttiin Sotkamon Jymyn valtakauteen. Kysymys ei ollut vain poikkeuksellisesta pesäpallojoukkueesta, vaan uudesta lähestymistavasta pesäpalloon. Harjoittelu vietiin niin laadullisesti kuin määrällisesti uudelle tasolle, ja peliä ja sen lainalaisuuksia lähestettyyn tilastollisesti ja aikateoreettisesti. Pesiltä kärkkyminen vietiin äärimmilleen, lyöntien riittävyys mitattiin kellolla, vastustajan merkkipeliä purettiin yötä päivää ja kaikkea muutakin tekemistä leimasi systemaattisuus.

Vuorinen oli kasvot kaikelle tälle. Hän oli itse miettimässä ja kehittämässä ensin voimallisemmin sisäpeliä, mutta myöhemmin myös ulkopeliä. Oli keskeinen aivot sotkamolaisen sumppupelaamisen kehittämisessä kaudeksi 1995.

Sotkamo toi myös voimakkaan sisäpeliroolituksen – ja Vuorinen oli tässä roolituksessa keskeinen pala, numero 2. Hän oli – kuten koko Sotkamon kärki – myös äärimmäisen nopea, mutta hänen varsinainen lahjansa oli ylivertainen kyky kärkkyä pesiltälähtöjä. Ulkona Vuorinen pelasi suurta tonttia peliä rikkovana kolmospolttajana ja takalukijana.

Vuorinen oli niin sisällä kuin ulkona oman aikakautensa parhaita pelaajia. Hänet valittiin Vuoden pelaajaksi – ainoan kerran – 1992 vain 22-vuotiaana. Viisinkertainen etenijäkuningas. Voitti pelaajana yhdeksän Suomen mestaruutta, joista kahdeksan Sotkamon Jymyssä ja yhden Oulun Lipossa. Palkintokaapissa yhteensä 12 SM-mitalia. Pelasi Itä-Lännessä yhdeksän kertaa.

Siirtyi peliuransa jälkeen pelinjohtajaksi ja johti Sotkamon kolmeen Suomen mestaruuteen 2003, 2004 ja 2006. Toimi myöhemmin myös Oulun Lipon ja Joensuun Mailan pelinjohtajana.

Kari Hakkarainen

Sotkamon Jymyn legendaarinen kärki, Sami SirviöJanne VuorinenKari Hakkarainen, on edelleen pesäpallohistorian paras kärki. Hakkaraisella oli Sotkamon kärjen pelaamisessa keskeinen rooli numero kolmosena. Jos etupesät olivat täynnä, Hakkrainen teki takatilanteen – ja jos Sirviö oli palannut ja Vuorinen ykkösellä, Hakkarainen vei kahta pesää, jos Vuorinen ei syöksynyt kakkoselle.

Hakkarainen on mailassa pitelmätön. Hallitsi pompusta lähtien kaikki vaihtolyönnit – pomput, näpit, ohitukset, kovat pystymailalyönnit -, mutta Hakkarainen löi yleensä vain sen, mitä tarvitsi Sirviön tai Vuorisen siirtämiseksi. Hänen kärkilyöntitilastonsa ovat edelleen mykistäviä luettavia. Hakkaraisella on ollut 27 vuotta hallussaan yhden kauden kärkilyöntiennätys, 268 kärkilyöntiä, kesältä 1993. Oli myös etenijä vahva. Hoiti ulkona kakkosvahdin tontin virheettömästi, mutta kokeilut lukkarina ja kopparina eivät olleet yhtä onnistuneita.

Pelasi koko uransa Sotkamon Jymyssä. Voitti urallaan seitsemän Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin. Vuoden pesäpalloilija 1996. Voitti kärkilyöntitilaston neljästi ja Kultaisen mailan kolmesti. Pelasi 12 kertaa Itä-Lännessä.

Jukka Holttinen

Ilomantsin Urheilijoiden kasvatti, joka teki 21 vuotta kestäneen komean uran Kiteen Urheilijoissa, Imatran Pallo-Veikoissa, Kiteen Pallossa, Oulun Lipossa ja Joensuun Mailassa. Kiistaton huippulukkari, jonka uraa leimasi taistelu Toni Kohosen kanssa vallasta. Ensin Kohonen joutui Kiteellä Holttisen varjoon, mutta sen jälkeen osat vaihtuivat. Holttisen kovuutta kuvasi se, että vaikka hänet sysättiin Kohosen alta pois Kiteeltä, hän johti kahta vuotta myöhemmin Oulun Lipon Suomen mestariksi ja Holttinen valittiin Vuoden pesäpalloilijaksi ja Vuoden lukkariksi. Ja kun Kohonen lähti Kiteeltä Sotkamoon, kaksikko kohtasi samana vuonna loppuotteluissa, jotka Kitee voitti Holttisen lukkaroidessa otteluvoitoin 3-0.

Holttisen tolppa oli yksi historian korkeimmista ja varmimmista, hallitsi myös erinomaisen peukolopidätetyn syötön. Vasuri, kova käsi, lukkarina erittäin taktinen. Sisällä kovien paikkojen kotiuttaja, löi yleensä numerolla 5-6. Kotiutti kovilla perusvälilyönneillä ja saumalyönneillä.

Harvoja pelaajia Mikko Vitikaisen ohella, jotka ovat voittaneet kolmessa eri seurassa Suomen mestaruuden. Mestaruuksia taskussa yhteensä kolme, SM-hopeamitaleita neljä. Vuoden pesäpalloilija 1998, nelinkertainen Vuoden lukkari, voitti kerran Kultaisen räpylän. Pelasi 13 kertaa Itä-Lännessä. Toimi peliuransa jälkeen Kiteen Pallon ja Joensuun Mailan kakkospelinjohtajana

Pasi Pirinen

Kiteen Urheilijoiden kasvatti, jolla oli keskeinen rooli Kiteen 1990-luvun lopun ja 2000-alun mestarijoukkueissa. Oli isossa roolissa myös nousun taustavaikuttajana ja syksyllä 1996 tehdyssä vallankumouksessa, joka nosti Kiteen hurjaan menestysputkeen 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.

Oli yli 20 vuotta Kiteen sisäpelin sielu vaihtajana ja kotiuttajana. Hallitsi kaikki vaihtolyönnit pompusta alkaen, kotiutti yleensä kumuralla ja pienillä. Oli myös etenijänä erinomainen, vaikka ei ollutkaan nopein pelaaja joukkueessa.

Pirisen todellinen suuruus pesäpalloilijana perustui kuitenkin loistavaan ulkopeliin. Pelasi suuressa roolissa ulkokentän dynamona – etulukijaa ja syvässä pussissa kakkospolttajana. Erinomainen pelinlukija, elastiset, kissamaiset liikkeet, nopea heitto, joissa näkyi Pirisen tausta lentopalloilijana. Pirisen vahvaa ulkopeliosaamista kuvasi hyvin se, että muut pelaajat äänestivät hänet kolmesti parhaalle ulkopelaajalle myönnettävän Kultaisen räpylän voittajaksi.

Vaikka kysyjiä riitti, Pirinen pelasi koko uransa Kiteellä. Voitti Kiteellä kolme Suomen mestaruutta, kolme SM-hopeaa ja yhden pronssin. Vuoden pesäpalloilija 1999 ja 2000. Itä-Lännessä 13 kertaa.

Toni Kohonen

Pesäpallokenttien elävä legenda, joka hakkaa edelleen, 44-vuotiaana, pesäpallon ennätyksiä uusiksi. Pelannut miesten Superissa huimaavat 27 kautta ja yhden kauden Ykköspesiksessä – ja ura jatkuu edelleen. Voittanut urallaan kasvattajaseurassa Kiteen Pallossa ja Sotkamon Jymyssä yhteensä 10 Suomen mestaruuta ja pelannut urallaan loppuottelussa yhteensä 18 kertaa, viimeksi tänä syksynä Kouvolan riveissä. Mitaleita taskussa kaikkiaan 19. Pelannut ennätykselliset 22 kertaa Itä-Lännessä. Pesispörssin ykkönen, johtaa myös ottelutilastoa. 742 runkosarjan ottelua on sellainen ennätys, että sen lyömisessä on tekemisessä. Vuoden pesäpalloilija 2001, 2005 ja 2014. 13-kertainen Vuoden lukkari. Voittanut 7 kertaa Kultaisen räpylän.

Hurjista tilastoista huolimatta Kohosessa ei ole oleellista, mitä hän on saavuttanut, vaan miksi hän on saavuttanut kaiken sen, mitä hän on saavuttanut. Vastaus on kolmen asian summa: ehtymätön kunnianhimo, valtavat lajitekniset ja fyysiset harjoittelumäärät sekä poikkeuksellinen ja kompromisseihin taipumaton huippu-urheilijan luonne. Vaikka Kohonen on joukkuelajin urheilija, hänellä on ollut omasta tekemisestään aina yksilöurheilijan vastuu ja tavoitteet.

Oli lukkarina mestari käyttämään lauasta, syötti pahaa kierteistä syöttöä, parhaimmillaan jopa tolpassa. Raju käsi, oli varsinkin nuorena raivoisa hakemaan lyhyitä. Taktinen, mietti paljon enemmän taktisia asioita kuin oletetaan. Henkisesti vahva, kesti kaaren paineet niin hyvin, että monissa joukkueissa kiellettiin Kohosen ärsyttäminen, koska – erään pelinjohtajan sanoin – Kohosta parempi pelaaja oli vain raivohullu Kohonen.

Sisällä vaihtaja ja kotiuttaja. Mailassa monipuolinen ja taitava. Ei maailman nopein, mutta hyvänä pelinlukijana ja lukkaripelin tuntijana erinomainen etenijä.

Ollut viimeiset 20 vuotta pesäpallon kasvot.

Jani Komulainen

Sotkamolaisen voittamisen kulttuurin ja tylyyden ilmentymä. Oli suurten otteluiden suuri ja jäinen ratkaisija, joka ei koskaan pelännyt lähteä vastustajien kanssa repivään sanasotaan. Muistetaan erityisesti Vimpeli-finaaleiden yhteenotoista.

Pelaajana äärimmäisen monipuolinen. Sisällä yksi pesäpallohistorian parhaista vaihtajista. Hallitsi kaikki vaihtolyönnit, minkä lisäksi Komulaisella oli kovien lyöntien myötä jatkuva läpilyöntiuhka. Siirtyi uransa loppuvaiheessa vaihtajokeriksi ja lopulta myös kotiuttajajokeriksi ja tärkeiden juoksujen lyöjäksi. Ulkona myös monipuolinen: pelasi etukentällä, linjassa ja usean kauden ajan jopa lukkarina. Sotkamo voitti hänen lukkaroidessaan kaksi Suomen mestaruutta.

Tilastot mykistäviä. Pelasi 21 kautta Sotkamossa, voitti pelaajana 12 Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja kaksi pronssia. Vuoden pesäpalloilija 2004 ja 2006, Vuoden lukkari 2006, Vuoden jokeri 2012 ja 2013. viisinkertainen kärkilyöntitilaston voittaja, voitti Kultaisen mailan kolmesti ja Kultaisen räpylän kahdesti. Pelasi Itä-Lännessä 15 kertaa.

Siirtyi peliuransa jälkeen Sotkamon pelinjohtajaksi. Saavuttanut kolmen kauden aikana Suomen mestaruuden ja SM-hopean.

Simo Eerikäinen

Yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista lyöjistä, ylitti ensimmäisenä pelaajana 1000 lyödyn juoksun rajan 2009. Hyvinkään Tahkon kasvatti, mutta oli kasvot koko eteläsuomalaiselle pesäpallolle, sillä pelasi uransa aikana Tahkon lisäksi Superia Kaisaniemen Tiikereissä ja Kinnarin Pesiksessä. Nautti suurta arvostusta, sillä pääkaupunkiseudun lehdet hehkuttivat aina lyöjiä – ja Iso Kello oli lyöjistä seuratuin, koska Helsingistä Hyvinkäälle oli lyhyin matka.

Pelasi pitkään ulkona, lähinnä kolmospuolen linjassa. Oli perusvarma ulkonakin, mutta varsinainen suuruus syntyi kotiuttajana. Löi kovia pommeja luukkuihin, jatkeille ja saumoihin. Peitti hyvin lyöntiensä suunnat. Löi urallaan huikeat 1037 juoksua ja oli pitkään kaikkien aikojen lyöjätilaston ykkönen, kunnes Sami Joukainen ohitti hänet kaudella 2013.

Ainoa jokeri, joka on valittu Vuoden pesäpalloilijaksi. Tämä tapahtui Hyvinkään mestaruuskaudella 2007. Mestaruus oli Eerikäisen ainoa, oli kuudesti loppuottelun häviävänä osapuolena, yksi pronssi. Nelinkertainen lyöjäkuningas, kahdesti Vuoden jokeri ja voitti kahdesti Kultaisen mailan. Pelasi 6 Itä-Länttä.

Topi Kosonen

Lappeenrannan Pesä-Ysien kasvatti on antanut kasvonsa koko pattijokelaiselle pesäpallolle olemalla uskollinen PattU:lle, vaikka ottajia olisi ollut pilvin pimein – ja olisi vieläkin.

Yksi kaikkien aikojen lukkareista – ja yksi niistä lukkareista, jotka ovat jääneet Toni Kohosen varjoon. Lukkarina älykkö ja huipputaktinen. Perussyöttö ei ole koskaan ollut mitenkään paha, mutta on pystynyt pelitempoaan vaihtelemalla sotkemaan lyöjän kuin lyöjän. Lyöjän kannalta haastetta on lisännyt se, että Kosonen pystyy syöttämään samasta asennosta korkean tolpan tai matalan perussyötön. Näppien hakijana ollut 2000-luvulla Superin paras lukkari.

Vaikka Kosonen tunnetaankin lukkarina, hän on ollut myös sisällä korkeimman kategorian pelaaja. Oli pitkään yksi kaikkien aikojen parhaista numerolla kaksi pelaavista vaihtajista, kunnes on siirtynyt viime vuosina enemmän kotiuttajaksi. Pattijoelle toki elintärkeä kotiuttaja, mutta ei samaa tasoa kotiuttajana kuin parhaimmillaan vaihtajana.

Teki harvinaisen tempun johtaessaan Pattijoen Suomen mestariksi vuonna 2008: valittiin samana vuonna Vuoden pelaajaksi ja Vuoden lukkariksi, ja voitti sekä Kultaisen mailan että Kultaisen räpylän. Taskussa yksi mestaruus, yksi hopea ja kaksi pronssia. Pelannut Itä-Lännessä 9 kertaa.

Sami Haapakoski

Vimpelin 2010-luvun menestysvuosien toinen ikoninen hahmo Henri Puputin ohella. Kaikkien aikojen paras kärkimies. Meni kentälle vuorenvarmasti, etenijänä ja nopeusominaisuuksiltaan – myös nopeuskestäävyydeltään – parhaimillaan maaginen, mitä kuvaa kaikkien aikojen etenijätilaston ylivoimainen kärkitila 1017 tuodulla juoksulla. Pesäpallossa puhutaan paljon lyömättömistä ennätyksistä – ja Haapakosken ennätys on vahva ehdokas yhdeksi niistä. Siirtyi uransa myöhemmissä vaihessa vaihtajaksi ja viime vuosina jopa kotiuttajaksi. Mailassa monipuolinen arsenaali, lyö paljon linjan ylityksiä, vaarallisuutta lisää läpilyöntiuhka.

Oli ulkona nopealiikkeinen ja pallovarma kakkospolttaja ja etulukija, mutta siirtyi jo  Vimpelissä kakkosvahdiksi. Yksi 2000-luvun parhaista ulkopelaajista, vaikka tunnetaan ennen kaikkea huimista sisäpelitaidoistaan ja tilastoistaan.

On myös yksi tärkeimmistä pelaajahankinnoista pesäpallossa. Oli hankkinut itselleen jo nimeä Pattijoella ja Puijossa, kunnes siirtyi Vimpeliin kaudeksi 2010. Oli viimeinen palapelin pala Vimpelin sen vuoden mestarijoukkueeseen. Voitti Vimpelissä kolme Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja yhden pronssin. Oli voittanut sitä ennen urallaan yhden mestaruuden ja kaksi pronssia.

Vuoden pesäpalloilija 2009 ja 2016, seitsenkertainen etenijäkuningas, kaksinkertainen kärkilyöntitilaston voittaja, voitti kolmesti Kultaisen mailan ja Kultaisen räpylän. 16 Itä-Länttä.

Henri Puputti

Toinen Vimpelin Vedon 2010-luvun menestyksen peruspilareista. 2010-luvun parhaita vaihtajia: vei Vimpelissä Sami Haapakoskea takuuvarmasti kakkosena eteenpäin, kunnes siirtyi ensin kolmoseksi ja lopulta myös neloseksi. Erinomainen pomppu, hallitsi kaikki taitolyönnit ja vaihtotilanteissa hurja läpilyöntivoima. Kotiuttajana ei raskainta mahdollista sarjaa.

Tilastot korostavat sisäpelin roolia, mutta Puputin suuruutta on myös erinomainen ura ulkona. On Roope Korhosen ohella 2000-luvun paras koppari. Pallovarma kolmoskoppari, jonka kädestä pallo tuli kotipesään kyselemättä. Kokemus aateloi entisestään kopparipeliä.

Kankaanpään Mailan kasvatti, joka pelasi ennen Vimpeliin siirtymistä Seinäjoen Maila-Jusseissa ja Nurmon Jymyssä. Pelannut kaksi viimeistä kautta JymyJusseissa, josta tie vie seuraavaksi Manse PP:hen.

Vuoden pesäpalloilija 2010 ja 2017, kolminkertainen kärkilyöntitilaston voittaja, voittanut kerran myös etenijäkuninkuuden ja kahdesti Kultaisen mailan. Kolme Suomen mestaruutta, kuusi SM-hopeaa ja neljä pronssia. Pelannut Itä-Lännessä 15 kertaa.

Roope Korhonen

Sotkamon Jymyn komeasta historiasta löytyy monta ikonista hahmoa, mutta Roope Korhosella on omanlaisensa statuksensa ja auransa sotkamolaistan keskuudessa. Pidetty, rakastettu ja kunnioitettu kansanmies – ja kaiken tämän päälle jäätävä pesäpalloilija. Jos Sotkamo-lehdessä järjestettäisiin äänestys, kenelle pesäpalloilijalle Sotkamoon pitäisi pystyttää patsas, Roope Korhonen olisi ylivoimainen voittaja.

Korhonen tunnetaan ennen kaikkea kotiuttajina ja elintärkeiden, usein mestaruuden ratkaisseiden lyöntien lyöjänä, mutta ennen kuin mennään lyöntipeliin, kannattaa muistaa, että Korhonen oli pitkään Superin parhaita ja kovakätisimpiä koppareita, kunnes ilkeä loukkaantuminen siirsi hänet jokeriksi.

Korhosen salaisuus mailassa on hänen kylmäpäisyytensä yhdistettynä armottomaan taitoon. Löi aiemmin vaarallisia piiskoja molempiin rajoihin, mutta lyöntisektori on kaventunut hieman ja nyt tavaramerkkinä ovat kovat saumalyönnit ilmassa koppareiden eteen. Käytetään nykyään paljon myös kakkosvaihdon purkajana, missä urakkaa helpottaa kova läpilyöntiuhka. Ei hätkähdä mistään, ei myöskään omista epäonnistumistaan. Uskaltaa painaa tilanteessa kuin tilanteessa kylmiä ratkaisuja, mikä kertoo rajusta henkisestä vahvuudesta. Kuulossa ei mitään vikaa, mutta kulkee silti pelissä omia polkujaan ja lyö sinne minne itse päättää.

Nousi tämän syksyn mestaruuden ansiosta kaikkien aikojen mitalimieheksi pesäpallossa ohi Jani Komulaisen.  Ennätykselliset 12 Suomen mestaruutta, kuusi hopeaa, kaksi pronssia. Vuoden pesäpalloilija 2011, lyöjäkuningas 2017 ja Vuoden jokeri 2017.  11 kertaa Itä-Lännessä. Pelannut koko uransa Sotkamossa.

Juha Korhonen

Tehty kaikesta siitä, mistä hyvinkääläisen pesäpallon dna on tehty. Hyvinkään Tahkon kasvatti ja pelannut kahta kautta – 2017 ja 2018 – lukuun ottamatta koko uransa Tahkossa. Ikitahkolainen niin sielultaan kuin katsojien sydämissä. Kotiuttajien aatelia vuodesta toiseen. Lyö kovaa saumoihin, luukkuihin ja kumurat koppareiden eteen. Rakastettu läpilyöjä, joka on lyönyt urallaan ennätykselliset 94 kunnaria – ja runkosarjassa yhteensä 1135 juoksua. Ohitti tällä kaudella Toni Kohosen kaikkien aikojen kärkilyöntitilaston ykkösenä viiden kärkilyönnin erolla 3243 kärkilyönnillään.

Pelasi pitkään myös ulkona, hoiti Pihkalassa vaativaa kakkosvahdin tonttia, kunnes siirtyi jokeriksi. 22 kautta Superissa,

Suomen mestari 2007, kakski SM-hopeaa, yksi pronssi. Vuoden pesäpalloilija 2012, kolminkertainen kärkilyöntitilaston voittaja, Vuoden jokeri 2018, Kultaisen mailan voittaja 2021 ja 2014. 11 kertaa Itä-Lännessä.

 

Säännöt ja palkinnot

  1. Äänestykseen voivat osallistua kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset tai Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt.
  2. Äänestäminen tapahtuu tällä sivulla olevalla sähköisellä äänestyslomakkeella. Muulla tavoin lähetettyjä äänestyslomakkeita ei hyväksytä. Myös puutteellisesti täytetyt äänestyslomakkeet hylätään
  3. Äänestykseen ja arvontaan voi osallistua vain yhdellä äänestyslomakkeella. Jos äänestäjä lähettää useamman äänestyslomakkeen, ylimääräiset lomakkeet hylätään.
  4. Äänestysaika on 13.10.-31.10.2020.
  5. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan seuraavat palkinnot: 1 kpl: Elmo-lehden ja Ruutu+ katselukortin yhteispaketti 12 kuukaudeksi, 3 kpl: Elmon lahjatilaus 6 kuukaudeksi ja kirjapalkinto. 10 kpl: kirjapalkintoa. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
  6. Osallistumalla äänestykseen kilpailija antaa oikeuden käyttää henkilötietojaan henkilötietolain mukaisesti. Tarkemmat tiedot tässä.
  7. Äänestyksen voittaja ja muut äänimäärät julkistetaan 3.11.2020.