Alajärven Ankkureiden neljä vuotta kestänyt taistelu Superpesiksessä päättyi putoamiseen, kun Koskenkorva kaatoi sen putoamiskarsinnan kolmannessa ottelussa keskiviikkona 2-0 (2-2, 9-1).  Pekka, mikä Alajärven pudotti?

Pohjasyy putoamiselle oli yksinkertaisesti se, että Alajärven materiaali oli sarjan heikoin.

Joukkue menetti viime kauden jälkeen kolme elintärkeää pelaajaa, lukkari Elmeri Iivosen, koppari Tuukka Etulan ja sekä sisällä että ulkona tärkeän Veeti Kokon. Kaiken lisäksi lyöjäjokeri Markus Hallasuon sopimus purettiin yllättäen TalviSuperin jälkeen.

Hallasuon korvaajaksi hankittu Petteri Kortelainen pelasi kohtalaisen kauden, mutta Iivosen, Etulan ja Kokon lähtöjä Alajärvi ei saanut paikattua. Etenkin kolmoskopparina pelanneen Etulan korvaaminen osoittautui hankalaksi kysymykseksi.

Alajärvellä oli erinomainen ykköskärki, jonka muodostivat Joona Peltokangas, Elmeri Koivusalmi ja Matias Litmanen. Se oli jopa Superin kärkiseurojen tasoa. Ongelmana oli kuitenkin ulkopeli. Alajärvi antoi runkosarjassa eniten juoksuja – 317 eli keskimäärin 9,6 juoksua ottelua kohden. Oli selvää, että tuollaisella annettujen määrällä Alajärven oli vaikea voittaa otteluita.

Alajärvi on ollut myös aiempina vuosina tiukassa puristuksessa, mutta se on ollut terävimmillään aina kauden ratkaisuhetkillä ja säilyttänyt sarjapaikkansa – kahdesti karsintojen kautta ja vuosi sitten jopa ilman karsintoja.

Nyt se ei kuitenkaan enää onnistunut. Sen sijaan, että joukkue olisi pystynyt kehittämään peliään kesän aikana ja naaramaan sitä kautta pisteitä, suunta kulki toiseen suuntaan. Alajärvi voitti viimeksi runkosarjassa ottelun kesäkuussa ja sen jälkeen se on hävinnyt nämä kolme putoamiskarsintaottelua mukaan lukien 17 ottelua peräkkäin.

Toki Alajärveä ovat koetelleet loukkaantumiset. Esimerkiksi elintärkeä kärkimies Joona Peltokangas joutui jättämään loukkaantumisen vuoksi väliin runkosarjassa kymmenen ottelua eikä hän pelannut tässä kolmannessakaan ottelussa Koskenkorvaa vastaan.

Varmasti Alajärveen vaikutti myös tämän sarjan ensimmäisessä ottelua tapahtunut räikeä tuomarivirhe, jossa Ankkureiden selvästi sisällä ollut läpilyönti tuomittiin takalaittomaksi. Se oli sen verran merkityksellinen virhe, että ennen vanhaan hyvinä aikoina ottelu olisi voitu pelata uudeleen, mutta nyt katsottiin vain sitä, ehdittiinkö asiasta jättää protesti ajoissa vai ei.

Joka tapauksessa sekään ei kelpaa selitykseksi Alajärven tippumiselle. Toisin kuin Alajärvi, Koskenkorva pystyi kehittämään peliään ja se syttyi heinäkuussa uudenlaiseen lentoon, jonka ansiosta se lähti tähän sarjaan Alajärveä vastaan selvänä suosikkina – ja piti suosikkiasemansa.

Miltä Alajärven tulevaisuus näyttää putoamisen jälkeen?

Alajärvellä ollaan isojen kysymysten äärellä. Pesäpallossa on tänä päivänä vaikea enää menestyä pienellä budjetilla ja talkoopohjaisella toiminnalla eikä tilanne yhtään tulevaisuudessa helpota.

Sieltä on nousemassa pesäpallokartalle Helsingin ja Oulun ja varmasti joku päivä myös Jyväskylän kokoisia kaupunkeja ja kun pienten paikkakuntien suuret seurat, Sotkamo ja Vimpeli ja jatkossa myös Kitee, ovat löytäneet sellaisen konseptin, että ne pystyvät pitämään parhaat pelaajat ja jopa hankkimaan heitä, niin elintila Alajärven kaltaisille seuroille jää ahtaaksi.

Toisaalta Alajärvellä on tehty viime vuosina hyvää juniorityötä ja tehdään edelleen, eikä Ykköspesiksen taso ole niin päätä huimaavaa, etteikö Alajärvi olisi ensi kaudella yksi Ykköspesiksen kärkiseuroista.

Paljon riippuu nyt seurajohdosta ja sen tahdosta. Halutaanko ja voidaanko toimintaa satsata sellaisia taloudellisia panoksia, joita jo menestyminen Ykköspesiksessä ja etenkin Superpesiksessä vaatii vai tyydytäänkö suosiolla siihen, että pelataan pienillä euroilla ja enemmän talkoopohjaisesti?

Toinen iso kysymys on se, mitä nykyiselle joukkueelle tapahtuu. Joukkueessa on Koivusalmen, Peltokankaan, Litmasen ja Toni Marjamäen kaltaisia pelaajia, joiden taidot riittävät Superissakin. Varmaan osa parhaista pelaajista vaihtaa maisemaa ensi kaudeksi ja sen jälkeen Alajärvellä on vain mietittävä, millainen joukkue ensi kaudeksi kootaan.

Koskenkorva väisti ensimmäisen luodin eli vältti suoran putoamisen. Seuraavaksi se kohtaa jatkokarsinnassa Ykköspesiksen kakkosen. Miltä Koskenkorvan mahdollisuudet säilyttää sarjapaikka näyttävät?

Loppukauden esitysten perusteella hyviltä. Joukkue on saanut tällä kaudella hyvää kokemusta kovista otteluista Superissa ja Alajärven kaataminen suoraan kolmessa ottelussa osoitti, ettei käsi tärise paineiden kasvaessa.

Koskenkorvan pelaamisessa on kesän aikana tapahtunut paljon hyviä asioita, joista tärkein on ilman muuta se, miten kova kotiuttaja lyöjäjokeri Rasmus Teposta on kehittynyt.

Teppo löi viime kaudella Ykköspesiksessä 74 juoksua ja ennakoi ennen kautta, että Tepon juoksumäärä putoisi Superissa kolmannekseen. Mutta mitä vielä? Nuori mies paukutteli tällä kaudella runkosarjassa 65 juoksua ja sijoittui runkosarjan lyöjätilastossa Henri Puputin, Jukka-Pekka Vainionpään ja Perttu Ruuskan jälkeen neljänneksi eikä lyöjätilaston  kakkossija jäänyt kuin kahden juoksun päähän.

Tulipa jatkokarsinnassa vastaan Puna-Mustat, Hamina tai Kannus, niin kovassa vireessä pitää vastustajien olla etenkin Koskenkorvan omalla kentällä, jos joku niistä meinaa kammeta Koskenkorvan ulos Superista.