Suomalaista jääkiekkoyleisöä on viime päivinä puhututtanut kaikkien aikojen kuuluisimpiin urheiluselostajiin lukeutuva Antero Mertaranta.

Mertaranta on varmasti 67-vuotiaana leijonaäänenä toiminut tärkeimmissä maajoukkuetapahtumissa  jo pitkään ja näkyvästi. Siksi hänen virheitäänkin on alettu suurimman suurennuslasin alla jopa ylianalysoiden, mutta tuoreimmassa kohussa ei ole kyse siitä.

Kysymykseen on tullut se, että Mertarannan tyyli selostaa Lahden Pelicansin otteluita C Moren lähetyksissä on aiheuttanut jääkiekkoväen näkemään punaista.

Mertarantaa on lahtelaisena pidetty entisenä PelicansTV -keskusteluohjelmankin vetäjänä toimiessaan puolueellisena Pelicansin suuntaan.

Keskustelu on ollut kiihkeää. Niin sosiaalisessa mediassa kuin perinteisessäkin mediassa.

Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi urheiluosiossaan tuoreeltaan näkökulmatekstin, joka oli otsikoitu näin: ”Siirtäkää jo Antero Mertaranta sivuun – näistä syistä legendan pitää jäädä eläkkeelle”.

Mediakritiikki on useimmiten hyvinkin tarpeellista, vaikka esimerkiksi Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Vesa Rantanen on usein julkisesti paasannut, miten ei ymmärrä toimittajia, jotka ”dissaavat” kollegoiden töitä.

Twitterissä hän kommentoi esimerkiksi vuonna 2019, että koska ”omiin muroihin siinä kustaan” ja että ”varmaan nää samat inisijät määkii myös jonkin ammatillisen arvostuksen perään.”

Rantasella on oikeus omaan näkemykseensä, mutta tuskin tätä Juha Hiitelän tekstiä kuitenkaan julkaistiin IS:n urheilusivuilla kävelemällä esihenkilön yli.

***

Ristiriidat eivät jää tähän.

Mertarantaa voi varmasti oikein perustellustikin kyseenalaistaa puolueellisuudesta, joka heijastuu tämän tunnetilojen välittyneestä kontrastista Pelicansin ja Pelicansin vastustajien tekemien maalien välillä.

Mutta voiko puolueellisuutta kritisoida vain valikoidusti?

Voikin kysyä, miksi sitä ei ainakaan yhtä intohimoisesti arvostella näin jääkiekkokontekstissa, kun NHL-selostaja heittelee yläfemmoja pelaajan kanssa suorassa lähetyksessä Tampereen NHL-ottelujen yhteydessä tai kun katsotaan korostuneesti sinivalkoisten lasien läpi suomalaisten NHL-pelaajien suorittamista.

Kovin usein nimittäin suomalaisten pelaajien osalta voidaan keksiä kaiken maailman tekosyitä kaikista muista – vaikkapa valmentajista ja seurasta – paitsi pelaajista itsestään.

Studion lauteilla voi olla suomalaisten NHL-henkilöiden isiä ja sydänystäviä, mutta se ei ilmeisesti kritiikkiin anna aihetta – mutta yhden liigaselostajan Pelicans-sympatiat ovat nyt sitten jo kollektiivisesti liikaa.

***

Jokainen voi kysyä itseltään, että olisiko suomalaisessa mediassa Columbuksen alennustilaa käsitelty eri tavalla, jos Jarmo Kekäläisen sijaan saman työn tämän ja viime kauden osalta olisi tehnyt pohjoisamerikkalainen GM?

Miksi esimerkiksi Patrik Laineen siirto Winnipegistä ja Columbuksesta on johtanut siihen, että ne, jotka hehkuttivat jo etukenossa Columbuksen voittaneen kaupan ja mediassa Winnipeg Jetsistä kärsinyt Laine saatettiin suomalaismediassa värittää uhriksi ja Pierre-Luc Dubois itsekkääksi tyypiksi, ovat unohtaneet käydä läpi tilanteen uudestaan?

Nyt on esimerkiksi kuitenkin niin, että Winnipeg on noussut läntisen konferenssin kärkijoukkueiden kastiin ja Laine on hyytynyt huippumaalintekijän maineestaan surkean Columbuksen kärsimyksen pääosan esittäjäksi.

Tämänkin esimerkin pohjalta on nimittäin aivan totta, että puolueellisuus voi hämärtää. Se johtaa usein esimerkiksi tilannekuvan ja todellisuuden hämärtymiseen.

***

Otetaan yksi esimerkki lisää.

Onko se hyvää NHL-journalismia, että tiettyjen tahojen lihakset riittävät kyllä lyömään ulkomaalaispelaajia – jotka eivät kritiikkiä koskaan suomeksi selostettuna kuule – mutta suomalaispelaajia vain paijataan, niin eikö se ole juuri puolueellisuutta mitä suurimmissa määrin?

Jostain syystä suomalaisten kohdalla samaa kovuutta ja kanttia arvioida edes samoilla kriteereillä kuin arvosteltuja ulkomaalaispelaajia harvemmin sitten löytyykään.

Joten jos oikein tarkkaan katsomme, monella muullakin tunnetulla jääkiekkohahmolla, -asiantuntijalla ja -selostajallakin on täysin silmiemme edessä olevat tietyt näkösällä olevat sidonnaisuudet ja puolueellisuutensa.

Mutta nytkö todella jääkiekkoväen kamelin selkä on kuitenkin puolueellisuuden kannalta katkennut Mertarannan Pelicans-selostusten kohdalla?

Ilmeisesti näin valikoivasti on todella päässyt käymään. Sitä voisi kutsua jopa tekopyhyydeksi.