NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella, parhaana suomalaisena varattu Anton Lundell on valmista kauraa NHL:ään. Lundellin varasi Florida Panthers varaustilaisuuden 12. pelaajana.

Ensimmäisellä kierroksella varattiin useita näyttäviä, kiekollisesti poikkeuksellisen taitavia pelaajia. Lundell ei ole erityisen näyttävä pelaaja. Kiekollisilta ominaisuuksiltaan hän on hyvä, muttei erityinen.

Sen sijaan Lundell on kokonaisvaltaisesti taitava jääkiekkoilija, joka kykenisi jo nyt pelaamaan vastuullisessa roolissa voittavaa jääkiekkoa maailman kovimmassa kiekkosarjassa.

Siksi hän on moneen muuhun avauskierroksen varaukseen nähden poikkeuksellinen pelaaja.

Voittava joukkuepelaaja?

Anton Lundell murtautui Liigaan HIFK:n kokoonpanoon syksyllä 2018 nipin napin 17-vuotiaana. Nyky-Liigassa nuori ikä ei ole poikkeuksellista, sillä sarja on profiloitunut yhä enemmän nuorten pelaajien temmellyskentäksi. Lundellin kohdalla poikkeuksellista oli kuitenkin heti ensimmäisistä Liiga-otteluista lähtien hämmästyttänyt pelillinen kypsyys, nimenomaan kokonaisvaltaisesti.

Lundellin erityisvahvuudet ovat puolustussuunnan pelaamisessa. Lundell on tunnollinen joukkuepelaaja, joka tekee ratkaisuja joukkueen ja voittamisen eduksi. Hän on myös erinomainen kamppailija ja aloittaja.

Nuorten, suomalaistenkin, pelaajien ryminöinti NHL:n parrasvaloihin on saattanut nostaa tietynlaista individualismia nuorten pelaajien keskuudessa. Halutaan tehdä maaleja, olla esillä, olla näyttävä, olla hyökkäävä pelaaja. Lundell ei ole tähän lähtenyt. Hänestä voisi käyttää termiä voittava joukkuepelaaja.

Lundell lukee peliä taidokkaasti, erityisesti kiekollista ja kiekotonta puolustaessa, ja sijoittuu oikein. Oveluus ja kyky riistää kiekkoa ovat tärkeä osa hänen pelaamistaan. Mailan käyttö ja kiekonriistotekniikat ovat hyvällä tasolla. Hän haistaa tilanteet, jolloin kannattaa yrittää kiekonriistoa, ja iskee juuri siltä puolelta, josta vastustaja ei osaa odottaa puolustavan pelaajan tulevan.

Lundell pelaa painopiste alhaalla, ulottuvuus on hyvä, mikä osaltaan auttaa kiekonriistotilanteissa ja syöttölinjojen peittämisessä. Matala peliasento takaa hänelle vankan tasapainon ja siten erinomaisen valmiuden kaksinkamppailuihin. Hänen harvemmin näkee kaatuvan tai horjuvan kamppailutilanteissa.

Harva 18-vuotias hallitsee näin säntillisesti kiekollista ja kiekotonta puolustavan pelitilanneroolit. Lundellissa olisi jo melko valmis paketti NHL:ään kolmosketjuun. Olennainen kysymys Lundellin kohdalla on kuitenkin se, mitä hän tavoittelee jääkiekkoilijana: 40 pisteen puolustavan keskushyökkääjän roolia vai jotain enemmän?

Kuinka korkea on Lundellin potentiaali?

Lundellissa olisi potentiaalia kärkiketjujen pelaajaksi, jopa 60–70 pisteen hyökkääjäksi. Raamit ovat kohdillaan, kiekonkäsittelytaidot ja laukaus kestävät päivänvalon. Kenties tärkein ominaisuus, peliäly, toimii myös hyökkäyssuuntaan, mutta jotta hän voi olla tuloksentekijä, on raakaa työntekoa edessä vielä. Hyökkäysvirtuoosia Lundellista ei tule, mutta hän kykenisi tekemään tulosta NHL:ssä laadukkaan peruspelaamisen kautta. Se kuitenkin vaatisi monipuolisempaa luistelutaitoa.

Lundellin luistelua on moitittu, vaikka Liigaan kärkiketjun keskushyökkääjäksi Lundell on hyvä, jopa erinomainen, luistelija.

Anton Lundell on kehittänyt räjähtävyyttään ja reaktionopeuttaan liikkeellelähdöissä, mutta tekemistä niissä on edelleen. NHL:ssä ensimmäiset potkut määrittävät paljon, ehtiikö mukaan hyökkäyksiin vai ei. Suoraluisteluvauhti on hyvä, mutta siihen pääseminen kestää vieläkin hitusen liian kauan. Potkufrekvenssissä ja potkun terävyydessä on kehitettävää, vaikka ne näyttävätkin jo kelvollisilta. Kaarreluistelussa jalkojen liike on liian askeltava, eikä hän nojaa sivulle hyödyntääkseen keskipakoisvoimaa ja siten kiihdytä itseään täyteen vauhtiin muutamalla potkulla.

Lundellin luisteleminen on ison kaukalon luistelemista. Se on yksipuolista, lähinnä eteenpäin suuntautuvaa ja liukuvaa.

Lundell lukee peliä hyvin, ja siksi hänen ei tarvitse Liigassa kovin usein esimerkiksi pysähtyä, vaan hän voi luottaa jatkuvaan liikkeeseen. NHL:n pienen kaukalon start-stop-pelaamisessa vaaditaan kuitenkin hyvin erilaista luistelutaitoa, mikäli haluaa tehdä tulosta.

Hyviä hyökkäyspään pelaajia NHL:ssä yhdistää taitava, ketterä liikkuminen sekä suunnan ja kehon asennon muuttaminen niin kiekon kanssa kuin ilmankin.

Terän käyttäminen pienessä tilassa on oma taiteenlajinsa. On kyettävä vaihtamaan terävästi suuntaa. On osattava vaihtaa etu- ja takaperin luistelun välillä sulavasti, kyettävä pitämään tasapaino yhden jalan varassa, hyödyntämään sivuliukua. On pystyttävä pysähtymään ja taas lähtemään liikkeelle terävästi eri asennoista.

Lundell menettää energiaa käännöksissä ja suunnanmuutoksissa: hän ei kykene siirtämään liike-energiaansa vastakkaiseen suuntaan ulkoterää hyödyntäen. Tämä on nyky-NHL:ssä elinehto; pienessä tilassa on kyettävä käännöksillä irtautumaan vastustajasta. Lundell ei ole erityisen taitava terän käyttäjä, eikä hän osaa sulavasti ja nopeasti vaihtaa luisteluasentoaan ja jalkaterien suuntaa pienessä tilassa.

Pala palalta parempi pelaaja

Nämä asiat korostuvat hyökkäysalueen pelissä, jossa on paljon pelaajia pienessä tilassa. Tulee löytää keinot irtautua puolustavasta pelaajasta, ja siinä keskeinen tekijä on vaivattomat rytmin- ja suunnanmuutokset luistelussa. Ilman niitä NHL:ssä on vaikea olla ratkaiseva, erinomainen hyökkäyspään pelaaja.

Puhutaan tarkoituksenmukaisesta ja tehokkaasta, pelinomaisesta liikkumisesta kaukalossa.

Toinen hyökkäyspelillinen kehityskohde luistelun lisäksi liittyy Lundellin peliasentoon. Hänen on hinattava omaa peliasentoaan ylemmäksi ja ryhdikkäämmäksi, jotta kykenisi näkemään kaukalon paremmin. Kiekko pitää saada pidettyä lähellä kroppaa, jotta suunnanmuutokset käyvät nopeammin ja omaa pelialuetta voi säätää tehokkaasti.

Evoluutio on vienyt peliä siihen, että nopeus ja nopeustaitavuus ovat nousseet yhä suurempaan rooliin lajin huipputasolla. Vaikka suomalaisia nuoria pelaajia on viime vuosina sännännyt NHL:ään ennätystahtia, pienen kaukalon ja NHL:n luistelutaitoon ja nopeustaitavuuteen liittyvien vaatimusten hallitseminen on ollut haaste monelle suomalaispelaajalle.

Tekniikan ja voimatasojen lisäksi kyse on ennen kaikkea keskivartalon hallinnasta, ja sitä kautta dynaamisesta tasapainosta ja alaraajojen voimantuotosta. Koska jääkiekon pelaaminen on jatkuvaa sopeutumista muuttuviin tilanteisiin, luistelun kehittämistä ei tulisi lähestyä ainoastaan tekniikan kautta vaan ymmärtää, se että luisteleminen on taitona aina suhteessa ympäristöön eli peliin ja pelitilanteeseen. Koska ympäristö muuttuu koko ajan, luistelun avulla pelaajan on pystyttävä sopeutumaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Yhä Lundellilla on matkaa NHL:n tulosketjuihin, mutta monissa kriittisissä ominaisuuksissa Lundell on kehittynyt silminnähden jälleen viimeisen vuoden aikana. Hän on koko ajan, pala palalta, kypsempi jääkiekkoilija.

Se kertoo ensinnäkin Lundellin työmoraalista ja älykkyydestä sekä toisaalta siitä, kuinka iso potentiaali hänessä piilee. Kuinka hyvä jääkiekkoilija Anton Lundell on 2–3 vuoden päästä?

Juttu on muokattu alun perin Elmon numerossa 4/2020 julkaistusta jutusta.

 

Elmo on uudistunut!

Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen

tarjoushintaan 4 kk 35 e –

saat lokakuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna.

Voit myös ostaa uusimman Elmon

digilehden irtonumeron Lehtiluukusta.

Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!