Seiväshypyn entinen Suomen ennätys -mies Erkki Mustakari näkee uuden maailmanennätyksen Timanttiliigan finaalissa Eugenessa hypänneen Armand Duplantisin huiman menestyksen takana loogiset syyt.

23-vuotias amerikanruotsalainen siirsi ME-lukemat uuteen ennätyskorkeuteen 623 ja löi kisassa toiseksi sijoittuneen Filippiinien John Obienan peräti 41 sentillä.

”Duplantisin ylivoimaisuus on monen asian summa. Hänen juoksunopeutensa kuoppaan tulessa on tällä hetkellä kiistatta nopein koko maailmassa ja hän hallitsee seipään kuoppaan viennin ja maasta irtoamisen täydellisesti. Tai ehkä täydellinen ei ole oikea sana, koska joku päivä joku tekee sen vieläkin täydellisemmin ja rikkoo ne maailmanennätykset, jotka Duplantis urallaan tekee”, Mustakari sanoo.

”Sen lisäksi tarvitaan kovaa kilpailupäätä, joka sekin Duplantisilla on.  Hän tietää myös sen, mitä hän osaa ja luottaa tekemiseensä täydellisesti. Hän ei kikkaile sen enempää seipäiden jäykkyyden kuin otekorkeudenkaan kanssa. Hän käyttää joka korkeudessa yhtä jäykkää seivästä ja samaa otekorkeutta, 515. Siksi Duplantis menee usein pienemmistä korkeuksista yli siten, että sinne jää ilmaa väliin jopa yli puoli metriä.”

Mustakarin mukaan myös sen takana, miksi Duplantis on seiväshypyn jokaisella keskeisellä osa-alueella ylivoimainen, on looginen selitys.

”Duplantisin isä Greg oli itse seiväshyppääjä, joka ylitti parhaimmillaan 580. Hän rakensi pojalleen seiväshyppypaikan, kun Armand oli vain 4-5-vuotias. Siitä lähtien Armand on hypännyt, hypännyt ja taas hypännyt, ja saanut isältään koko ajan neuvoja. Tai mikä vielä tärkeämpää – saanut seiväshypyn kannalta oikeita neuvoja.”

”En ole nähnyt mistään vertailevaa tilastoja, mutta uskallan väittää, että Duplantis on hypännyt elämänsä aikana enemmän yksittäisiä hyppyjä kuin kukaan toinen seiväshyppääjä maailmassa. Näiden valtavien hyppymäärien ja puhtaaksi hiotun tekniikan ansiosta Duplantisin hyppytekniikka on juurtunut hänen selkäytimeensä.”

”Tämä näkyy siinä, että Duplantisin jokainen hyppy kuin katsoisi uusintana vanhaa elokuvaa. Jokainen hyppy on teknisessä mielessä täysin samanlainen.”

”Oikeastaan ainoa ero tulee silloin, kun kentällä on lievä vastatuuli. Silloin hyppääjän sisäinen ajanottolaitteisto kehottaa alitajuntaisesti juoksemaan vähän nopeammin, jolloin hyppy lähtee herkästi liian läheltä kuoppaa ja hyppyyn ei tule optimaalista kaarta, vaan hyppääjä putoaa liian kohtisuoraa alaspäin. Näin myös Duplantisille on käynyt yksittäisissä hypyissä”, Mustakari analysoi.