Arsenal, Manchester United, Tottenham ja Napoli siirtoikkunan suurimmat epäonnistujat
Tammikuun siirtoikkuna sulkeutui suurimmissa eurooppalaisissa sarjoissa maanantaina. Jukka Rönkä ruotii ikkunan annin.

Tammikuun siirtoikkuna sulkeutui suurissa eurooppalaisissa sarjoissa maanantaina. Jukka, tarjosiko siirtoikkunan viimeinen päivä suuria yllätyksiä?
Kenties suurin yllätys oli se, ettei Arsenal hankkinut ketään.
Manageri Mikel Arteta antoi vielä sunnuntaina ymmärtää, että maanantaina voisi jotain tapahtua. Sama viesti oli tullut Emiratesilta jo aiemminkin ja siksi yleinen odotus oli, että Arsenal ostaisi huippuluokan hyökkääjän tammikuun siirtoikkunassa. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Toinen yllätys oli, että Bayern Münchenin 19-vuotias lupaus Mathys Tel oli jo kertaalleen kieltäytynyt siirrosta Tottenhamiin ja hänen odotettiin siirtyvän Manchester Unitediin tai Arsenaliin. Maanantaina pamahti kuitenkin uutinen, että ranskalaishyökkääjän mieli oli muuttunut ja hän siirtyykin loppukaudeksi lainalle Tottenhamiin.
Tottenham räväytti muutenkin maanantaina tarjoamalla 80 miljoonaa euroa Crystal Palacen topparista Marc Guehista. Palace kuitenkin torjui siirron pitkälti siksi, ettei olisi ehtinyt hankkia Guehille korvaajaa.
Se, miksi Tottenham jätti tarjouksen näin viime tinkaan, johtui siitä, että loukkaantuneita Micky van den Venia ja Cristian Romeroa paikannut Raku Dragusin loukkasi polvensa sunnuntaisessa Brentford-ottelussa ja on loppukauden sivussa.
Tottenham yritti hankkia myös Chelsean topparin Axel Disasin, mutta hän päätti siirtyä loppukaudeksi Aston Villaan.
Palataan vielä Arsenaliin. Miksi Arsenal ei hankkinut ketään ja mitä se tarkoittaa sen loppukauden kannalta?
Tärkein syy siihen, miksi Arsenal yritti tammikuussa hankkia uuden hyökkääjän, oli, että Arsenal menetti sairastuvalle vuodenvaihteen molemmin puolin kaksi elintärkeää pelaajaa, Bukayo Sakan ja Gabriel Jesusin. Jesus on sivussa koko kauden ja Sakakin ainakin maaliskuulle, ellei jopa huhtikuulle saakka.
Näiden loukkaantumisten seurauksena Arsenal muutti suunnitelmiaan ja sen sijaan, että se olisi ostanut uuden huippuluokan kärjen ja uuden laitahyökkääjän kesällä, se yritti hankkia uuden maalintekijän jo nyt.
Arsenalin alkuperäisen – ja nyt myös kesän – kärkimiesvaihtoehtojen listalla uskotaan olevan kaksi nimeä, Newcastlen Aleander Isak ja RB Leipzigin Benjamin Sesko. Kun näitä pelaajia ei ollut saatavissa tammikuussa, Arsenal käänsi katseensa Aston Villan Ollie Watkinsiin.
Myöskään Watkins ei tarttunut Arsenalin haaviin – todennäköisesti siksi, että Aston Villa pyysi Watkinsista ylihintaa, mihin suuntaan myös manageri Unai Emery viikonloppuna vihjasi.
Arsenalin oli siis ratkaistava, maksaako se nyt Watkinsista tai jostain toisesta maalintekijästä ylihintaa vai odottaako se kesään ja hankkii sitten Isakin tai Seskon kaltaisen nuoremman hyökkääjän. The Athleticin David Ornstein arvioi, että Arsenal olisi ollut valmis maksamaan Watkinsista 40 miljoonaa puntaa, mutta Villan pyynti oli luokkaa 60 miljoonaa puntaa.
Watkins täyttää tänä vuonna jo 30 vuotta, joten hän ei olisi ollut Arsenalin nykyisen strategian mukainen hankinta – eikä hän ollut alkuperäisellä listalla ykkösvaihtoehto uudeksi maalintekijäksi.
Loppukausi näyttää, oliko ratkaisu tämän kauden perspektiivissä oikea vai ei. Vaikka Kai Havertz on ollut Arsenalin omien kannattajien hampaissa, ensimmäinen haaste uudelle ”vahvistukselle” olisi ollut se, että hänen olisi pitänyt pystyä ohittamaan punnituksessa Havertz. Siinä olisi ollut tekemistä myös Watkinsilla.
Ehkä suurempi riski loppukauden suhteen on nyt se, mitä sitten tapahtuisi, jos Havertz loukkaantuisi? Silloin todennäköisin vaihtoehto kärkeen olisi Leandro Trossard, joka olisi kärkimiehenä todella haastavassa paikassa.
Arsenalilla oli joka tapauksessa tammikuussa tarkoitus vahvistaa joukkuetta, mutta siinä se ei onnistunut. Siksi Arsenal kuuluu ilman muuta siirtoikkunan epäonnistujiin,
Niin, mitkä seurat olivat siirtoikkunan häviäjiä ja mitkä voittajia?
Häviäjän käsite ei ole yksiselitteinen, sillä seurojen ei ole pakko myydä tammikuussa pelaajia. Crystal Palace ei myynyt Marc Guehia, RB Leipzig Benjamin Seskoa, Wolverhampton Matheus Cunhaa tai Aston Villa Ollie Watkinsia.
Kysymys on siksi pikemminkin siitä, mitkä seurat ovat epäonnistuneet suunnitelmissaan. Arsenal on yksi epäonnistujista, mutta sanoisin silti, että suurimmat epäonnistujat ovat Valioliigassa Manchester United ja Tottenham – ja muualla Euroopassa Napoli.
Manchester United hankki toki laitapuolustaja Patrick Dorgun 30 miljoonalla eurolla, mutta Dorgu ei ratkaise Unitedin suurimpia ongelmia.
Manageri Ruben Amorimin ykköstoiveena oli vahvistaa hyökkäystä, mutta se veti vesiperän niin Chelsean Christopher Nkunkun kuin Bayern Münchenin Mathys Telin hankkimisessa eivätkä neuvottelut Victor Osimhenin kanssa edenneet tunnusteluja pidemmälle.
Tottenham sai lainattua loppukaudeksi Telin, mutta minkä ongelman Tel Tottenhamissa ratkaisee? Saatiin lisäkroppa, mutta mitä Spurs teki todellisten ongelmiensa ratkaisemiseksi. Toki se sai hankittua hätäkorttina toppari Kevin Danson Lillestä lainalle, mutta Guehi, Disasi ja AC Milanin Fikayo Tomori eivät tarttuneet syöttiin eikä Spurs ollut lähellekään saada uutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa.
Maalivahti Antonin Kinsky vaikuttaa erinomaiselta kaappaukselta ja voi olla arvokas mies lähikuukausina, mutta hän on kuitenkin kakkosmaalivahti, kun Guglielmo Vicario tervehtyy jälleen pelikuntoon.
Serie A:ta johtava Napoli teki rohkean ratkaisun päästäessään Khvicha Kvaratskhelian lähtemään PSG:hen ilman, että sillä olisi ollut laatikossa varma korvaaja. Se sai Kvaratskheliasta 70 miljoonaa euroa, joilla se yritti ostaa Alejandro Garnachon Manchester Unitedista, mutta kauppa ei toteutunut.
Nyt sitten Napolin kannattajat jännittävät, mitä keväällä tapahtuu, kun joukkueen tärkein pelaaja on myyty eikä häntä ole korvattu.
Siirtoikkunan voittajia PSG:n lisäksi on ilman muuta Manchester City, joka hankki Bundesliigan kuumimman hyökkääjän Omar Marmoushin, Portossa loistaneen Nico Gonzalezin, puolustaja Abdukodir Khusanovin ja brassitoppari Vitor Reisin.
Rahaa nelikkoon paloi yli 200 miljoonaa euroa, mutta Cityn oli pakko tehdä jotain herätelläkseen joukkueen nykyisestä horroksesta ja pelastaa tästä kaudesta, mitä pelastettavissa on.
Citylle on annettava plussaa myös siitä, että se sai hankittua neljä varsin hintavaa pelaajaa, vaikka sillä on edelleen uhkana jopa Valioliigasta pudottaminen 115 syytteen vuoksi.
Muualta Euroopasta nostaisin esille AC Milanin, joka hankki Feyenoordin maalitykin Santiago Gimenezin 30 miljoonan euron pysyvällä kaupalla sekä sen päälle lainalla kokeneen Kyle Walkerin ja aina arvoituksellisen Joao Felixin.
En totta puhuen tiedä, pitäisikö tuolle Felixin siirrolle itkeä vai nauraa. Hän siirtyi viime kesänä 52 miljoonalla eurolla Chelseaan, jossa hän oli pelannut lainalla kevätkauden 2022. Ja nyt sitten ihmepoika pannaan taas junaan ja lähetetään lainalle uuteen seuraan.
Minne tällä onnistujien ja epäonnistujien listalla kuuluu isoissa otsikoissa ollut Aston Villa?
Se onkin mielenkiintoinen kysymys.
Aston Villa myi maalisensaationsa Jhon Duranin 70 miljoonalla eurolla Saudiliigan Al-Nassriin, mutta lainasi loppukaudeksi Marcus Rashfordin Manchester Unitedista, Marco Asension PSG:stä ja Axel Disasin Chelseasta sekä hankki pysyvillä siirroilla Donyal Malenin Borussia Dortmundista ja Andres Garcian Levantesta.
Rashfordin, Asension ja Disasin potentiaali on kiistaton eivätkä Malen ja Garcia ole myöskään huonoja hankintoja.
Aston Villan motiivi tammikuun kaupoille ei ollut kuitenkaan miettiä ensisijaisesti joukkueen vahvistamista, vaan varautua siihen, ettei se ylitä Valioliigan kulurajoituksia. Se oli lähellä ajaa miinaan jo viime kesäkuussa, kunnes onnistui paniikissa myymään Douglas Luizin Juventukseen.
Nyt Aston Villa halusi välttää samanlaisen uhkaavan tilanteen ja siksi se valmistautui myymään Duranin tai Watkinsin tai jopa molemmat jo tässä kuussa. Kun Duranista saatiin hurja korvaus, kaupat lyötiin kiinni ja Watkinsin kaupan kanssa voitiin ottaa jyrkempi linja eli hänet olisi myyty vain, mikäli hänen siirtosummansa olisi noussut yli äyräiden.
Paperilla Aston Villa jää näissä muutoksissa loppukauden suhteen plussalle, mutta on tässä silti omat kysymysmerkkinsä.
Rashford teki viime kaudella ja tällä kaudella Manchester Unitedissa 48 Valioliigan ottelussa yhteensä vain 11 maalia. Lukema on sanalla sanoen surkea. Myös Asension ura on ollut viimeiset vuodet vastatuulessa, joten Emery saa tehdä taikojaan, jos hän kaivaa heistä maksimit irti.