Arsenal: Kesän siirtoikkuna

Lähtötilanne

Arsenal palaa kuuden kauden tauon jälkeen takaisin Mestarien liigaan, mikä nostaa sen kesän siirtoikkunassa raskaaseen sarjaan. Mestarien liiga tuo lisää rahaa kassaan jopa 80-100 miljoonaa puntaa ja pelaaminen Mestarien liigassa lisää Arsenalin vetovoimaa huippupelaajien silmissä.

Muutenkin Arsenal on tällä hetkellä erinomaisessa myötätuulessa loistavasti sujuneen liigakauden ja Mikel Artetan ja Edun vakuuttavasti etenevän prosessin seurauksena. Joukkue on nuori, se pelaa modernia pallonhallintajalkapalloa, minkä lisäksi myös seura on vakaalla nousukäyrällä.

Seuran omistava Kronke perhe oli pitkään kaikkien hampaissa, mutta nyt tilanne on muuttunut. Kronken ovat näytöt saatuaan olleet valmiit myös rahoittamaan Arsenalin. Nytkin on puhuttu 150-200 miljoonan sotakassasta kesän siirtoikkunassa, mikä voi vielä nousta myyntien seurauksena. Arsenalilla on myytävää kalustoa jopa 80-100 miljoonan punnan edestä, jos kaikki halutut pelaajat saadaan uitettua muihin seuroihin.

Ketkä lähtevät?

Arsenalilla on edelleen aiemmilta vuosiltaan valtava määrä pelaajia, joista se haluaisi eroon. Lainapelaajista Pablo Marin siirto Monzaan on jo selvä ja lähtövuoroaan odottavat Nicolas Pépé, Cédric Soares, Ainsley Maitland-Niles, Nuno Tavares, Albert Sambi Longa sekä Blackpoolissa tämän kauden lainalla pelannut lupaava Charlie Patino, joka ei usko saavansa Arsenalissa riittävästi peliaikaa kriittisessä kehitysvaiheessaan.

Ranskan liigassa tällä kaudella 19 liigamaalia iskenyt Folarin Balogun on oma erillistapauksensa. Haluaako Arteta hänet takaisin vai muutetaanko 21-vuotias yhden kauden ihme rahaksi 35-40 miljoonan punnan siirtosummalla?

Tällä kaudella Arsenalin ykkösmiehistössä pelanneista pelaajista yllättävin lähtijä on Granit Xhaka, jonka 13 miljoonan punnan siirto Bayer Leverkuseniin on loppusuoralla.

Rob Holding saa pakata kesällä tavaransa, eikä Kieran Tierneyn, Takehiro Tomiyasun ja Emile Smith-Rowen jatkaminen ole myöskään ole satavarmaa. Reiss Nelsonin sopimus loppuu kesällä eikä hän ole ainakaan vielä tehnyt jatkosopimusta.

Lisäksi Arsenal uhkaa menettää 15-vuotiaana kentillä piipahtaneen Ethan Nwanerin Manchester Cityyn. Myös viime kesänä hankittujen Marquinhosin ja jopa Fábio Vieiran tilanne saattaa elää kesällä sisään tulevien siirtojen mukana.

Ketkä tulevat?

Arsenalin ostolistan kärjessä on selkeästi kaksi pelaajaa, West Hamin kapteeni Declan Rice ja Brightonin keskikentällä loistokautta pelaava Moisés Caicedo. Caicedo olisi ollut valmis siirtymään Arsenaliin jo tammikuussa, mutta Birghton blokkasi siirron.

Nyt jalkapallopiireissä pohditaan, onko Arsenalilla varaa molempiin keskikenttätähtiin vai vain toiseen? Rice ja Caicedo olisivat molemmat halukkaita siirtymään Pohjois-Lontooseen, mutta seurojen on päästävä sopimukseen siirtosummista. Kaksikon yhteishinta liikkunee noin 150-180 miljoonan punnan suuruusluokassa.

Arsenal joutuu kevään opetusten perusteella vahvistamaan myös toppariosastoaan. William Saliba ja Gabriel Magalhães säilyttävät kyllä ykköstoppariparin statuksen, mutta Holdingin paikalle oikeajalkaiseksi toppariksi ovat ehdolla muun muassa Crystal Palacen Marc Guehi sekä RB Leipzigin Mohamed Simkan, joka on pelannut sekä topparina että oikeana laitapuolustajana.

Arsenaliin on kevään aikana linkitetty myös toinen toistaan kalliimpia maailmanluokan tähtiä Juventuksen hyökkääjästä Dušan Vlahovićista, Chelsean keskikenttäpelaaja Mason Mountista ja Bayer Leverkusenin laiturista Moussa Diabysta alkaen.

Arsenal varmasti yrittää löytää Bukayo Sakalla mitat täyttävän paikkaajan oikealle laidalle eikä uuden hyökkääjänkään ostaminen ole täysin mahdotonta. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, yrittääkö Arsenal oikeasti ostaa sekä Ricen ja Caicedon – ja mitä siitä seuraa, jos Arsenal onnistuu ostamaan molemmat?

Todennäköisesti kassassa ei ole enää sen jälkeen rahaa kolmannella megaluokan hankinnalle. On myös hyvä kysymys, miten kallis ”varamies” Sakalle tai Gabriel Jesusille kannattaa ostaa? 80-100 miljoonan punnan hyökkääjää tuskin ostetaan pelaamaan yksittäisiä otteluita tai jämäminuutteja.

Analyysi

Arsenal on selkeästi päättänyt vahvistaa kesikenttäänsä ja nyt puhutaan oikean kaliiperin pelaajista – tulipa Pohjois-Lontooseen Rice tai Caicedo tai molemmat. Molemmat pystyvät pelaamaan kuutospaikkaa, mutta molemmat ovat pelanneet myös hyökkäävämmässä roolissa.

Näiden palojen kohtalon ratkettua ratkeavat muut palat. Todennäköisesti Arsenal ei Ricen ja Caicedon lisäksi etsi ensisijaisesti uusia vakioavauksen pelaajia, vaan pikemminkin pelaajia, jotka tuovat leveyttä ja rotaatiovoimaa sekä suojaa loukkaantumisia vastaan.

Saliban loukkaantuminen osoittautui kevään kriittisillä hetkillä kohtalokkaaksi, mutta ei pelkästään Saliban vuoksi. Asian teki ongelmalliseksi Tomiyasun samanaikainen loukkaantuminen, minkä seurauksena Arsenal ei voinut siirtää Ben Whitea keskuspuolustajaksi, kuten alkuperäinen suunnitelma Saliban loukkaantumisen varalle ole.

Tällaiset karikot Arsenalin on pakko ensi kaudella kiertää, varsinkin, kun se pelaa myös Mestarien liigassa.

Arsenal on pitänyt korttinsa monissa siirroissa hyvin piiloissa, joten kesällä voidaan nähdä myös yllätyksiä. Raamit ovat kuitenkin näkyvissä jo nyt.

On väistämätöntä, että Arsenal on kesän siirtoikkunan jälkeen jälleen askeleen tai kaksi vahvempi materiaalinsa puolesta. Manchester Cityn tasolla se ei laadussa ja leveydessä ole, mutta ero ei ole enää niin suuri, etteikö sitä voisi kentällä kuroa kiinni.

Suurempi kysymys onkin, miten Arteta saa viritettyä nuoren joukkueensa ensi kaudeksi. Historia on opettanut, että nousukiidossa olevan nuoren joukkueen ensimmäistä huippukautta seuraa herkästi henkisesti vaikea ja tuloksellisesti hieman takapakkia ottava toinen kausi – ja todellinen ukkonen jyrisee vasta sitä seuraavalla kaudella.