Kesän siirtoikkuna on rysäytetty auki Trent Alexander-Arnoldin Real Madridiin lähdön ja Martin Zubimendin Arsenalin jättisiirron myötä jo ennen siirtoikkunan virallista avautumista. Jukka, miten tällaisiin ”varmoihin” siirtoihin pitää suhtautua?

Ensimmäiseksi täytyy olla tarkkana, mitä on sanottu ja kuka on sanonut.

Trent Alexander-Arnold ja Liverpoolin manageri Arne Slot ovat vahvistaneet, ettei Alexander-Arnold jatka pelaamista sopimuksensa päättymisen jälkeen Liverpoolissa. Real Madrid ei sen sijaan ole vahvistanut mitään virallisesti. Kaikki kuitenkin tietävät, minne Alexander-Arnold siirtyy ja nyt kysymys on enää, toteutuuko kauppa ennen seurajoukkueiden MM-kisoja vai vasta sen jälkeen.

Asiasta pitää neuvotella, koska Alexander-Arnoldin sopimus päättyy vasta kesäkuu viimeisenä päivänä ja MM-kisat alkavat 14. kesäkuuta.

Martin Zubimendin siirrosta Real Sociedadista Arsenaliin on kertonut uskottavista lähteistä vasta vain siirtoguru Fabrizio Romano. Romano on yhdessä The Athleticin David Ornsteinin ja Saksan SkySportsin Florian Plettenbergin kanssa johtava ja uskottavin siirtojen asiantuntija ja jos hän käyttää siirrosta legendaarista ”Here we go” -ilmaisua, silloin siirtoa voidaan pitää varmana, vaikkei se virallisesti sitä olisikaan.

Seurat kertovat lähtökohtaisesti siirroista vasta sitten, kun ne on ”virallisesti” allekirjoitettu. Tämä tapahtuu yleensä siirtoikkunan sisällä, kun molemmat seurat ja pelaaja ovat allekirjoittaneet siirron tai, kun pelaajan sopimus on loppunut entisen seuransa kanssa ja hän on vapaa siirtymään uuteen seuran ilman entisen seuransa lupaa.

Joskus siirtoihin lisätään virallisissa ilmoituksissa maininta virallisesta proseduurista ja/tai lääkärintarkastuksesta, mikä tarkoittaa siirron rekisteröintiä ja esimerkiksi mahdollisen työluvan saamista sekä lääkärintarkastuksen kohdalla sitä, ettei lääkärintarkastusta ole vielä tehty.

Miten seurat voivat neuvotella ja sopia siirroista siirtoikkunan ulkopuolella?

Sopimuksen alaisten pelaajien siirrot voidaan rekisteröidä ja toteuttaa vain siirtoikkunan ollessa kyseissä sarjassa auki. Neuvotteluja voidaan käydä myös siirtoikkunan ulkopuolella, mutta se vaatii virallisesti sen, että myyvä seura antaa ostavalle seuralle luvan aloittaa neuvottelut pelaajan ja hänen edustajiensa kanssa.

Tässä kohtaa ollaan kuitenkin syvällä viidakossa. On ymmärrettävää, että pelaajia hankkimassa olevat seurat kartoittavat markkinoita ja selvittävät, onko joku pelaaja ylipäätään halukas vaihtamaan seuraa ja mitkä hänen ehtonsa eli pääasiassa palkkansa olisivat.

Ainoa realistinen tapa on lähestyä pelaajan agenttia tai hänen lähellä olevia tahoja. Ovatko nämä sitten sääntöjen vastaisia neuvotteluja vai jollakin verukkeella hyväksyttävää markkinoiden kartoittamista, on haastava kysymys. Näin joka tapauksessa markkina toimii eikä sääntöjen rikkomisesta ole juurikaan tullut rangaistuksia.

Tämä selittää myös siirtohuhujen yhteydessä olevan otsikkotulvan. Pelaajaostoa suunnitteleva seura saattaa hyvinkin olla yhteydessä 5-10:een jonkun tietyn pelipaikan pelaajaan, jotta he tietävät, ketkä pelaajat on mahdollista hankkia ja millä ehdoilla.

Jos ja kun joku vuotaa tällaisen yhteydenoton, siitä saadaan helposti 5-10 otsikkoa, että se ja se seura on kiinnostunut siitä ja siitä pelaajasta. Ja mikä oleellista – otsikot ovat vielä totta.

Mennään sitten näihin kahteen ”varmaan” siirtoon. Mikä saa Alexander-Arnoldin jättämään Liverpoolin?

Jokaiselle pelaajalla on omat syynsä siirtoihin. En tiedä, kertooko Alexander-Arnold itse koskaan koko totuutta asiasta, mutta voisi helposti kuvitella, että Real Madridiin siirtyminen oli hänelle niin houkutteleva vaihtoehto, että hän halusi tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen, kun sellainen hänen eteensä avautui.

Real Madrid on maailman hohdokkain jalkapalloseura, jonka oven takana on varmasti maailman pisimmät pelaajajonot ja vain hyvin harvat pelaajat pystyvät vastustamaan kiusausta päästä pelaamaan Real Madridissa, jos sellaista mahdollisuutta tarjotaan.

Toinen iso tekijä Alexander-Arnoldilla on se, että hänen paras ystävänsä Jude Bellingham pelaa jo Real Madridissa. En olisi yllättynyt, että siirto olisi pohjustettu jo paljon aikaisemmin ja Bellinghamilla olisi ollut sormensa vahvasti sopassa mukana.

Liverpool yritti saada Alexander-Arnoldia tekemään jo ainakin vuosi sitten uuden rahakkaan jatkosopimuksen, mutta Alexander-Arnold odotti kylmäpäisesti sopimuksensa loppuvan, mitä kautta hän sai neuvoteltua Real Madridin kanssa itselleen paremmat henkilökohtaiset ehdot – ja Real Madrid 50-80 miljoonan euron arvoisen pelaajan ilmaiseksi.

Alexander-Arnoldin viikkopalkka ei välttämättä ole Madridissa yhtään sen suurempi, mitä hän olisi saanut Liverpooliin jäädessään, mutta yleensä tällaisissa ilmaisissa siirroissa pelaajalle maksetaan tuntuva sopimuksen allekirjoituspalkkio.

On myös hyvä kysymys, missä kohtaa Alexander-Arnoldin ja Xabi Alonson Real Madridiin siirtymisen linjat leikkasivat toisensa. Alonson Leverkusenissa käyttämä 3-4-2-1-muoto huutaa maailmanluokan wing-backia ja  Alexander-Arnold istuu yhtälöön täydellisesti.

Entä tapaus Zubimendi ja Arsenal?

Tässä tapauksessa siirron juuret voivat myös olla syvällä ja kaukana. Arsenalin manageri Mikel Arteta on halunnut jo 2-3 vuotta saada Zubimendin, muttei ole siinä onnistunut.

Viime kesänä Liverpool ehti pitää Zubimendin siirtoa jo varmana, kunnes espanjalainen perui siirtonsa. On väitetty, että syy siirron perumiseen oli se, että Arteta olisi soittanut Zubimendille ja vakuuttanut, että hänen kannattaa odottaa yksi kausi, jotta Arsenalilla olisi mahdollisuus ostaa hänet.

Nyt Arteta saa lopultakin haluamansa.

Zubimendi on Euroopan parhaita kuutospaikan pelaajia. Kun Zubimendi pelaa kuutospaikkaa, Declan Rice saa pelata Artetan mukaan parhaalla pelipaikallaan eli kasipaikalla. Tämä on sen keskikentän keskimmäisten pelaajien kombinaatio, jonka Arteta on halunnut koko ajan.

Zubimendi on Arsenalilta muutenkin loistoluokan hankinta. Hänen sopimuksensa purkupykälän suuruus on vain 60 miljoonaa euroa eli noin 51 miljoonaa puntaa. Summa on yli puolet pienempi kuin mitä Chelsea maksoi Moises Caicedosta ja Enzo Fernandezista.

Zubimendi on selkeästi Arsenalin kesän siirtoikkunapalapelin ensimmäinen peliliike. Zubimendin lisäksi myös Espanyolin 24-vuotiaan maalivahdin Joan Garcían siirtoa Arsenaliin pidetään niin espanjalaisissa kuin brittimedioissa pitkälti sovittuna.

Arsenalin kesän tärkein hankinta on uuden maalintekijän löytäminen. Nyt vain täytyy odottaa, onko se pelaaja Alexander Isak, Viktor Gyökeres, Benjamin Šeško vai joku vähemmän otsikoissa ollut hyökkääjävaihtoehto.

Pidän myös selvänä, että Arsenal hankkii uuden vasemman laitahyökkääjän. Siihenkin on linkitetty useampia pelaajia Rodrygosta, Nico Williamsista, Anthony Gordonista, Eberechi Ezestä ja Rafael Leãosta alkaen. Nimeen on turha ottaa kantaa, mutta todennäköisesti taso on kuitenkin tuota luokkaa.

Näiden lisäksi Arsenalissa tapahtuu varmasti kesällä muutakin liikehdintää. Jorginho palaa  Brasiliaan ja myös Thomas Parteyn jatko on auki. Jos Partey lähtisi, silloin Arsenalin pitäisi hankkia hänen tilalleen yksi kuutospaikan pelaajaa Zubimendin vararenkaaksi.

On myös mielenkiintoista nähdä, mitä toppariosastolla ja ylipäätään puolustuksessa tapahtuu. En usko, että kukaan näki viime kesänä Myles Lewis-Skellyn pelaavan itseään tällä kaudella Arsenalin avaukseen ja aika harvassa olivat ne, jotka uskoivat Gabriel Magalhaesin loukkaannuttua Jakob Kiwiorin selviävän näin hyvin hänen paikkaajanaan. Tällaiset odottamattomat asiat saattavat muuttaa Arsenalin kesän siirtosuunnitelmia.

Vaikka Arsenalilla on hyvin limiittiä kulurajoituksissa, kuormaa kevennetään myös taloudellisesti. Tulee myyntejä, mutta raivaussahalla harvennetaan myös palkkakuluja, jotta saadaan tilaa Zubimendin lisäksi ainakin kahdelle maailmanluokan vahvistukselle – kärkimiehelle ja uudelle vasemmalle laiturille.