Barcelona ja Bayern München saivat viimeinkin valmentajaratkaisunsa maaliin. Jukka, sanoit viimeksi kummankin seuran valintaprosesseja komediateatteriksi. Olivatko ne sitä loppuun asti?

Aloitetaan helpommasta asiasta, Barcelonasta.

Näytelmä, joka johti lopulta Xavin erottamiseen, oli kyllä surkea esitys Barcelonan kokoiselta seuralta. Ensin Xavilla itsellään petti pokka huonon menestyksen ja kovien paineiden alle, sitten Barcelona taivutteli hänet jatkamaan, kunnes Barcelona itse päätti erottaa Xavin.

Kaiken lisäksi nyt on uutisoitu, että Xavi erotettiin siksi, koska hän olisi halunnut päästä tänä kesänä eroon 36 vuotta elokuussa täyttävästä Robert Lewandowskista.

Ymmärrän toki, että Barcelonan johdon pinna on nykyisessä taloudellisessa puristuksessa venytetty äärimmilleen ja sinällään normaalilta kuulostava valmentajan esitys voi laukaista ihmeellisen reaktion, kuten nyt ilmeisesti kävi.

Barcelonan johto ei ansaitse Xavin tapauksen hoitamisesta minkäänlaisia pisteitä sen enempää prosessin hoitamisesta kuin siitä, että Xavi on Barcelonan historian suurimpia seuralegendoja. Olisi voinut kuvitella, että Xavin erottaminen olisi osattu hoitaa tyylikkäämmin, mutta ei näköjään osattu.

Vaikka valmentajan vaihtaminen toteutettiin tyylittömästi, lopputulos oli onnistunut, jopa onnellinen.

Vaikka Hansi Flick epäonnistui lähes totaalisesti Saksan maajoukkueessa, hän on kuitenkin raskaansarjan ammattilainen, joka on todistanut osaamisensa valmentajana Bayern Münchenissä ja toimiessaan kahdeksan vuotta Joachim Löwin kakkosena Saksan maajoukkueessa vuosina 2006-2014. Vaikka Löw saikin kunnian vuoden 2014 maailmanmestaruudesta, Flickin rooli ei ollut vähäinen.

Bayern Münchenin Flick johti kahdella päävalmentajakaudelleen kummallakin Bundesliigan mestariksi, kunnes siirtyi Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi.

Jokaiseen valmentajavalintaan liittyy aina omat riskinsä, mutta Flickin kohdalla riskit ovat moneen muuhun mahdolliseen vaihtoehtoon verrattuna selkeästi pienemmät.

Flickiä pidetään nimenomaisesti valmentavana valmentajana, ja sellaista valmentajaa Barcelona tällä hetkellä tarvitsee. Sillä ei ole edelleenkään rahaa vahvistaa joukkuetta supertähdillä. Oikeastaan ainoa mahdollisuus tulee sitä kautta, että Barcelona myy ensin esimerkiksi Raphinhan kaltaisen pelaajan jättisummalla ja ostaa niillä rahoilla tilalle uuden pelaajan tai kaksikin uutta pelaajaa.

Barcelonan etuna on, että sen vetovoima pelaajien keskuudessa edelleen suuri. Jos Barcelonan urheilujohtaja Deco soittaa, puheluun vastataan varmasti ja silmissä alkavat välkkyä jo Camp Noun valot.

Olettaisin, että Deco ja muut Barcelonan johtajat ovat sopineet Flickin kanssa pitkälti sen, miten joukkuetta uudistetaan ja vahvistetaan ja siksi mitään xavimaista draamaa ei ole odotettavissa.

Taktisesti Flick peluutti Bayern Müncheniä 4-2-3-1-muodossa, kun taas Saksan maajoukkueessa hän yritti pelata kolmen linjalla. Ehkä nyt mielenkiintoisin kysymys taktisessa mielessä on se, että haluaako Flick pelata kahdella puolustavalla keskikentällä vai seuraako hän jalkapallon evoluutiota ja siirtyy enemmän 4-3-3-muotoon ja nostaa yhden puolustajan tukemaan keskikenttää hyökkäysvaiheen aikana.

Entä Bayernin Münchenin prosessi?

Sekin oli koominen, mutta eri tavalla kuin Barcelonalla. Bayern München on hieno ja menestynyt jättiseura ja siksi on vaikea käsittää, miten poukkoilevaa sen valmentajapolitiikka on ollut.

Todennäköisesti yksi syy siihen, miksi moni Thomas Tuchelin seuraajaksi kaavailtu valmentaja kieltäytyi tehtävästä, oli se, etteivät he halunneet tulla töihin bayernilaiseen tivoliin. Myös Tuchel sai kostonsa, kun kaiken päähän potkimisen jälkeen Bayern tarjosi 4-5 valmentajan kieltäytymisen jälkeen tehtävää hänelle, mutta Tuchel kieltäytyi.

Vincent Kompany on valmentajana mielenkiintoinen tapaus. Hän on pelifilosofisessa mielessä Pep Guardiolan oppilas pelattuaan Guardiolan alaisuudessa Manchester Cityssa kolme kautta. Kompany oli myös joukkueen kapteeni.

Tämä filosofinen oppi näkyi jo Anderlechtissa ja etenkin Burnleyssa, jossa hän teki perinteisestä brittipallon jyystäjästä pikkumanchestercityn muutamassa kuukaudessa.

Siitä ei ole epäilystä, etteikö Kompany ymmärtäisi peliä. Kysymys on vain siitä, mitä hänen näyttönsä kertovat Kompanyn kokonaisvaltaisesta osaamisesta valmentajana.

Hän oli vuosina 2020-2022 kaksi kautta Anderlechtin päävalmentaja, mutta menestys ei ollut mitenkään kaksista. Anderlecht jäi Kompanyn avauskaudella mestaruuden voittaneesta Club Bruggesta 18 pistettä ja seuraavalla kaudella Union Saint-Gilloisesta 13 pistettä. Avauskaudella Anderlect oli lopulta neljäs ja toisella kaudella kolmas.

Burnleyn Kompany luotsasi heti avauskaudellaan Mestaruussarjan ykköseksi 101 pisteellä. Kompanyyn pätee kuitenkin sama kysymys kuin Chelsean uuteen manageriin Enzo Marescaan: Kuinka kova saavutus Mestaruussarjan voittaminen oli Kompanylta?

Viime kauden kolme nousijaa – Burnley, Luton ja Sheffield United – oli Valioliiga-historian surkein nousijakolmikko. Kysymys ei ollut vain siitä, että kaikki kolme viime kauden nousijaa putosivat. Sen lisäksi Luton keräsi vain 26 pistettä, Burnley 24 pistettä ja Sheffield United 16 pistettä, kun normaalikausilla sarjapaikan säilyttämiseen vaaditaan 34-48 pistettä.

Toki Kompanyn puolustukseksi on sanottava, että Burnley päätti viime kesänä, ettei se lähde vahvistamaan joukkuetta millään järjettömällä riskillä. Pelaajia toki tuli, mutta rahaa uusiin pelaajiin käytettiin vain 94 miljoonaa puntaa, mikä on Valioliigan siirtomarkkinoilla varsin pieni summa.

Kompanyssa on kiistatta potentiaalia valmentajana, mutta hänellä on myös vielä paljon todistettavaa. Siksi riski on kova, mutta Bayernin historia on opettanut, että jos Kompanyn Porsche ei pysy tiellä, häneltä napsautetaan avaimet nopeasti pois ilman, että mitään peruuttamatonta vahinkoa olisi vielä tapahtunut.

Mikä on ennusteesi Flickin ja Kompanyn ensi kaudesta?

Flick johtaa Barcelonan La Ligan mestariksi ja Kompany saa potkut marraskuussa. Jos pitää perustella tarkemmin, pistän kirjeen postiin, kun palaan vuorilta.