Bayern München yllätti jalkapallomaailman erottamalla päävalmentaja Julian Nagelsmannin ja palkkaamalla hänen tilalleen Thomas Tuchelin. Jukka, miten Bayern päätyi näin rajuun ratkaisuun?

Bayernin johdon kannalta kysymys tiivistyi siihen, miten kova luotto Nagelsmannilla oli seurajohdon silmissä.

Bayern menetti viikonloppuna piikkipaikkansa Bundesliigassa ja se kohtaa sarjan kärkeen nousseen Borussia Dortmundin jo viikon päästä. Lisäksi Mestarien liigassa tulee reilun kahden viikon päästä vastaan kivikova Manchester City.

Tässä kohtaa seurajohto joutui ratkaisemaan, luottaako se Nagelsmanniin vai olisiko näiden kriittisten otteluiden alla ja tämän kauden loppuratkaisujen kannalta parempi vaihtaa päävalmentajaa – varsinkin, kun Tuchel oli vapailla markkinoilla.

Se, miksi Nagelsmanniin ei enää luotettu, olivat alkuvuoden heikot esitykset Bundesliigassa. Bayern on pelannut MM-tauon ja talvitauon jälkeen 10 sarjaottelua ja voittanut niistä vain viisi. Samalla se on menettänyt 30 mahdollisesta pisteestä 12.

Kun mitä ilmeisemmin myös joukkueen sisältä kuului tyytymättömyyttä Nagelsmannin taktisiin ratkaisuihin, peukalot kääntyivät alaspäin. Päätöstä vauhditti myös se, että Tuchelilla olisi ollut muitakin ottajia ja tällä ratkaisulla Bayern varmisti, ettei seurajohdon arvostama Tuchel karkaa tällä kertaa käsistä.

Tässä on eräänlainen pintasyy tapahtumiin, mutta pintasyyn takana on paljon syvällisempikin syy – se, miten Bayern seurana toimii.

Bayern on voittanut nyt kymmenen Bundesliigan mestaruutta peräkkäin ja se on voittanut samana aikana kahdesti myös Mestarien liigan. Saavutukset ovat toki kovia, mutta ne peittävät alleen sen, että Bayernista on valmentajien suhteen tullut 2000-luvulla eräänlainen kukasta kukkaan lentävä jalkapallomehiläinen.

Bayernilla on ollut viimeisen 20 vuoden aikana 12 eri päävalmentajaa. Ottmar Hitzfeldin kuusi vuotta kestäneen valtakauden päätyttyä kesällä 2004 Pep Guardiola on ollut ainoa valmentaja, joka on kestänyt Bayernin lauteilla kolme vuotta – ja hänkin juuri sen kolme vuotta. Kaikki muut valmentajat ovat lyhyempien stinttien valmentajia.

Sitä voidaan pohtia, onko tällainen projektistrategia viisas strategia vai vähemmän viisas strategia, mutta näin Bayern toimii – ja tällaisiin lopputulemiin se strategia johtaa.

Tekikö Bayern tässä kohtaa kuitenkin oikean ratkaisun?

Jos tavoite oli nostaa todennäköisyyksiä voittaa liigamestaruus ja Mestarien liiga tällä kaudella, niin laskennallisesti teki.

Tuchel osoitti kaksi vuotta sitten Chelseassa, kuinka nopeasti hän saa fiksattua asioita lyhyellä tähtäimellä ja kuinka taitava hän on tekemään ottelukohtaisia taktiikoita. Chelsean pelaaminen oli Frank Lampardin aikana kuraa, mutta Tuchel sääti joukkueen pelaamista muutamassa kuukaudessa siten, että Chelsea voitti Mestarien liigan. Ja mikä merkittävää, se voitti kevään aikana Manchester Cityn Valioliigassa, FA Cupissa ja Mestarien liigan finaalissa – ja voittojen takana oli joka kerta pitkälti se, ett Tuchel vei taktisen taistelun Guardiolaa vastaan.

Nyt Tuchelilta toivotaan samaa – nopeaa fiksiä, jotta Bayern voittaa jälleen liigamestaruuden ja jotta sillä olisi parempi mahdollisuus voittaa myös Mestarien liiga.

Tuchelin ongelmana on selkeästi pidempien prosessien rakentaminen ja niiden hallitseminen sekä suhteet seurajohtoon ja pelaajiin. Tuchel tuo nopean pelastuksen, mutta kuten Borussia Dortmundin, PSG:n ja Chelsean prosessit osoittivat, käyrä on alun hurman jälkeen enemmän tai vähemmän laskeva, ja jossain kohtaa myös seurajohdon ja pelaajien mitta täyttyy Tucheliin, kuten viimeksi nähtiin Chelseassa.

Tässä mielessä Bayern saa strategiaansa sopivan päävalmentajan. Imetään tästä kukasta mehut irti ja kun ne on imetty, etsitään jälleen uusi valmentaja puikkoihin. Tulevaisuus kertoo, meneekö siihen vuosi vai kaksi.

Millaisen kolhun nämä potkut jättävät Nagelsmanin uralle?

Nagelsmannin maine kestää nämä potkut ja mahdolliset hajuhaitat.

Ensimmäinen iso asia on se, että Nagelsmann vastaa toki tuloksista, mutta kaikkia ongelmia ei voi kaataa yksistään hänen niskaansa. Viime kesä oli Bayernilta siirtomarkkinoilla likimain katastrofi, sillä siirroista vastaava urheilujohtaja Hasan Salihamidžić ei saanut korvattua Barcelonaan päästettyä Robert Lewandowskia ja hankinnoista varsinkin Sadio Mané ja Ryan Gravenberch ovat olleet raakoja epäonnistumisia, eikä Matthijs de Ligt’kaan ole ollut 67 miljoonan euron veroinen lukko Bayernin puolustuksessa.

Tämä ymmärretään myös muissa seuroissa ja siksi kysymys on nyt vain siitä, mikä on Nagelsmannin seuraava peliliike päävalmentajana.

Englannissa on revitty jo otsikoita, että Nagelsmann olisi varteen otettava vaihtoehto Tottenhamin manageriksi, mutta en vielä riehaantuisi näistä otsikoista. Tottenhamin linja palkata managereita on niin poukkoileva ja arvaamaton, että sen liikkeitä on mahdoton ennakoida.

Nostaisin tässä kuitenkin suuremmaksi asiaksi sen, kannattaisiko Nagelsmannin edes teoriassa siirtyä Tottenhamin tivoliin.

Tottenham on samalla tavalla toimiva seura kuin Bayern, mutta sillä erotuksella, että se on voittanut edellisen kerran liigamestaruuden 62 vuotta sitten, FA Cupin 32 vuotta sitten ja Liigacupin 15 vuotta sitten.

Tottenham voi juhlapuheissa ja managerineuvotteluissa puhua hienoista ja pitkistä prosesseista, mutta todellisuudessa Tottenhamin prosessit ovat projekteja, jotka tulevat ja menevät kuin korttitalot. Daniel Levy on ollut puheenjohtajana nyt 22 vuotta ja Conte on jo 12:s pysyvä manageri tänä aikana Tottenhamissa.

Sama pätee Chelseaan, jossa Graham Potterin asema on edelleen vaakalaudalla. En myöskään usko, että esimerkiksi Real Madrid, PSG tai Juventus olisivat palkkaamassa Nagelsmannia, vaikka ne vaihtaisivatkin valmentajaa. Ehkä todennäköisin skenaario on se, että Nagelsmann jää vielä Bundesliigaan ja aloittaa itselleen sopivan projektin uudessa seurassa.